Passiivimuodossa esitetyt toimenpiteet uhkaavat jäädä korulauseiksi, ellei niihin kirjoiteta auki, kenen vastuulla mikäkin toimenpide on. Toimenpiteitä olisi mahdollista kirjoittaa myös muilta osin konkreettisemmiksi esim. toteutusaikataulun osalta. Viimeistään nyt tulisi nimenomaisesti mainiten asettaa kulttuuripolitiikan tavoitteet kaikkia viranomaisia velvoittaviksi hallinnonalojen rajat ylittäen, ei pelkästään vastuuministeriöitä.

Vapaan sivistystyön, kansalaisyhteiskunnan ja yhdistysten toteuttama ja vahvistama kulttuuritoiminta tulisi huomioida laajemmin läpi tavoitteiden ja toimenpiteiden. Vapaan sivistystyö, opintokeskusten ja niitä ylläpitävien sivistysliittojen kulttuuritoiminta ja niiden mahdollistamat kulttuurikoulutukset- ja harrastukset yhdistyksissä luovat kulttuurin toimintaedellytyksiä ikäluokista riippumatta. Opintokeskukset ja sivistysliitot vahvistavat kulttuurisen kestävyyden ja kulttuuriperinnön toteutumista ja siitä tietoisuuden lisäämistä.

Ehdotamme, että toimenpide 5 korvataan Kulttuuripoliittisen selonteon vastaavalla toimenpiteellä, joka on kattavampi eikä rajoitu ainoastaaan valtiohallintoon: “Vahvistetaan kulttuurialaa koskevan tilasto- ja tietoperustan ajantasaisuutta, kattavuutta ja yhteentoimivuutta sekä parannetaan tiedon hyödynnettävyyttä alan vaikuttavuuden tunnistamiseksi, päätöksenteon pohjaksi ja toiminnan suuntaamiseksi.”

Toimenpide 6 on vähemmän kunnianhimoinen kuin selonteon tavoite taiteen ja kulttuurin sekä taiteellisen tutkimuksen kehittämisestä ja resurssien kasvattamisesta.

Taide- ja kulttuurialan tilasto- ja tietoperustaa sekä alan vaikuttavuuteen liittyvää tutkimusta on vahvistettava. Luovien alojen kehitystä ja kasvua on seurattava muiden elinkeinoelämän toimialojen rinnalla. Tiedonkeruun ja kerätyn tiedon analysoinnin resurssit on määriteltävä ja turvattava pitkäjänteisen seurannan mahdollistamiseksi.

Tavoite 7: Panostetaan kulttuurihyvinvoinnin vaikuttavuusmittareiden kansalliseen kehittämiseen ja pidetään vaikuttavuusmittareiden kehittämisestä koulutuksia ja seminaareja. Tavoitteena olisi tärkeä pitää kansallisen vaikuttavuusmittaripankin (vapaat lisenssit) suunnittelu ja kehittäminen sekä case-esimerkkejä esittelevän verkkosivun tai tietovarannon rakentaminen sekä kuntien kulttuurihyvinvoinnin vaikuttavuustietoa keräävän tietovarannon suunnittelu ja kehittäminen.

Kulttuurin ja tiedon suhteesta löytyy jo osaamista kulttuurintutkimuksen aloilta sekä muistiorganisaatioista (KAM-sektori). Myös koeteltuja käytäntöjä toteutetaan jo laajasti ja vakiintuneesti kulttuuriperintölaitoksissa. Näiden toimijoiden pitkäjänteinen toiminta on turvattava ensisijassa, sillä ne ovat kulttuuriperinnön kivijalka (tallentaminen, säilyttäminen, järjestäminen, saavuttaminen). Taidekasvatus ja taiteen perusopetus tunnistettava osaksi kulttuuriperinnön vaalimista tiedollisesti ja taidollisesti, kuten myös kansalislähtöisyys, harrastajat.Kulttuuriperintö on kaikkien omaisuutta. Resilienssi on aivan turha trendikäsite tässä yhteydessä eikä edes suomea, joten sen voisi poistaa. Luovaa taloutta tärkeämpää on turvata perustaidekasvatus kaikille esim peruskoulussa. Miten kulttuuriperinnön tunnistaminen yhteiskunnalliseksi voimavaraksi kävisi vain strategioiden ja viranomaisyhteistyön tasolla? Voisiko kotimaisen taidekritiikin elinvoimaa tukea tällä perusteella, niin saataisiin yleinen, julkinen keskustelu mukaan kulttuuriperinnön tunnistamiseen ja henkisen kriisinkestävyyden rakentamisprosessiin. Kulttuuriperintö ei ole vain jäykkää kabinettipolitiikkaa vaan elettyä, jaettua elämää, esimerkiksi lasten yhteismusisointia. Tämä vain ei näy julkisuudessa mitenkään, pitää sekin silti tunnustaa olemassa olevaksi toiminnaksi. Prosenttiperiaate, mihin jäänyt? Tilojen monipuolinen käyttö aina kannatettavaa.

