TAVOITE
Lapset ja nuoret ovat aktiivisia taiteen ja kulttuurin kuluttajia ja tekijöitä.

TOIMENPITEET tarkennuksia:
Jotta tavoite kaikista lapsista ja nuorista aktiivisina taiteen ja kulttuurin kuluttajina ja tekijöinä voisi toteutua, toimenpiteitä voisi tarkentaa vielä konkreettisesti mainitsemalla kulttuurikasvatussuunnitelmat työvälineenä tähän.
Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen (ja toisen asteen!) kautta tavoitetaan laajasti ja tasa-arvoisesti osallistujia eri puolilta Suomea. Laadukkaita ja lapsilähtöisiä toteutuksia sekä kattavaa yhteistyöstä opetus- ja kulttuuripalveluiden välillä toteuttavat mm. lastenkulttuurikeskukset ympäri Suomea ja Suomen lastenkulttuuriliitto. Myös valtakunnallinen Taidetestaajat-kulttuurikasvatusohjelma on merkittävä tasa-arvoisten taide- ja kulttuurikokemusten mahdollistaja, mikä madaltaa kynnystä kasvaa taiteen ja kulttuurin aktiiviseksi kuluttajaksi.

Kulttuurikasvatussuunnitelmat tuovat opetus- ja kulttuurialan toimijat yhteen ja kehittävät yhteistyössä toteutuessaan pedagogiikkaan pohjautuvaa taidekasvatusta. Kulttuurikasvatussuunnitelmat ja opetus- ja kulttuurialan yhteistyö vahvistavat myös opetushenkilöstön kulttuuriosaamista ja lisäävät taidelähtöisten menetelmien käytön osaamista osana opetusta. Taustoista riippumattomat kaikille tarjottavat taide- ja kulttuurikosketukset kulttuurikasvatussuunnitelmien kautta mahdollistavat lapselle ja nuorelle tekijyyttä, katsomista ja katsottavana olemista, joka puolestaan vahvistaa oman identiteetin rakentumista sekä empatiakykyä.

Ehdotetaan lisättäväksi uusi toimenpide 37.:
Kehitetään ja tuetaan kiertuetoimintamalleja, jotka tavoittavat eri väestöryhmiä ja parantavat taide- ja kulttuuripalvelujen alueellista saavutettavuutta.

Perustelu:
Kiertuetoiminta on keskeinen väline taide- ja kulttuuripalvelujen tuomisessa alueille, joilla omia kulttuuripalveluja on rajallisesti. Toimivat kiertuemallit voivat tavoittaa monenlaisia väestöryhmiä, kuten lapsia ja ikäihmisiä, ja edistää yhdenvertaisia osallistumismahdollisuuksia. Niiden kehittäminen vahvistaa kulttuuripalveluiden alueellista tasa-arvoa ja tukee selonteon tavoitteita saavutettavuudesta.

Ehdotetaan lisättäväksi uusi toimenpide 40.:
Varmistetaan kulttuurikasvatuksen rakenteellinen ja sisällöllinen toteutuminen osana perusopetusta ja varhaiskasvatusta koko maassa. Ylläpidetään, vahvistetaan ja kehitetään valtakunnallisia ja alueellisia toimintamalleja, kuten kulttuurikasvatussuunnitelmia, Taidetestaajat-kulttuurikasvatusohjelmaa, Koulukinon suoratoistopalvelua sekä koulujen kiertuetoimintaa toteuttavia tahoja, kuten Konserttikeskusta.

Perustelu:
Kulttuuripoliittisen selonteon tavoite “Lapset ja nuoret ovat aktiivisia taiteen ja kulttuurin kuluttajia ja tekijöitä” edellyttää konkreettisia, rakenteisiin kytkeytyviä toimenpiteitä. Selonteon valmistelussa korostettiin erityisesti kulttuurikasvatussuunnitelmia ja Taidetestaajat-kulttuurikasvatusohjelmaa keskeisinä välineinä, mutta nämä ovat jääneet puutteellisesti näkyviin sekä selonteossa että toimeenpanosuunnitelmassa. Kulttuurikasvatussuunnitelmat tekevät varhaiskasvatuksen ja koulun kulttuurikasvatuksesta tavoitteellista ja yhdenvertaista, juurruttavat lapset ja nuoret oman alueensa kulttuuriin ja kulttuuriperintöön sekä tukevat paikallisia taiteilijoita ja kulttuurilaitoksia. Toimeenpanosuunnitelmassa tulee siksi nimetä selkeästi vastuutahot ja toteuttajat sekä varmistaa, että selonteossa peräänkuulutetut pitkäjänteiset ja rakenteelliset ratkaisut konkretisoituvat käytännön toimenpiteiksi.

