Tavoite taide- ja kulttuuripalveluiden saatavuudesta eri puolilla Suomea on tärkeä asia. Toimenpide 33 yhteistyön lisäämisestä on tärkeä keino moninaistuvassa taiteen ja kulttuurin kentässä. Toimenpide 34 valtionperintöjen kohdistamiseksi kulttuuriin on konkreettinen ja kannatettava selvitys. Digitalisaation edelleen kehittäminen toimenpiteen 35 tavoin lisää taiteen saatavuutta ja saavutettavuutta, mutta ei korvaa paikan päällä koettuja elämyksiä ja esityksiä.
Lasten ja nuorten huomioiminen omana tavoitteenaan on hyvin perusteltua. Toimenpiteen 39 mukainen aktiivinen toimijuus on tärkeää digitaalisessa maailmassa, missä aktiivinen toimijuus on hyvin helppoa. Lapset ja nuoret eivät ole vain passiivinen yleisö, vaan heidät on osallistettava aktiivisesti taiteen toimijoiksi. Taiteen perusopetuksen roolin toivoisi olevan sanoitettu mukaan tavoitteen toimenpiteisiin.
Kolmas tavoite on tärkeä moninaistuvien kaupunkien ja yhteiskunnan näkökulmasta. Suomen kansallisooppera ja -baletti pyrkii visionsa mukaisesti olemaan kaikkien ooppera ja baletti.

Tavoitteen ” Taide- ja kulttuuripalveluja on saatavilla eri puolilla Suomea” toimenpiteet olisivat luontevasti alueellisten toimijoiden vastuulla, eli kuntien ja maakuntien. Kunnissa ja maakunnissa kehitetään jo rakenne- ja toimintamalleja, joilla alueellista saatavuutta pyritään parantamaan. Valtakunnallisilla toimijoilla on rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa tähän työhön.
Tavoitteen ”Lapset ja nuoret ovat aktiivia taiteen ja kulttuurin kuluttajia ja tekijöitä” toimenpiteet jäävät vähäisiksi ja epämääräisiksi verrattuna selonteon eetokseen sekä eduskunnan kannanoton painopisteisiin. Lasten ja nuorten kulttuuripalvelut toteutetaan ja mahdollistetaan valtaosin kunnissa ja sillä tasolla toiminnan laatuun ja kattavuuteen voidaan vaikuttaa. Useimmissa kunnissa lasten ja nuorten kulttuuripalveluiden kehittäminen ovat erityinen kulttuuritoiminnan painopiste. Olisi perusteltua kehittää tätä kulttuuritoiminnan osa-aluetta strategisesti ja kokonaisvaltaisesti keskeisten toimijoiden kanssa yhdessä. Lastenkulttuurin resurssointi valtionavustuksissa tulee varmistaa.

Myös tavoitteessa ”eri väestöryhmien ja eri taustoista tulevien ihmisten osallistumis- ja toimintamahdollisuudet taide- ja kulttuurialalla ovat yhdenvertaiset” haasteena on, että tavoitteen toteutuminen ratkeaa käytännössä kuntien toiminnassa ja siksi toimenpiteet ovat esitetyssä muodossa riittämättömiä.

Tavoitteen "kulttuurihyvinvoinnin rakenteet ovat kehittyneet ja vakiintuneet" osalta toimenpiteet ovat kannatettavia.

Toimenpide 41. Huolehditaan eri tavoin syrjäytymisvaarassa olevien osallistumismahdollisuuksien toteutumisesta.
Toimenpide niputtaa suuren joukon erilaisia ihmisiä. Kuuluuko tähän ryhmään esimerkiksi vammaiset, neurokirjon häiriöistä kärsivät, neet-nuoret, maahanmuuttajat ym.?

Eduskunta edellyttää, että toimeenpanosuunnitelman valmistelussa kiinnitetään huomiota kulttuurin ja taiteen alueelliseen ja paikalliseen saatavuuteen. Erityisesti pienissä kunnissa yleinen kirjasto on merkittävin (ja joskus jopa ainoa) ympärivuotinen kulttuuria tarjoava laitos. Kirjastojen mahdollisuuksiin toimia kulttuurialustana, -jakajana ja innoittajana tulee taata riittävät konkreettiset resurssit.

