-

Ehdotus uudeksi muotoiluksi toimenpiteeksi 38: Parannetaan taide- ja kulttuuripalveluiden saatavuutta ja saavutettavuutta lapsille ja nuorille kaikkialla Suomessa ja edistetään kulttuuri-, taidekasvatus- ja opetus- ja koulutustoimijoiden yhteistyötä. Tuetaan eri taiteenalojen koulutusjatkumoiden rakentumista ja sujuvuutta varhaisiästä korkea-asteelle saakka.

Kyselyn pdf-version otsikossa on myös sana ‘arvostus’, jota kuitenkaan ei löydy varsinaisesta kyselystä eikä siihen suoraan liittyviä toimenpiteitä myöskään esitetä. Kulttuurin arvostuksen nostaminen on keskeinen ajatus selonteon Kulttuuri on muutosvoima -visiossa.

Taide- ja kulttuuripalveluja on saatavilla eri puolilla Suomea -tavoitteen alla ei mainita kiertuetoimintaa, vaikka se nousee selonteossa esille keskeisenä keinona taiteen saavutettavuuden turvaamiseksi eri puolilla maata. Tuotantojen kiertäminen ja elinkaarien pidentäminen lisää taiteen saatavuutta ja saavutettavuutta. Samalla se edistää taiteen ammattilaisten työllistymismahdollisuuksia ja edistää resurssien kestävää käyttöä. Ehdotamme, että valtakunnallista kiertuetoimintaa kehittävä toimenpide lisätään.

Otsikkotasolla aineistossa näkyvä arvostus ei ole päätynyt tähän kyselyn otsikkoon?
Tässä osiossa on paljon hyviä taiteen ja kulttuurin saatavuutta ja saavutettavuutta lisääviä toimenpiteitä.
Taide- ja kulttuuri eivät kuitenkaan synny tyhjiössä, vaan tekijät ovat paitsi niiden alkulähde myös olennainen osa niiden kuluttamista. Taiteen- ja kulttuurin tekijöiden arvostus syntyy siitä, että tekijöille maksetaan korvaus työn lisäksi heidän teostensa hyödyntämisestä ja heidän osallistumisestaan esimerkiksi teoksensa esillepanoon, esittämiseen ja markkinointiin. Tekijöiden näkyvyys ja tunnettuus kulttuurin kuluttajille ja käyttäjille lisää tekijöiden arvostusta. Kulttuurin tekijöiden ja sisältöjen on oltava kulttuuripolitiikan avainasemassa, jotta meillä ylipäätään on suomalaista kulttuuria mitä kuluttaa.
Kulttuuripoliittisen selonteon vahvasti puolustamat taiteen ja kulttuurin saavutettavuus ja kuluttajien yhdenvertaiset mahdollisuudet kuluttaa ja käyttää niitä ovat merkittävästi heikentyneet arvonlisäverokannan korotuksesta. Arvonlisäveron korkea taso tekee esimerkiksi painetuista kirjoista ja kulttuuritapahtumien lippujen hinnoista kestämättömän kalliita. Arvonlisäveron laskeminen olisi helposti toteutettava konkreettinen toimenpide kulutuksen lisäämiseksi ja saavutettavuuden lisäämiseksi.

Toimenpiteiden 45 ja 47 osalta tulee soveltuvin osin hyödyntää myös välittäjäportaan asiantuntijoiden kulttuurihyvinvointialan osaamista ja luoda mahdollisuuksia työllistyä kentällä moniammatillisissa tiimeissä.

Eri puolilla Suomea toimivat vapaan sivistystyön ja taiteen perusopetuksen oppilaitokset tavoittavat toiminnallaan kaikenikäisiä ja ovat oleellinen osa kulttuurisen hyvinvoinnin edistämistä. Siksi se tulisi huomioida silloin, kun kulttuurihyvinvoinnin rakenteita kehitetään ja vakiinnutetaan (toimenpiteet 45-47).
Kirjastoautojen hankinnan erityisavustus tulee palauttaa haettavaksi.

Tässä luvussa on kirjattu toimenpideohjelman tärkeimmät sisällöt. Kaikki tavoitteiden toimenpiteet ovat kannatettavia, joskin ne vaatisivat runsaasti konkretiaa. Miten esimerkiksi lisätään kannusteita kulttuurin kuluttamiseen tai kulttuurihyvinvoinnin lisäämiseen? Digitaalisten palveluiden lisäksi on keskityttävä myös kulttuurin fyysiseen saatavuuteen ja saavutettavuuteen kautta koko Suomen esimerkiksi kehittämällä kiertäviä kulttuuripalveluita. Tämä vaatii vahvaa verkostomaista yhteistyötä, jota myös on paitsi resursoitava myös vastuutettava. Lakisääteiset kulttuurioikeudet, kuten ihmisten tasavertaisten osallistumis- ja toimintamahdollisuuksien yhdenvertaisuus tai lasten ja nuorten kulttuuriset oikeudet, tulee kirjata ensisijaisiksi toimenpiteiksi koko maassa.
Kulttuurihyvinvointitoiminnan vaikuttavuudesta on jo erinomaista näyttöä, ja tämä toiminta on merkittävästi vahvistunut aikaisempien kulttuuripoliittisten kirjausten myötä, ja tässä linjatut toimenpiteet ovat oikean suuntaisia. Ohjelmilla on siis merkitystä, ja sen vuoksi myös muita tässä alaluvussa kirjattuja toimenpiteitä on nostettava toimenpideohjelman kärkeen, jotta ne vahvistaisivat kulttuuria ja sen asemaa sekä vaikutusta maanlaajuisesti.

