Taide- ja kulttuuripalveluja on saatavilla eri puolilla Suomea.
Sivistysvaliokunta otti kantaa alueelliseen tarjontaan, jokaisen oikeuksien toteutumiseen ja tekijöiden mahdollisuuksiin toimia maan eri osissa. Rahoitusta ja toimintaedellytysten tukemisen toimia tulee saatavuuden turvaamiseksi kohdentaa ja lisätä toimijoiden yhteistyötä. Kuntien ja kaupunkien rooli alueensa toimintaedellytysten luojana olisi hyvä tunnistaa vieläkin paremmin ja huomioida erikseen pk-alueen samoin kuin harvaan asutun alueen erityispiirteet sekä erikseen myös maakuntakeskusten rooli alueittensa kulttuuritarjonnan vetureina. Eli kun alueellisuutta lähestytään, yksi malli ja mittari ei palvele kaikkia, vaan on eri alueiden omista lähtökohdista lähdettävä tekemään vaikka pilotteja ja kohdennettava kehittämistyötä ja arvioita myös onnistumista.

Lapset ja nuoret ovat aktiivisia taiteen ja kulttuurin kuluttajia ja tekijöitä.
Sinänsä hyviä toimenpiteitä, jotka vielä ovat hieman tavoitetasoisia. Konkreettisimmin ottaaisin tässä yhteistyön ja tekemisen kohteeksi neuvot, päiväkodit ja koulut ja oppilaitokset ja yhteistyökumppaneiksi seurat, yhdistykset ja erityisesti kuntien nuorisotyöntekijät, jotka tavoittavat erityisesti ikähaarukkaan kuuluvia lapsia ja nuoria.
Perusopetuksen (peruskoulun visiotyö) uudistamisessa on tärkää tuoda mukaan taide- ja kulttuurisisällöt olennaisia tekijöinä osaamisen, tietojen ja taitojen ja erityisesti ihmisenä kasvun perustana. Toimintamallit, miten suunnitelmallisesti asioita voidaan yhdessä edistää ja sopia voivat vaihdella kunnittain, emme tässäkään voi lähteä yhdellä mittatikulla liikkeelle, vaan yhdessä sopia tavoitteista (esim ops perusteet), joihin kunnasta, koulusta, tilanteesta riiippuen voidaan päästä monella tapaa olosuhteista riippuen.

Eri väestöryhmien ja eri taustoista tulevien ihmisten osallistumis- ja toimintamahdollisuudet taide- ja kulttuurialalla ovat yhdenvertaiset.
Kirjastopalveluiden saatavuuden kannalta, ja johon voidaan yhdistää myös muita palveluja ja toimintoja olisi syytä palauttaa investointiavustukset kirjastoautoihin. Se on tehokkain tapa lisätä saatavuutta ja saavutettavuutta. Tässä tarvitaan valtion ja kuntien yhteistyötä.

Välittäjtoiminta tulee nostaa esiin koulutustarpeena. Välittäjät, tuottajat, fasilitattorit, kehittäjät ovat tulevaisuuden ammattilaisia, jotka edistävät kulttuurin saatavutta ja myös uusien yhteistyömuotojen toteutumista esimerkiksi kulttuuritoimijoiden ja kuntien välillä. Tähän liittyvä koulutus on puutteelista.

Kansallisen lukutaito-ohjelman ja lukutaitostrategian toteuttaminen on tärkeää. Samoin kirjastojen roolin vahvistaminen kulttuuriosallisuuden edistäjänä ja kirjastopalveluiden tarjoajajana on kannatettavaa. Näihin kaikkiin tulee kuitenkin myös varata riittävä taloudellinen resurssi, jotta konkreettiset tavoitteet voidaan saavuttaa.

Syrjäalueilla asuvien lasten ja nuorten mahdollisuutta osallistua kulttuuritoimintaan, jollaista omalla paikkakunnalla ei ole saatavilla, tulisi tukea esim. tukemalla SKR:n aloittamaa taidetestaajatoimintaa tai järjestää aikaisempaa useammin kansallisten kulttuurilaitosten, kuten Kansallisteatterin, Kansallisoopperan , RSO:n tai vapaiden teatteriryhmien vierailukiertueita maakuntiin.