Vapaan kentän yhteisöjen julkisen rahoituksen tulisi olla vakaata ja ennakoitavaa. Suomessa toimii alueellisesti suuri määrä paikallisia taiteilijajärjestöjä ja yhteisöjä, jotka tuottavat prekaareissa olosuhteissa kuntien elin- ja pitovoimaa lisääviä palveluita. Pitkäjänteinen toiminnan kehittäminen on vaikeaa, sillä rahoitus on epävarmaa. Galleriat ovat yleensä ilmaisia ja kaikille avoimia kuntalaisten kulttuuritiloja.

Kirjasto keskeinen toimija kaikissa tavoitteissa, vaikka mainittu vain yhdessä toimenpiteessä.
Ensimmäiseen tavoitteeseen voisi lisätä toimenpiteeksi: Tuetaan kirjastoja matalan kynnyksen kulttuuripalveluna. (Sisältää perus- ja kehittämisrahoituksen, mukaan lukien kirjastoautot.)
Toimenpide 32. kaipaisi tarkennusta millä tavalla kestävä.
Toimenpide 44. lisätään Saamenkielistä erityistehtävää hoitava kirjasto.

Olisi hyvä yksilöidä jokaisen toimenpiteen osalta selkeästi ainakin: kuka/mikä tekee ja on vastuussa, yksilöity toimenpide, aikataulu ja rahoitus/rahoituksen lähde.

Tavoitteen ” Taide- ja kulttuuripalveluja on saatavilla eri puolilla Suomea” toimenpiteet olisivat luontevasti alueellisten toimijoiden vastuulla. Kunnissa kehitetään jo rakenne- ja toimintamalleja, joilla alueellista saatavuutta pyritään parantamaan. Valtakunnallisilla toimijoilla on rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa tähän työhön.

Tavoitteen ”Lapset ja nuoret ovat aktiivia taiteen ja kulttuurin kuluttajia ja tekijöitä” toimenpiteet jäävät vähäisiksi ja epämääräisiksi verrattuna selonteon eetokseen sekä eduskunnan kannanoton painopisteisiin. Lasten ja nuorten kulttuuripalvelut toteutetaan ja mahdollistetaan valtaosin kunnissa ja sillä tasolla toiminnan laatuun ja kattavuuteen voidaan vaikuttaa. Useimmissa kunnissa lasten ja nuorten kulttuuripalveluiden kehittäminen ovat erityinen kulttuuritoiminnan painopiste. Pääkaupunkiseudulla ja erityisesti Espoossa lasten ja nuorten määrä kasvaa jatkuvasti. Riskinä on alueellinen eriytyminen kulttuuritaustojen ja taloudellisten mahdollisuuksien polarisoituessa. Lasten ja nuorten yhtäläisiin mahdollisuuksiin tehdä ja kokea kulttuuria ja taidetta kannattaa Espoossa satsata, ja panostukset ovat isoja jo nyt. Olisi perusteltua kehittää tätä kulttuuritoiminnan osa-aluetta strategisesti ja kokonaisvaltaisesti keskeisten toimijoiden kanssa yhdessä. Lastenkulttuurin resurssointi valtionavustuksissa tulee varmistaa.

Myös tavoitteessa ”eri väestöryhmien ja eri taustoista tulevien ihmisten osallistumis- ja toimintamahdollisuudet taide- ja kulttuurialalla ovat yhdenvertaiset” haasteena on, että tavoitteen toteutuminen ratkeaa käytännössä kuntien toiminnassa ja siksi toimenpiteet ovat esitetyssä muodossa riittämättömiä. Erityisesti pääkaupunkiseudun kunnissa tullaan ratkaisemaan se, kokevatko uudet suomalaiset ja eri kielitaustojen kansalaiset kulttuurin ja taiteen palvelut itselleen kiinnostaviksi. Kulttuurin ja taiteen käyttö polarisoituu myös suomea äidinkielenään puhuvien kesken, eikä kulttuurin rahoittamisen legitimiteetti ole jaettua. Näiden ryhmien kuuluvuus ja osallisuus kulttuuriin ja taiteeseen ratkaistaan arjen rajapinnoilla: kirjastojen, tapahtumien, harrastusten ja kulttuurikasvatuksen houkuttelevuudessa ja saavutettavuudessa. Palveluissa, jotka ovat kuntien tuottamia ja mahdollistamia. Espoon kaupunki haluaa kantaa vastuunsa tämän teeman tavoitteista, toivomme että työ jatkuu yhteistyössä.

