Kulttuuripoliittinen selonteko painottaa arvoja ja kulttuurin merkitystä yhteiskunnan kannattelevana voimana. Eduskunnalta tullut selontekoon liittyvä keskeisin viesti on, ettei kulttuuri ole yhteiskunnan erillinen saareke, vaan peruskallio, jonka päälle yhteiskuntamme rakentuu.

Kulttuuriperintöä ei synny ilman tekijöitä.

Tavoitteissa 1–4 puhutaan strategioista, säilyttämisen ja käytön infrastruktuurista, viranomaisyhteistyöstä ja kohteiden suojelusta, mutta itse kulttuuriperintöä tuottavia toimijoita ei mainita. Kulttuuriperinnön ylläpitäjien yhteys rakenteisiin jää epäselväksi.

Toimenpiteessä 5 ehdotetaan kulttuuria koskevan tietoperustan ylläpidon, kehittämisen ja hyödyntämisen vahvistamista valtionhallinnossa. Tämä on tarpeen, koska valtio on leikannut kulttuuri- ja vapaa-ajan tilastointia. Toimenpiteessä pitäisi huomioida myös kulttuurialan järjestöjen tekemä tilastointityö.

Tavoitteesta 7 puuttuu ennakoiva vaikutusten arviointi.

Jotta kulttuuriperinnön säilyttäminen ja hyödyntäminen olisi mahdollista, tulee luoda rakenteet, jotka takaavat pitkäjänteisen tuen kaikille kokoelmille, arkistoille ja elävän perinnön säilyttäjille. Kansanmusiikki-instituutin sekä Maailman musiikin keskuksen kaltaiset toimijat ovat korvaamattomia kentällä ja säilövät aivan valtavaa määrää kulttuurista tietoa, mikä tulee näkyä myös pysyvänä rahoituksena.

Kannatamme tarkennusta: "Varmistetaan, että kulttuuriperinnön ja kulttuuriperintölaitosten kokoelmien digitaaliseen saatavuuteen varataan riittävät taloudelliset resurssit, mukaan lukien riittävä määräraha tekijänoikeuskorvausten maksamiseen."

Kestävyyden näkökulmasta rakennuskannan elinkaarien pidentäminen on tarpeen. Toimintamallien toteuttamisen tueksi voisi pohtia erilaisia kannustimia ja konkreettisia toimia vastuineen.

Kulttuuripoliittisen selonteon arvoketju lähtee siitä, että kulttuuriperintö ja tieto muodostavat perustan ja luovuuden lähteen kulttuurin arvoketjulle. Toimeenpanosuunnitelmassa esitetyt toimenpiteet ovat enemmänkin tavoitteita kuin toimenpiteitä ("vahvistetaan", "varmistetaan", "panostetaan"). Suunnitelmassa tulisi selkeämmin avata, mitä toimenpiteitä näiden tavoitteiden saavuttamiseksi aiotaan tehdä. Koko selonteon toimeenpanosuunnitelman tulisi perustua kokonaisvaltaiselle arviointi- ja seurantakehikolle, joka nyt toimeenpanosuunnitelmasta puuttuu kokonaan. Yhtenä tavoitteena tulisi olla arviointi- ja seurantakehikon luominen ja nykytilan (baseline, lähtötilanne) määrittely, jotta selonteon toimeenpanosuunnitelman seurantaa ja vaikuttavuutta voidaan uskottavasti tarkastella.
Tutkimus-, tilasto- ja tietoperustan ainoa konkreettinen toimenpide on kohta 8 eli "Laaditaan selvitys kulttuuripolitiikan ja luovan talouden kasvustrategian vaikuttavuuden seurannan uusista indikaattoreista ja pilotoidaan datankeruu ja analysointi." Tämä on kannatettava toimenpide, mutta se ei yksin riitä varmistamaan kulttuurialan tietoperustan kattavuutta, hyödynnettävyyttä tai kansainvälistä vertailukelpoisuutta.

Julkinen taide rikastuttaa kulttuuriympäristöjä – se tulisi nähdä osana kulttuuriympäristöjen ja arkkitehtuurin arvostusta. Taide voi kytkeytyä rakennettuun ympäristöön eri tavoin ja sen vaikutukset ihmisten arkeen ovat moninaiset. Julkisella taiteella on Suomessa pitkä historia ja teokset peilaavat osana rakennettua ympäristöä oman aikakautensa yhteiskuntaa, arvoja ja estetiikkaa – kuten myös arkkitehtuuri.

