Varhaiskasvatuksen, koulun, sosiaali- ja terveydenhuollon hyvä yhteistyö perheiden tukemisessa. Mielenterveyden asioiden käsittely osana opetusta: osana terveystietoa, taito- ja taideaineiden mahdollisuudet tukea mielenterveyttä.
Ongelma-alueille enemmän lapsia ja nuoria tukevaa toimintaa. Juuri lasten ja nuorten tarpeista käytävä keskustelua heidän itsensä sekä vanhempien näkökulmasta ja heidän kanssaan. Etsivää ja tarjoavaa mutta ei pakottavaa eikä tuomitsevaa apua.
En tiedä kuinka paljon nykyään kouluissa puhutaan aiheesta mutta valistus silläkin saralla olisi hyvä
Terapeutteja läsnä päiväkoti-, esikoulu- ja koulutyöskentelyyn, myös 2.asteen opintoihin.
Vähennetään lapsiköyhyyttä ja tuetaan köyhät ja muut haavoitut perheet
Neuvolapalveluiden, lapsiperheiden kotipalvelun jne. kehittäminen tästä näkökulmasta. Vanhemmuuden tukeminen, etenkin jos tukiverkosto on vähäinen. Joustava palveluverkosto ja inhimillisyys. Odotusajat mahd. lyhyitä ja interventiot luonnolliseksi työmuodoksi palveluissa.
Tarvittavien palveluiden pariin pääseminen. Yleensä ollut haasteena pienemmillä paikkakunnilla saada toimintaterapian lisäksi tarvittavia psykologi - tai psykoterapiapalveluita. Matalan kynnyksen toimipisteet.
Erottamalla OIKEASTI "HUPSUT", esim. meistä TÄYSORVOISTA, sekä muista TÄYSI JÄRKISISTÄ.
OMAT KOKEMUKSENI HUOMIOON OTTAEN, TÄLLÄ SARALLA AINAKIN LAPSEN "SUOJELULLA" ITSELLÄÄN, ON VARMASTI PALJONKIN OPITTAVAA, ETTEIVÄT EDES VAHINGOSSA SYYLLISTÄISI VASTAUISUUDESSA TÄYSORPOJA, NÄIHIN MIELELTÄÄNKIN JO TÄYSORVOISTA EROAVIIN YKSILÖIHIN.
NO SAATTAAHAN MEISSÄ TÄYSORVOISSAKIN JOKUNEN "HUPSU" IHMINEN OLLA, MUTTA KYLLÄ NE OIKEASTI VOIDAAN JOUKOSTAMME POISTAA, KUN VAAN KESKITYTÄÄN MEIDÄN TÄYSORPOJEN OLEMASSA OLOMME TURVIN TEHTÄVÄN, OMAN RAHAN KERUUN ASEMESTA, TUOHON TODELLISEEN EROTTELU TYÖHÖN. EIKÄ AINOASTAAN TUOHON OMAN KUKKARON TÄYTTELYYN, KUTEN MONASTI ON HAVAITTAVISSA, NÄISSÄ HEIKOIMPIEN AUTTAMISILLA TEHTÄVISSÄ ns. AVUNANNOISSA.
Lasten yhdenvertaisten elämänmahdollisuuksien tukeminen. Varhainen puuttuminen varhaiskasvatuksessa ja kouluissa, sekä lapsiperheiden elämässä esiintyvien haasteiden tunnistaminen ja tukeminen.
Koululaisilla eskarista toiselle asteelle asti tulisi olla paikkoja jonne voi mennä ilman ajanvarausta puhumaan aikuisen kanssa mistä tahansa mieltä askarruttavasta huolesta luottamuksellisesti. Tällaisia matalan kynnyksen paikkoja pitäisi olla sekä kouluissa että niiden ulkopuolella. Mielestäni jokaisen koululaisen tulisi myös saada säännöllisesti kutsu keskustella hetki psykologin tai vastaavan kanssa, ihan samoin kuin jokainen kutsutaan säännöllisesti esimerkiksi hammastarkistukseen. Uskon että tällainen toiminta olisi estänyt tai ainakin huomattavasti lieventänyt omalta osaltani ongelmiani aikoinaan, enkä välttämättä nyt olisi sairaseläkkeellä yhteiskunnan elätettävänä.