Kannatettavia toimenpiteitä, mutta yleisesti ottaen niitä vaivaa yleisluonteisuus. (kuka, milloin ja miten puuttuvat) Kulttuurikasvatussuunnitelmat ja niiden toteuttamisen tukeminen tulisi lisätä, konkreettinen työkalu suunnitelmalliseen kulttuurikasvatussuunnitelmiin, jotka jo monesta kunnasta löytyvät. Taide- / kulttuuriosaamisen todentamiseen tulisi laatia keino ja siitä tulisi saada pisteitä esimerkiksi jatko-opintoihin / korkeakouluun pyrittäessä. Tässä näkökulma voisi olla laajempi kuin esimerkiksi jonkin tietyn taiteenlajin hallinta. Tulisin kiinnittää huomiota alan sukupuolittuneisiin rakenteisiin sekä pyrkiä aktiivisesti purkamaan niitä, tähän tarvittaisiin toimenpide.

Kulttuuri on jokaisenoikeus -tavoitteen toimenpiteet näkyvät hienosti lasten ja nuorten osalta (joskin toimenpiteisiin olisi hyvä kirjata taiteen perusopetus ja Harrastamisen Suomen mallin kehittäminen), mutta yhtä lailla myös aikuisilla tulisi olla mahdollisuus toimia esimerkiksi harrastustoiminnan kautta aktiivisina toimijoina ja tekijöinä, ei vain yleisönä ja kuluttajina. Taiteen ja kulttuurin ei tarvitse olla vain irrallinen palvelu, vaan se voi olla elimellinen osa yhteisöä alueellisesti ja paikallisesti.

Kulttuurihyvinvoinnin rakenteisiin liittyvät toimenpiteet ovat oikeansuuntaisia, mutta ne voisivat olla kunnianhimoisempia; esimerkiksi taiteen ja kulttuurin liittäminen osaksi käypä hoito -suosituksia ja taideterapian saatavuuden ja käytön lisääminen olisivat tärkeitä konkreettisia toimenpiteitä, jotta kulttuurihyvinvointi ei jää katveeseen sosiaali- ja terveysalan ja taide- ja kulttuurialan rajapinnalle. Kulttuurihyvinvoinnin lisäämisessä tärkeä rooli on myös paikallisyhdistysten harrastaja- ja vapaaehtoistoiminnalla, joiden yhteistyötä sosiaali- ja terveysalan palveluiden tuottajien kanssa olisi tärkeää tukea.

Toimenpiteiden lista on kattava, mutta osallisuuden ja saavutettavuuden rakenteelliset ehdot jäävät liian yleisten kirjausten varaan. Esimerkiksi vapaan kentän ja kolmannen sektorin rooli yhteisölähtöisen kulttuurin rakentajina on hyvin kustannustehokas ja vaikuttava tapa lisätä osallistumista, mutta tätä ei suunnitelmassa riittävästi tunnisteta omana kokonaisuutenaan.

Toisaalta taiteen ja kulttuurin ammattilaisten mahdollisuus toimia muilla yhteiskunnan sektoreilla jää vähälle huomiolle. Taiteellinen ajattelu, kokemuksellinen suunnittelu ja ilmiöiden jäsentäminen ovat taitoja, joita voitaisiin hyödyntää esimerkiksi koulutuksessa, kaupunkisuunnittelussa ja hyvinvointialueilla — edistäen samalla sekä kulttuurialan työllisyyttä että kulttuurin poikkihallinnollista vaikuttavuutta.

Toimenpidesuunnitelma jää kaipaamaan seuraavanlaisia tarkennuksia.

Lasten ja nuorten yhdenvertaisuus: Lasten ja nuorten mahdollisuudet osallistua laadukkaaseen taide- ja kulttuurikasvatukseen tunnistetaan, mutta selkeitä mekanismeja sen varmistamiseksi ei kuvata. Toimeenpanosuunnitelmaa olisi syytä täydentää: 1) opetussuunnitelmiin sidotuilla vähimmäistasoilla taide- ja kulttuurikasvatukselle, 2) harrastamisen rakenteellisilla takeilla (esim. harrastustakuu- tai palvelulupatyyppiset mallit) ja 3) linjauksilla maksuttomuudesta/kohtuuhintaisuudesta ja alueellisista minimitasoista.

Osallistumisen esteet ja kohdennus; Osallistumista edistävissä toimenpiteissä voisi selkeämmin huomioida ne ryhmät, joille osallistumisen esteet ovat suurimmat (pienituloiset, vammaiset, kielelliset ja kulttuurivähemmistöt). Toimenpiteet tulisi suunnata niin, etteivät ne vahvista jo valmiiksi aktiivisimpien ryhmien osallistumista, vaan kaventavat eroja.

Vapaa kenttä ja järjestöt osallistumisen toteuttajina: Vapaa kenttä ja kolmannen sektorin toimijat ovat monessa tapauksessa kustannustehokkain ja vaikuttavin tapa toteuttaa osallisuutta, hyvinvointia ja paikallisia kulttuuripalveluja. Tätä roolia olisi hyvä korostaa selkeämmin ja kytkeä siihen rahoituksen ja tilojen pitkäjänteisyys.