Kulttuuriperinnön tunnistaminen yhteiskunnalliseksi voimavaraksi sekä huoltovarmuuden ja henkisen resilienssin perustaksi on keskeinen tavoite, ja kulttuuriperintöstrategian toteuttaminen tämän kannalta olennainen toimenpide.
Kansalaislähtöisyyttä sekä järjestökentän ja vapaan sivistystyön tuottamaa kulttuuritoimintaa, -harrastamista ja -oppimista tulisi tuoda kulttuuriperinnön ja tiedon toimenpiteissä nykyistä selkeämmin esiin. Kansalaisilla on olennainen rooli kulttuurin tekijöinä ja tuottajina – ei vain sen yleisönä.
Kulttuurin harrastajat ovat merkittävä osa elävän kulttuuriperinnön ylläpitäjiä ja sen jatkuvuuden varmistajia. Esimerkiksi suomalainen harrastajateatteri sekä kansanmusiikki ja -tanssi nojaavat vahvasti ei-ammatilliseen kulttuurin tekemiseen.
Painotamme, että myös nämä elävän kulttuuriperinnön vaalijat ja tuottajat – harrastajina ja kulttuurin tekijöinä toimivat kansalaiset sekä heidän toimintansa mahdollistavat yhdistykset ja vapaan sivistystyön oppilaitokset - tulee integroida osaksi toimenpiteitä.

Jotta kulttuuriperinnön säilyttäminen ja hyödyntäminen olisi mahdollista, tulee luoda rakenteet, jotka takaavat pitkäjänteisen tuen kaikille kokoelmille, arkistoille ja elävän perinnön säilyttäjille. Rahoituskriteerit täyttäville instansseille tulee taata riittävä perustulo toiminnan ylläpitoon.

Toimenpiteitä on liikaa ja niiden muotoilu on liian epämääräinen, jotta niistä tulisi toimintaa ohjaavia. Toimenpide 1 lienee mahdoton, sillä kukaan ulkopuolinen ei voi määrittää, mitä eri sektoreilla toimivat organisaatiot ottavat osaksi strategiaansa. Toimenpide 2 on jo nyt monen toimijan lakisääteinen tehtävä, joten sen ottaminen erillisten kehittämistoimenpiteiden kohteeksi on turha. Sama tilanne on monen muunkin tavoitteen kohdalla. Ensimmäinen mitattava tavoite on 8 ja sen toteuttaminen on tärkeää. Hyvä nosto kehittämiskohteeksi on myös vajaakäyttöisen rakennuskannan käyttöön liittyvät tavoitteet.

Esitetyissä toimenpiteissä ei käsitellä digitaalisessa muodossa olevaa kulttuuriperintöä, kuten digitaalisia pelejä, taidetta, kulttuurisesti merkittäviä verkkosivuja, populäärikulttuuria, tai muuta kulttuurisesti merkittävää mediasisältöä. Vaikka nämä kulttuurimuodot ovat olleet olemassa vasta muutama vuosikymmen, niiden suunnitelmallinen arkistointi ja säilyttäminen tulisi turvata aineiston haavoittuvuuden johdosta. Tällä hetkellä ei ole riittävästi rakenteita turvaamassa niiden säilymistä seuraavallekin sukupolvelle tai edes historiantutkimukseen. Teknologian kehittyessä digitaaliset sisällöt tulevat olemaan yhä merkityksellisempi osa suomalaista kulttuuriperintöä.

Tavoitteeseen ”Kulttuuriperintö on tunnistettu yhteiskunnalliseksi voimavaraksi, huoltovarmuuden ja henkisen kriisinkestävyyden ja resilienssin yhdeksi perustaksi” voisi lisätä toimenpiteen: ”Huolehditaan, että myös vähemmistöihin liittyvää kulttuuriperintöä tallennetaan muistiorganisaatioihin.”

Pitää lisätä kulttuurihyvinvoinnin tietoperustan kehittäminen ja olemassa olevien tietojärjestelmien hyödyntäminen.

Kulttuuriperintö on tunnistettu yhteiskunnalliseksi voimavaraksi, huoltovarmuuden ja henkisen kriisinkestävyyden ja resilienssin yhdeksi perustaksi.
Toimenpiteet keskittyvät olennaisiin asioihin. Kulttuurperintöstrategia on jo itsessään laaja setti tavoitteita ja toimenpiteitä, lisäksi toimintaympäristössä on sen laatimisen jälkeen korostuneet varautumisen näkökulmat, jotka koskevat sekä fyysistä että digitaalista kulttuuriomaisuutta ja kulttuuriperintöä. Näihin on tulevina vuosina keskityttävä ja erityisesti työnjakoon, selkeisiin ohjeisiin ja yhteistyöhön eri toimijatasojen välillä., jotta saadaan olemassa olevat resurssit toimimaan aiempaa tehokkaammin yhdessä.