Tavoitteen "kulttuurihyvinvoinnin rakenteet ovat kehittyneet ja vakiintuneet" osalta toimenpiteet ovat kannatettavia.

Aktiivinen ja kestävä kulttuurin kulutus sekä digitaalisuuden edistäminen ovat tärkeitä. Taide- ja kulttuuripalveluiden saatavuuden parantaminen (toimenpide 38) on keskeistä, mutta sitä tulisi konkretisoida esimerkiksi liittämällä siihen harrastamisen Suomen mallin ja taidetestaajat-konseptin rahoituksen. Myös tämän toimenpiteen kohdalla olisi hyvä huomioida rahoituskysymykset myös toimeenpanosuunnitelmassa.

Kannusteiden lisääminen (toimenpide 32) ja yhteistyömallien kehittäminen (toimenpide 33) vaativat tarkennusta siitä, miten näitä hyviä toimenpiteitä tarkalleen lähdetään edistämään. Myös näitä tavoitteita edistäisi uudistus yksityisen kopioinnin hyvitysjärjestelmään, jonka kautta sadat paikalliset ruohonjuuritason kulttuurihankkeet saavat vuosittain rahoitusta.

Toimenpiteet ovat kokonaisuudessaan kannatettavia ja tukevat hyvin monia kulttuuripoliittisen selonteon tavoitteita: kannustaminen aktiiviseen ja kestävään kulttuurin kuluttamiseen tukee tavoitteita kulttuurista muutosvoimana, ja digitaalisuuden edistäminen on yksi keino vahvistaa monimuotoisen ja kaikille saavutettavan kulttuurin toteutumista jokaisenoikeutena. Kulttuurin on löydettävä yleisönsä, jotta sen kautta voidaan selonteon tavoitteiden mukaisesti käsitellä ihmisenä olemisen vaikeita kysymyksiä, synnyttää motivaatiota muutokseen, purkaa ennakkoluuloja, yhdistää ihmisiä ja vahvistaa demokratiaa ja yhteisöllisyyttä.

Esimerkiksi toimenpide numero 38 on äärimmäisen tärkeä. Sitä olisi hyvä kuitenkin tarkentaa esimerkiksi ottamalla siihen mukaan harrastamisen Suomen mallin kehittäminen niin, että jatkossa jokainen lapsi ja nuori voi löytää itselleen mieluisan, maksuttoman taide- tai kulttuuriharrastuksen. Tämä tukisi suoraan myös selonteon tavoitetta lasten ja nuorten omaehtoisen kulttuuritoiminnan ja harrastamisen tunnistamisesta olennaiseksi osaksi kulttuuripolitiikkaa. Samalla on syytä edistää Taidetestaajat-ohjelman tyyppistä toimintaa, joka tarjoaa kaikille lapsille ja nuorille vierailuja korkealaatuisen taiteen pariin ja tukee selonteon tavoitteita yhdenvertaisista mahdollisuuksista kulttuurikokemuksiin. Toiminta tarvitsee pysyvän rahoituksen, jotta sitä pystytään kehittämään pitkäjänteisesti, ja rahoituskysymykset olisikin hyvä huomioida myös toimeenpanosuunnitelmassa.

Myös ainakin toimenpiteet 32 ja 33 kaipaisivat lopullisessa toimintasuunnitelmassa tarkennusta siitä, miten näitä hyviä toimenpiteitä tarkalleen lähdetään edistämään. Keskeistä olisi toteuttaa yksityisen kopioinnin hyvitysjärjestelmän uudistus – hyvityksen kautta AVEKin, VISEKin ja MESin apurahoilla tuetaan monia paikallisia ruohonjuuritason hankkeita, jotka ovat näiden tavoitteiden mukaisia. Niiden kautta on tuettu paikallisia hankkeita yli 200 Suomen kunnassa, jotka ovat nyt vaakalaudalla yksityisen kopioinnin hyvityksen rapautumisen myötä.

On hienoa, että toimenpiteisiin on nostettu myös useita kulttuurihyvinvointitoimintaa edistäviä toimenpiteitä.

Kaikki neljä tavoitetta ovat tärkeitä, samoin toimenpiteet. Kiitämme sitä, että kulttuuri jokaisen oikeutena näkyy vahvasti tässä osiossa ja että yhdenvertaisuuteen kiinnitetään huomiota. Toimenpiteitä olisi kuitenkin konkretisoitava, vastuut ja aikajänteet kuvattava.