Taiteen tutkimuksessa olisi tärkeää kiinnittää huomiota suomalaisen taiteen lähihistorian tutkimuksen lisäämiseen ja dokumentointiin.

Myös kirjastoaineiston / kirjastojen tietovarannon (sekä fyysisen että digitaalisen) säilyvyydestä ja käytön jatkuvuudesta ja uudistamisesta tulee huolehtia.
Kulttuurin tietoperusta pitänee sisällään myös kirjastotilastot.

Olisi hyvä yksilöidä jokaisen toimenpiteen osalta selkeästi ainakin: kuka/mikä tekee ja on vastuussa, yksilöity toimenpide, aikataulu ja rahoitus/rahoituksen lähde.
Toimenpide 5.
Tietoperustan kehittäminen on erittäin tärkeää. Ilman kattavaa numeraalista dataa ei voida seurata tehdyn kulttuuripolitiikan vaikutuksia eikä päätöksiä voida perustaa faktoihin.
Hyvä esimerkki kattavasta tilastoinnista on Teatterin Tiedotuskeskuksen eli Tinfon vuosittaiset tilastot teatterialasta. Tilastoista selviää sekä rahoitus, katsojat, ohjelmisto jne, mutta myös palkat ja henkilöstörakenne ja alan työllistävä vaikutus. Toivoisimme vastaavat tilastoinnit ainakin elokuva- ja tv-aloista ml. Yle, joita myöskin rahoitetaan julkisilla varoilla.
Kerätyissä tilastoissa tulisi tilastoida myös työpaikat ja palkat: ilman kattavaa palkkatilastointia päätöksenteossa ei voi seurata esim. tasa-arvon toteutumista, palkkojen kehittymistä eikä työsuhteiden muotojen kehittymistä alan rakenteissa eikä myöskään julkisen rahoituksen kohdentumista – mikä osa menee palkkoihin ja mikä muuhun.
Lisäksi tulisi kehittää taiteilijoiden tulotason tilastointia säännölliseksi. Tiedot tuloista ja palkoista kerätään jo viranomaislle (verottaja+Tilastokeskus), joten esimerkiksi Tilastokeskus voisi koota tilastotiedot vuosittain tai esim. joka toinen vuosi. Nykyinen malli, jossa tuloja selvitellään Cuporen kautta muutamien vuosien välein ei anna kattavaa tietoa eri taiteilijaryhmien tulotasoista eikä niiden kehityksestä.

Toimenpiteet 5–8 pyrkivät vastaamaan tutkimus-, tilasto- ja tietoperustan vahvistamiseen. Toimenpiteitä ei kuitenkaan vastuuteta, saati resursoida, jotta niiden toimeenpano olisi läpinäkyvää ja selkeää. Kulttuuri- ja taidealan sekä luovien alojen tilastointia on heikennetty viime vuosina reippaalla kädellä. Tämä näkyy jo tilastojen ja tietojen vertailukelpoisuuden kärsimisenä.

Toimeenpanosuunnitelman yleinen ongelma on, että kaikki toimenpiteet kaipaavat tarkennusta. Erityisesti aikataulu vaatii täsmällisempää kuvausta, samoin niiden tarkempi toteutus ja vastuuttaminen.

Yhteistyötä viranomaisten ja sidosryhmien välillä tarvitaan lisää, erityisesti hallinnonalojen rajat ylittäen ja luovat alat mukaan ottaen.

Kulttuurialan tutkimuksen ja tietoperustan kehittäminen (toimenpiteet 5–8) on tärkeää kulttuuripolitiikan tietoperustan vahvistamiseksi. Suunnitelmassa ei kuitenkaan kerrota, miten, kenen vastuulla ja millä resursseilla tämä tehdään. Indikaattoreiden seuraaminen vaatii resursseja. Kulttuuritilastojen lakkauttaminen ja taidejakulttuuri.fi -alustan aliresursointi ovat ongelmia, jotka tulee korjata. Ylipäätään kaikki toimenpiteet kaipaavat tarkennusta: miten ne toteutetaan, aikataulu ja vastuullinen taho. Ilman konkretiaa edistymistä on vaikea seurata.