Tavoite: Lapset ja nuoret ovat aktiivisia taiteen ja kulttuurin kuluttajia sekä tekijöitä, ja tämä tulisi huomioida nykyistä tarkemmin.

Kulttuuripoliittisessa selonteossa todetaan, että koulu on Suomen suurin kulttuurilaitos. Toimeenpanossa tulee varmistaa, että kouluilla ja oppilaitoksilla on käytössään tarvittavat luvat teosten käyttöön. Lisäksi on huolehdittava siitä, että tähän varattava rahoitus on riittävä valtion budjetissa. Esimerkki: Elokuvan käyttö opetuksessa katsotaan tekijänoikeuslaissa julkiseksi esittämiseksi, ja siksi siihen tarvitaan aina lupa. Opetushallituksella tulisi olla rahoitus hankkia yhdenvertaisesti koulujen tutkimuksissa ja selvityksissä tarpeellisiksi osoitetut teostyypit, myös elokuvat. Koulukino Suoratoisto sisältää tämän luvan.
Lisäksi on tärkeää, että elokuvateoksiin liittyy oppimateriaaleja, joiden avulla opettaja voi liittää elokuvat opetussuunnitelman sisältöihin kaikissa oppiaineissa – ei vain taito- ja taideaineissa, joita nykyisessä tuntikehyksessä on hyvin vähän. Koulukinon suoratoistoa voidaan hyödyntää kaikissa oppiaineissa. Erityisen suosittua on kirja–elokuva-parien käyttö, sillä niiden avulla voidaan lisätä lukuintoa.

Toimenpiteisiin tulisi sisällyttää ne toimijat, joiden toiminta toteutuu koulupäivän aikana yhdenvertaisesti kaikille lapsille ja nuorille. Näihin kuuluvat muun muassa Taidetestaajat, Koulukino-suoratoisto, Konserttikeskus sekä lastenkulttuurikeskusten toiminta. Lisäksi näiden toimijoiden rahoitusta tulisi tarkastella korotustarpeen näkökulmasta, perustuen niiden merkittävään yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen ja rooliin kulttuurisen tasa-arvon edistämisessä. Nämä toimijat tavoittavat huomattavan suuren määrän lapsia ja nuoria, mikä vahvistaa niiden merkitystä osana koulupäivän kulttuurikasvatusta.

Harrastustoiminnan edistäminen erityisesti Suomen harrastamisen mallissa on tärkeää. Elokuva kuuluu lasten ja nuorten toivotuimpien harrastusten joukkoon, mutta sitä ei voi harrastaa taiteen perusopetuksessa. Luontevin paikka elokuvaharrastuksen kehittämiselle onkin Suomen harrastamisen malli, joka tarjoaa yhdenvertaisia mahdollisuuksia kaikille lapsille ja nuorille.

Tavoitteet ovat erittäin kannatettavia: on tärkeää huomioida taide- ja kulttuuripalvelujen alueellinen saatavuus, lapset ja nuoret aktiivisina toimijoina, eri taustoista tulevien ihmisten yhdenvertaiset osallistumis- ja toimintamahdollisuudet sekä kulttuurin luoma hyvinvointi osana hyvää elämää. Toimenpiteet ovat linjassa tavoitteiden kanssa, mutta vaativat täydennystä. Yhteistyön kannustavia rakenne-, rahoitus- ja toimintamallien (toimenpide 33) lisäksi tarvitaan taiteen vapaan kentän perustoiminnan parempaa resurssointia, jotta osallistumismahdollisuuksia taiteeseen olisi kattavasti tarjolla monenlaisia ihmisille eri puolilla Suomea.

Pidämme tämän osion kaikkia tavoitteita tärkeinä.

Suhtaudumme positiivisesti kulttuurietuuksiin ja uskomme niiden lisäävän työnantajien ja samalla alueiden pitovoimaa (toimenpide 32). Kulttuurireseptin käyttöönottoa tulisi laajentaa.

Orkestereilla on merkittävä rooli lasten ja nuorten kulttuurikasvatuksessa ja sivistyksessä. Valtakunnallinen orkestereiden verkosto edistää osaltaan merkittävästi lasten ja nuorten taide- ja kulttuuripalveluiden saatavuutta ja saavutettavuutta. Orkesteritoiminta tukee lasten ja nuorten hyvinvointia ja mahdollistaa yhteiskunnallisten taitojen kehittymisen musiikin kautta.