Toimenpiteissä ei ole riittävästi mukana aktiivisten harrastajien rooli, jota käsitellään kommentoitavana olevassa luonnoksessa lähinnä lasten ja nuorten osalta. Kuitenkin elinikäinen oppiminen, eri ikäisten yhteistoiminta sekä ammattilaisten, opiskelijoiden ja harrastajien yhteistoiminta ovat tärkeitä selonteon osallisuutta ja resilienssiä koskevien tavoitteiden saavuttamisessa. Esimerkiksi harrastajakuorot, -puhallinorkesterit, -bändit ja vastaavat ryhmät on huomioitava toimenpide 33:n tarkoittamina rakenteellisesti yhteistyöhön kannustettavina toimijoina.

Sanayhdistelmä “aktiivinen ja kestävä kulttuurin kuluttaminen” on epämääräinen ja toimenpidettä 32 on siksi tarkennettava. Viittaako “aktiivinen kuluttaminen” esimerkiksi konserteissa käymiseen vai myös soittamiseen, laulamiseen ja musiikin tekemiseen harrastajana? Entä mitä kestävyyden osa-alueita tarkasteluun sisältyy; huomioidaanko ekologisen, taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden ohella kulttuurinen kestävyys? Kulttuuriseen kestävyyteen kuuluu kulttuurisen monimuotoisuuden ja ilmaisunvapauden takaaminen - nämä olisi huomioitava myös arvoketjun tähän vaiheeseen kohdistuvaa rahoitusta kehitettäessä.

Toimenpiteen 35 kohdalla on huomioitava, että vaikka digitaalinen jakelu lisää mahdollisuuksia kulttuuripalveluiden tuomiseksi syrjäseutujen arkeen, aito osallisuus edellyttää myös kohtaamisia kasvokkain.

Lasten ja nuorten aktiivisuutta koskevissa toimenpiteissä (37-39) ei mainita harrastamisen Suomen mallia tai taiteen perusopetusta. Nämä on huomioitava ainakin toimenpidettä 38 konkretisoitaessa. Jatkovalmisteluun on osallistettava laajasti lastenkulttuurin ja taidekasvatuksen toimijoita ja huomioitava näiden olemassa oleva pohjatyö, kuten Musiikkikoulutuksen visio 2030.

Toimenpidettä 41 on syytä konkretisoida: syrjäytymisvaaraa aiheuttavia tekijöitä on nimettävä ja tunnistettava kunkin niistä kannalta oleelliset toimintaympäristöt, joissa kulttuuriosallistumista voidaan lisätä.

Toimenpiteen 42 osalta on epäselvää, viittaako “valtioneuvoston kulttuuripolitiikan toimeenpano” tähän valmisteilla olevaan kulttuuripoliittisen selonteon toimeenpanosuunnitelmaan vai johonkin muuhun, mihin?

Toimenpide 45 on erittäin kannatettava: kunnat ja hyvinvointialueet käyttävät tällä hetkellä hyvin vaihtelevasti kulttuuria hyvinvoinnin tukijana. Esimerkiksi hyvinvointitarjottimiin liittyy alikäytettyä potentiaalia, jolla voisi olla yleistä elinvoimavaikutusta. Toimenpiteen osana tulisi selkeyttää kuntien, hyvinvointialueiden ja valtion vastuunjakoa kulttuurihyvinvoinnin osalta.

Tavoitetta ”Taide- ja kulttuuripalveluja on saatavilla eri puolilla Suomea.” on syytä tarkentaa: Taide- ja kulttuuripalveluita on saatavilla alueellisesti kattavasti ja sisällöltään monipuolisesti saavutettavasti kaikkialla Suomessa. Suomen vahvuutena on ollut alueellisesti ja sisällöllisesti kattava kulttuuripalvelujärjestelmä, jossa kirjastoja, taidelaitoksia ja kansalaisopistoja on ollut alueellisesti kattavasti sijoittuneena ympäri Suomen. Tähän kokonaisuuteen kuuluvat myös vapaan kentän toimijoiden toimintaedellytysten tukeminen kuntien ja valtion yhteistyössä.