Tavoitteiden alle kirjatut toimenpiteet jäävät osin ylätasolle. Toivottavaa olisi, että ensimmäisen tavoitteen toimenpiteissä myös aineeton kulttuuriperintö olisi huomioitu paremmin mm. varautumisen osalta. Tässä alueellisten kulttuuriperintöä tallentavien ja uusintavien toimijoiden mukaanotto on ensiarvoisen tärkeää. Kulttuurialaa koskevan tietoperustan ylläpito on ensiarvoisen tärkeää, ja tämän työn resursointi on varmistettava, myös alueellisesti.
Vajaakäyttöisen rakennuskannan kehittäminen kulttuurikäyttöön ja rakennusperinnekohteiden käytön tehostaminen on todella tärkeää kestävän kehityksen ja alueellisen kulttuurin saavutettavuuden näkökulmasta.

Toimeenpanosuunnitelman kulttuuriperintöä koskevat toimenpiteet ovat oikeansuuntaisia. Museoliitto on lausunnoissaan ja eduskunnan kuulemisissa kritisoinut selonteon kulttuuriperinnön suppeaa määrittelyä, joka sivuuttaa museot dynaamisina ja elinvoimaa luovina toimijoina, jotka kiinnostavat laajasti eri yleisöjä.

Kulttuuriperintöstrategian edistäminen on Museoliiton keskeinen tavoite. Museoilla on olennainen rooli kulttuuriperintöstrategian toimeenpanossa. Kattavan museoverkoston avulla kulttuuriperintöstrategian tavoitteita voidaan jalkauttaa kansalaisten lähiympäristöön koko maassa. Museoiden kautta tarjoutuu monia mahdollisuuksia osallistaa erilaisia ryhmiä kulttuuriperintöstrategian toteuttamiseen ja kestävän tulevaisuuden rakentamiseen. Tämä edellyttää, että strategian toimeenpanoon varataan riittävät resurssit.

Kulttuuriperinnön jatkuvuus ja infrastruktuurin uudistaminen edellyttävät, että museoilla on riittävät resurssit tehtävien toteuttamiseen. Digitaalisen infrastruktuurin menestyksekäs kehittäminen edellyttää, että museoilla on lisäresursseja työhön. Suomalaisten museokokoelmien digitointityö on kesken, eikä nykyinen rahoitus digitointiin ole riittävä.

Kulttuuriperinnön huoltovarmuutta koskevissa toimenpiteissä tulee huomioida myös yleisön ja museoiden käyttäjien näkökulma. On huolehdittava siitä, että ihmisillä säilyy pääsy museoihin myös poikkeustilanteissa. Ne ovat kaikille tarkoitettuja tiloja, jotka koetaan turvallisina. Museot vahvistavat osallisuutta, kulttuurin jatkuvuutta ja yhteyttä omiin juuriin.

Toimenpiteet ovat suhteellisen yleisluontoisia ja niistä puuttuu, ainakin vielä, toimijat ja aikataulu. Osa toimenpiteistä on jo sellaisia että niitä tehdään eli niiss kunnianhimoa tulisi nostaa, vähemmistö ovat aidosti uusia (kuten esim 4. ja 8.) Tietoperustassa tulisi huomioida EU / kv vertailtavuus myös toimenpiteissä. Kulttuuriperinnön osalta tulisi varmistaa kulttuuriperintö osana kansallista kriittistä infrastruktuuria eli se tulisi hyvä kirjata toimenpiteeksi tai lisätä toimeenpiteenä.

Esitetyt toimenpiteet ovat sinänsä kannatettavia, joskin aikajänteet ja vastuutahot sekä mahdollisesti työhön tarvittavat uudet rakenteet olisi syytä määritellä tarkemmin. Kulttuuriperintöä vaalittaessa on tärkeää tunnistaa ja tallentaa myös sellainen kulttuuriperintö, joka syntyy ja elää esimerkiksi kodeissa, neljännen sektorin vapaamuotoisissa yhteisöissä tai kolmannella sektorilla harrastaja- ja vapaaehtoisvoimin toteutettuna. Kulttuuriperinnön säilymiseksi elävänä tarvitaan myös panostamista taidon ja osaamisen välittämiseen. Samoin taiteen ja kulttuurin tutkimuksessa tulee panostaa laadullisten mittareiden valintaan ja määrittelyyn.