Kulttuurikasvatus opettaa pitkäjänteisyyttä, tunnesäätelyä, yhteistyökykyä, luovuutta ja kognitiivisia taitoja – taitoja, joita tarvitaan kaikilla elämänalueilla. Lapset ja nuoret ovat myös tulevaisuuden kulttuuripalveluiden käyttäjiä (toimenpide 38). Monet orkesterit tekevät oppilaitosyhteistyötä niin taiteen perusopetusta kuin jatko-opintoja tarjoavien laitosten kanssa.

Orkesterit ovat kuntien elinvoimatekijöitä ja niillä on suuri merkitys osana kunnan peruspalveluja. Väestön keskittyessä orkesterit ovat myös isoja alueellisten palveluiden tuottajia. Kun lasketaan kaikki orkestereidemme järjestämät tapahtumat vuodessa, saadaan valtava määrä elinvoimaa, joka valtakunnallisen orkesteriverkoston mukana jakautuu laajasti ympäri maata.

Orkesterit ovat tärkeä osa alueensa identiteettiä ja orkestereiden työntekijät lisäävät musiikin monipuolista osaamista maakunnissa. Vireä kulttuurielämä on omiaan houkuttelemaan kuntiin työntekijöitä.

Orkestereilla on rooli maantieteellisen tasa-arvon edistäjänä, ja ne voivat osaltaan myös olla mukana vastaamassa aikamme keskeisiin isoihin haasteisiin, kuten segregaatioon ja yksinäisyyteen (toimenpiteet 41 ja 47). Orkesterit ovat myös kansainvälisimpiä kunnallisia työyhteisöjämme. Ilmastonmuutoksen keskellä lähimatkailun ja matkailuviennin merkitys kasvaa, mikä kasvattaa orkestereiden yleisöpotentiaalia ja toimintamahdollisuuksia.

Selkeä ja järjestelmällinen konkretia tuntuu puuttuvan lopullisesta selonteosta. Seuraavat rakenteet, jotka ylipäänsä mahdollistavat tasa-arvoisen kulttuuritoiminnan, tulee ehdottomasti mainita nimeltä:

1) Kulttuurikasvatussuunnitelmat, joiden kautta viedään ammattilaisten tuottamaan kulttuurikasvatusta sekä taide-elämyksiä ihan jokaiselle lapselle ja nuorelle asuinpaikasta huolimatta osana varhaiskasvatus- ja kouluaikaa.
2) Taidetestaajat - kulttuurikasvatusohjelma, jonka kautta kahdeksasluokkalaiset pääsevät näkemään ja kokemaan ammattilaisten esityksiä.
3) Matkalla-toimintamalli, joka laajentaa kunnan kulttuurikasvatussuunnitelman koskemaan mm. neuvoloita, nuorisotiloja, ikäihmisiä, kehitysvammaisia, erilaisia kuntoutujaryhmiä, kyläyhteisöjä sekä kuntien päättäjiä. Malli pyörii vakituisena Lapin maakunta-alueella sekä osassa Kainuuta ja Pohjois-Ponjanmaata, jossa sen merkitys paikalliskulttuuriin ja kultuuriammattilaisten työllistymiseen on mittava.

Ilman näiden kolmen asian aukikirjoittamista selonteko jää vain tyhjäksi paperiksi, jonka toteutuksesta puuttuvat kaikki olemassaolevat, elintärkeät rakenteet.

Lukutaito-ohjelmat ovat erittäin tärkeitä. Niihin on syytä sisällyttää myös kuvanlukutaitoa, ja huomioida kuvakirjojen erityislaatu osana lasten- ja nuortenkirjallisuuden kenttää.

Toimenpiteen 32 rinnalla voisi kannusteiden lisäksi olla alan yleisen markkinoinnin/asennemuutoksen edistäminen. Kulttuuri aineettomana palveluna on kestävämpi kulutuksen kohde kuin materia. Valtion johdolla tai kannustamana voisi syntyä uusia markkinoinnin tapoja, jotka edistäisivät tämän kokonaisuuden tavoitteita. Konkreettisena esimerkkinä Suomen Kulttuurirahaston kulttuurikuntokampanja parikymmentä vuotta sitten.