Pidämme erittäin tärkeänä sitä, että toimijakenttä pohtii yhdessä vastuullisten valtionhallinnon toimijoiden ja kuntien kanssa, miten kulttuurin ja taiteen saatavuutta ja saavutettavuutta voidaan edelleen tukea ja palveluita kehittää säästöjen ja väestön ikääntymisen paineissa: millaista yhteistyötä voidaan tehdä kuntien välillä, mitä voidaan toteuttaa digitaalisesti ja miten ja mitä palveluita ja toimintoja voidaan yhdistää. Toimenpiteessä 35 on huomioitava toimenpiteet, jotka liittyvät digitaalisten palveluiden ja ansaintalogiikoiden kehittymättömyyteen. Cuporen selvityksessä ja tietokortissa Kulttuuria digialustoilla – kohti kestäviä ansaintamalleja https://www.cupore.fi/julkaisut/estradi-tietokortti/ esitetään tähän liittyen useita konkreettisia toimenpiteitä liittyen rahoitukseen, yhteistyöverkostoihin, koulutukseen sekä alustojen tukeen.

Tavoite ”Lapset ja nuoret ovat aktiivisia taiteen ja kulttuurin kuluttajia ja tekijöitä.” tarvitsee myös toteutuakseen lisää konkreettisia toimenpiteitä. Lisäksi tavoitetta tulisi muotoilla kokijuuteen, ei kuluttamiseen kannustaen: ”Lapset ja nuoret ovat aktiivisia taiteen ja kulttuurin kokijoita ja tekijöitä.” Tavoitteen alle ehdotamme toimenpiteitä kuten: ”Vahvistetaan taiteen roolia lasten ja nuorten opetuksessa, kasvatuksessa ja hyvinvoinnin tukena. Tämä tapahtuu lisäämällä Suomen harrastamisen mallissa taideharrastusten tarjontaa, kehittämällä taiteen perusopetuksen saavutettavuutta ja hyvinvointinäkökulmia sekä lisäämällä lasten ja nuorten hyvinvointia tukevaa taidetoimintaa kouluissa, esimerkiksi koulutaiteilijatoimintaa.” Lisäksi ”Koulutuksessa kasvatetaan kaikilla koulutusasteilla ja -aloilla taiteen ja luovan toiminnan roolia tulevaisuuden ratkaisujen kehittäjänä sekä hyvinvoinnin tukena (myös kehollisuus ja läsnäolotaidot).” Kulttuurikasvatussuunnitelmat on mainittava edelleen myös toimenpideosiossa: ”Jokaisessa kunnassa tulee olla käytössä laadukas varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle asti kattava kulttuurikasvatussuunnitelma, joka takaa kaikille varhaiskasvatuksessa, perusopetuksessa ja toisella asteella koulupäivän aikaisen kulttuuri- ja taidetoiminnan ja näin vähentää eriarvoisuutta.” Näiden suunnitelmien toteutumista ja laatua tulee myös seurata, sillä edelleen lapset ja nuoret ovat hyvin eriarvoisessa asemassa suunnitelmien toteuttamisen suhteen: saattaa olla opettajasta tai kuljetuksista kiinni, toteutuuko suunnitelma tosiasiallisesti vai vain paperilla. Kulttuurikasvatussuunnitelmissa tulisi lisätä lasten ja nuorten mahdollisuuksia kulttuurin ja taiteen tekemiseen kokemisen ja vierailujen lisäksi. Tavoitteen ” Eri väestöryhmien ja eri taustoista tulevien ihmisten osallistumis- ja toimintamahdollisuudet taide- ja kulttuurialalla ovat yhdenvertaiset.” alla olevat toimenpiteet tarvitsevat lisää konkretiaa ja yksityiskohtaisempaa määrittelyä. Toimenpidettä 40: ”Vahvistetaan kirjastojen roolia eri väestöryhmiä tavoittavan kulttuuriosallisuuden edistäjinä ja kirjastopalveluiden tarjoajana.” tulisi avata tarkemmin ja esittää konkreettisia keinoja vahvistamiseen. Myös Toimenpide 43 on kovin yleisluontoinen: Vahvistetaan moninaisuutta koskevaa tietoperustaa. Mitä tällä tietoperustalla tarkoitetaan? Moninaisuuden huomioiminen on sitä, että ihmisen identiteettiin kuuluvia eroja kunnioitetaan turvallisessa ja myönteisessä ilmapiirissä. On tärkeää, että jokainen voi osallistua ilman, että pelkää syrjintää. Laadukkaat kulttuuripalvelut huomioivat moninaisuuden esimerkiksi rekrytoinnissa sekä palvelujen sisältöjen suunnittelussa ja toteutuksessa. On tärkeää konkretisoida toimenpidettä ja avata tietoperustan käsitettä tässä: tutkimuksen lisääminen, koulutuksen ja osaamisen kehittäminen, tilastojen kehittäminen, tietopohjan laajentaminen päätöksenteon tueksi indikaattorein ja mittarein, parhaiden käytäntöjen huomioiminen, kokemustiedon hyödyntäminen ja osallistava tiedonkeruu.