Kulttuurialaa koskeva tutkimus-, tilasto- ja tietoperusta on kattava ja ajantasainen sekä kansallisesti ja kansainvälisesti vertailukelpoinen ja hyödynnettävissä.
Tietotuotannon jatkuvuus ja laadun kehittäminen sekä tiedonkeruiden yhteismitallisuuden lisääminen on tärkeää. Taidejakulttuuri.fi on hieno alusta, johon on syytä edelleen panostaa. Yksittäisenä asiana tarvittaisiin kulttuuritalouden nykyistä parempaa asiantuntemusta kulttuurin taloudellisen tuottavuuden arvioimiseen. Mutta taloutta vieläkin tärkeämpää on yhteiskunnallistesti merkittävien ja sivistyksellisten perusoikeuksien (jokaisenoikeudet kulttuuriin, taiteen ja tieteen vapaus, hyvinvointivaikutukset, henkinen kriisikestävyys) toteutumisen kannalta tärkeiden vaikutusten arvioimiseen liittyvien käsitteiden ja indikaattoreiden helppokäyttöisyyden ja yhteismitallisuuden kehittäminen ja tutkiminen.

Kulttuuriperinnön ja kulttuuriperintölaitosten kokoelmien digitaalisen saatavuuden edistäminen, esimerkiksi avaamalla niitä verkkoon, on hyvä asia, mutta tähän tulee olla varattuna aina myös riittävät resurssit tekijänoikeuskorvauksiin. Kulttuuriperintöaineistot sisältävät myös tekijänoikeussuojan piirissä olevaa aineistoa ja näiden aineistojen yleisön saataville saattamisesta digitaalisesti tulee maksaa asianmukainen ja kohtuullinen korvaus tekijöille ja oikeudenhaltijoille.
Toimenpiteisiin tulee sen vuoksi lisätä omaksi kohdaksi:
• Varmistetaan, että kulttuuriperinnön ja kulttuuriperintölaitosten kokoelmien digitaaliseen saatavuuteen varataan riittävät taloudelliset resurssit, mukaan lukien riittävä määräraha tekijänoikeuskorvausten maksamiseen.

Pidän erittäin tärkeänä, että kulttuuripolitiikan toimenpidesuunnitelmassa huomioidaan kulttuuriperintö yhteiskuntaa vahvistavana tekijänä. Tähän liittyy myös se, miten taidekasvatusta ja harrastamista tuetaan – ne ovat olennaisia keinoja siirtää kulttuurisia taitoja ja merkityksiä eteenpäin.

Suomessa taiteen perusopetus tarjoaa ensisijaisesti lapsille ja nuorille pitkäjänteisen, laadukkaan väylän taiteen oppimiseen. Sen yhteiskunnallisesta vaikutuksesta on runsaasti tutkimustietoa: taideopiskelu vahvistaa kognitiivisia taitoja, tukee sosiaalista kasvua, kehittää pitkäjännitteisyyttä ja edistää hyvinvointia. Näiden hyötyjen vuoksi taiteen perusopetus on mielestäni tärkeä osa kulttuuripolitiikkaa – se ei ole marginaalinen harrastusmuoto, vaan yksi suomalaisen kulttuurisen osaamisen kivijaloista.
Musiikin taiteen perusopetuksella on erityinen paikka tässä kokonaisuudessa. Musiikin opiskelu on tutkitusti yhteydessä esimerkiksi keskittymiskyvyn, muistitoimintojen ja yhteistyötaitojen kehittymiseen. Samalla se luo polun musiikin elävän kulttuuriperinnön jatkajille: kuorot, orkesterit, yhtyeet sekä muut harrastajayhteisöt elävät ja uudistuvat pitkälti sen kautta, että nuoret ovat saaneet mahdollisuuden oppia musiikkia ammattitaitoisessa ja tavoitteellisessa ympäristössä. Ilman tätä perustaa suuri osa suomalaisesta musiikkikulttuurista kaventuisi.

Taiteen perusopetus on vahva ja keskeinen osa suomalaista kulttuuriperinnettä. Toivon, että taiteen perusopetuksen rooli sekä sen yhteys kulttuuriperinnön tulevaisuuteen tunnistetaan selkeästi osana suunnitelmaa. Se on pitkän aikavälin investointi sekä kulttuuriseen osaamiseen että yhteiskunnan henkiseen kestävyyteen.

Toimenpiteet ovat yleisluontoisia. Konkreettisuus puuttuu. Eduskunnan vastauksen kohta 8 (: toimeenpanosuunnitelmassa vahvistetaan sivistystä ja vaalitaan kulttuuriperintöä huolehtien myös kansallisten julkisten taide- ja kulttuuri-instituutioiden toimintaedellytyksistä, jotta näiden rooli osana kulttuurin infrastruktuuria pysyy yllä ja tekee Suomesta kokoaan merkittävämmän kulttuuritoimijan) pitäisi saada toteutumaan myös käytännössä eikä vain sanojen tasolla.

Toimenpide-ehdotukset ovat kannatettavia. Niissä tulisi kuitenkin nimetä vastuutahoja ja yksilöidä toteuttajia.