Arvostus-sana on jäänyt/jätetty tästä otsikosta pois, toimenpidelistan otsikossa se on. Yhteen sanaan kiteytyy paljon, ja oikeastaan toimenpidelistan jokainen kohta on osaltaan vahvistamassa kulttuurin arvostusta.

Tulevaisuuteemme vaikuttaa merkittävästi se, miten saamme lapset mukaan kulttuurin piiriin. Tämä osa-alue ja sen toimenpiteet ovat ratkaisevia, siksi niitä olisi hyvä konkretisoida vielä tarkemmin.

Erittäin hyvä että valtionperintöjen kohdentamista kulttuuriin selvitetään konkreettisena toimenpiteenä. Mietin kuitenkin onko alueellisuus tässä oikea otsikko jonka alla toimenpide on.
Kulttuurihyvinvointitoiminnan alla tulisi olla tavoitteena että taiteilijoita ja taidekasvattajia tulisi voida palkata erilaisiin sosiaali- ja terveysalan tehtäviin samoin kuin opetukseen ja varhaiskasvatukseen. Koulutaiteilijat, taidekasvattajat varhaiskasvatuksessa, kulttuurisen vanhustyön erilaiset nimikkeet osaksi oikeata hoivan tarjoamista.

Seurannan ja mittareiden osalta Kulttuuri- ja taidealan keskusjärjestö KULTA ry esittää, että jatketaan Taide- ja taiteilijapoliittisissa suuntaviivoissa asetetun Kulttuuribudjetti prosentti -tavoitteen seurantaa esimerkiksi osana Sivistyskatsausta tai muita keskeisiä OKM:n asiakirjoja. Perusrahoituksen seuranta on olennaista tietoa tavoitteen kannalta, sillä juuri perusrahoituksen turvin taataan kulttuurin ja taiteen saatavuus ja saavutettavuus asuinpaikasta ja varallisuudesta riippumatta.

On erittäin tärkeää, että jo tehtyjä toimenpiteitä hyödynnetään toimeenpanosuunnitelmassa. On hienoa, että toteutetaan Kansallista lukutaito-ohjelmaa 2030 ja lukutaitostrategiaa sekä ohjelman seuranta, koska sen laatimiseen on panostettu merkittävästi ja se on osittain jo toteutumassa. On tärkeää, että taiteen aloja, mm. kirjallisuutta suojataan koulutuksella. Sanataidekoulutus on loistava keino lisätä lasten ja nuorten kiinnostusta kirjoittamista ja kirjailijan työtä kohtaan. Vapaa sivistystyö takaa kaikenikäisten mahdollisuuden kehittää luovuuttaan.
On hyvä, että toimeenpanossa vahvistetaan kirjastojen roolia eri väestöryhmiä tavoittavan kulttuuriosallisuuden edistäjinä ja kirjastopalveluiden tarjoajana. Samalla on muistettava, että kirjastolainauksista on maksettava asianmukainen korvaus kirjailijoille.

Kulttuuripoliittisen selonteon tavoitteiden toteutuminen on verrannollinen siihen, kuinka moni lapsi jokaisesta ikäluokasta saa mahdollisuuden harrastaa ja opiskella haluamaansa taidelajia valtionosuustuntien avulla. Kulttuurisen sivistyksen pohja luodaan lapsena ja lapsille. Tämän tosiasian vuoksi on äärimmäisen tärkeää huolehtia taiteen perusopetuksen alueellisesta saatavuudesta suhteessa paikkakunnalla asuvien lasten ja nuorten lukumäärään.

Monet toimenpiteet painottuvat liikaa kirjallisuuteen. Se on tärkeä alue, mutta yhtälailla tärkeää on esittävä taide ja audiovisuaalinen kulttuuri.