Tavoite ”Kulttuurihyvinvointitoiminnan rakenteet ovat kehittyneet ja vakiintuneet.” on tärkeä tavoite ja pidämme hyvänä sitä, että kulttuurihyvinvointi on mainittu omana terminään toimeenpanosuunnitelmassa. Toimenpide 45 on tärkeä. Kulttuuri on tärkeää sisällyttää hyvinvointialueiden HYTE-kertoimen indikaattoreihin ja kuntien hyte-lisäosan kulttuuri-indikaattoria tulee monipuolistaa. Hyvinvointialueiden ja kuntien valtionrahoitusjärjestelmään sisältyvien HYTE-kertoimien painoarvoa tulee lisätä ja kriteeristöä sekä mittareita kehittää paremmin vaikuttavaa ja systemaattista ennaltaehkäisyä tukeviksi kohti ilmiöpohjaista toimintaa. Hyvinvointialueiden rahoituksen taso verrattuna kaikkeen muuhun rahoitukseen on niin suuri, että ennaltaehkäisevän toiminnan vaikuttavuutta voidaan lisätä merkittävästi vain sitä kautta. Kun merkittävä osa rahoituksesta on kiinnetty hyte-työhön, on sitä työtä myös tehtävä. Toimenpide 46 ” Lisätään nuoriso-, sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten koulutuksessa ja täydennyskoulutuksessa taide- ja kulttuurialan sekä kulttuurihyvinvoinnin tuntemusta ja osaamista sekä vahvistetaan kyvykkyyttä sen hyödyntämiseen.” => Tähän voidaan lisätä hyvin taide- ja kulttuurialan koulutus, jotta kulttuurihyvinvointi vakiintuu systemaattisesti yhdeksi osaksi alan perustaa ja se konkretisoituu mahdollisuutena suunnata omaa työskentelyä, ammattilaisuuden ja ammatillisen identiteetin kehitystä. Tässä tarvitaan konkreettisia poikkisektorisia toimenpiteitä oppilaitosten ja korkeakoulujen kanssa, jotta kulttuurihyvinvointi huomioidaan osana opetussuunnitelmia, osaamistavoitteita sekä tutkinnon osia. Kulttuurihyvinvointiin liittyen ehdotamme vielä kolmen toimenpiteen lisäämistä toimenpidesuunnitelmaan: 1. Toteutetaan laaja kansallinen kulttuurilähete/taidereseptiohjelma, jossa esimerkiksi yksinäisyydestä, lievistä mielenterveysongelmista ja kroonisista kivuista kärsiviä henkilöitä voidaan ohjata ryhmämuotoiseen taide- ja kulttuuritoimintaan. Ohjelman vaikutuksia ja vaikuttavuutta arvioidaan laajalla monimenetelmäisellä tutkimuksella ja arvioinnilla. Keskeisessä roolissa ohjelmassa ovat taide- ja kulttuurilaitokset sekä vapaan kentän toimijoiden yhteistyö kestävien rakenteiden ja jatkuvuuden luomiseksi. 2. Perustetaan sosiaali- ja terveysministeriön sekä opetus- ja kulttuuriministeriön välinen yhteistyöfoorumi tai neuvottelukunta, joka vahvistaa yhteistyötä kulttuurihyvinvoinnin edistämiseksi ja huomioimiseksi eri hallinnonalojen ohjelmissa, politiikoissa, hankkeissa ja strategioissa. Tässä tulee huomioida myös toimenpide 50, mutta toimenpide 50 ei yksinään ole riittävä. 3. Elintapa-, asiakas- ja palveluohjauksen sekä hyte-työn kehittämiseksi luodaan kansallinen koulutusmalli, jossa vahvistetaan eri alojen ammattilaisten, mukaan lukien sote-ammattilaiset, osaamista ja moniammatillisen yhteistyön taitoja. Luovuus, taide- ja kulttuuritoiminta tulee tunnistaa osaksi hyte-työtä sekä toimintakyvyn edistämistä liikunnan ja ravitsemuksen rinnalla. Koulutusmalli levitetään eri koulutusasteille.