Tavoitteessa “Taide- ja kulttuuripalveluja on saatavilla eri puolilla Suomea” ei tuoda esiin kiertuetoimintaa, vaikka se nousee selonteossa esille useammassa kohtaa keskeisenä keinona taiteen saavutettavuuden turvaamiseksi eri puolilla maata.

Selonteossa todetaan esimerkiksi sivulla 26:
“Kuntien ja valtion yhteistoimintaa edistetään jo toimivilla yhteistyömalleilla ja toimintatavoilla, kuten tukemalla yhteiskäyttöisiä tiloja, kiertue- ja vierailumalleja sekä alustoja kulttuuripalveluille mukaan lukien digitaaliset ratkaisut.”

Ja sivulla 52:
“Väestön keskittymisen myötä kulttuuripalveluita tarvitaan lisää alueilla ja kasvukeskuksissa, mutta samalla on huolehdittava palveluiden saatavuudesta harvaan asutuilla alueilla. Hyviä keinoja ovat mm. esittävän taiteen kiertuetoiminnan, tilojen yhteiskäytön sekä museopalveluiden lisääminen.”

Kiertue- ja vierailumallit olisi siten tärkeää huomioida myös selonteon toimenpiteissä puhuttaessa kulttuuripalveluiden alueellisesta saatavuudesta ja saavutettavuudesta sekä tulevaisuuden kulttuurin palveluverkoston turvaamisesta.

Toimenpide 38 “Parannetaan taide- ja kulttuuripalveluiden saatavuutta ja saavutettavuutta lapsille ja nuorille kaikkialla Suomessa” jää hieman avoimeksi. Konkreettiset keinot eivät tule esiin: tapahtuisiko parantaminen rahoitusta lisäämällä, paikallisia toimijoita tukemalla, kiertuetoiminnan avulla vai muilla toimenpiteillä? Sama epämääräisyys koskee toimenpidettä 39 sekä toimenpidettä 41 “Huolehditaan eri tavoin syrjäytymisvaarassa olevien osallistumismahdollisuuksien toteutumisesta”. Olisi tärkeää täsmentää, miten näistä huolehditaan käytännössä.

Selonteossa on jo valmiiksi tarkempia muotoiluja, jotka selkeyttävät tavoiteltua suuntaa. Esimerkiksi sivulla 25 todetaan: “Julkisella rahoituksella turvataan kulttuurin saavutettavuus. — Kulttuurin rahoituspohjaa laajennetaan ja monipuolistetaan varmistamaan riittävät resurssit.”

Lisäksi nykyisissä toimenpiteissä ei käsitellä monitaustaisten ihmisten toimijuutta ja työllistymistä, vaikka se on olennainen osa alan yhdenvertaisuutta. Tekstissä todetaan lähinnä, että kotoutuminen on osa valtioneuvoston kulttuuripolitiikan toimeenpanoa. Selonteossa asia on kuitenkin kirjattu täsmällisemmin, esimerkiksi sivulla 30: “Panostetaan eri väestöryhmien osallisuuden lisäämiseen, ja tuetaan monitaustaisten ihmisten toimijuutta ja työllistymistä kulttuurialalla.”

Osallistuessaan kulttuuriin ja taiteeseen ihmiset ovat kulttuurisia olentoja ja toimijoita, jotka rakentavat minuuttaan, identiteettiään ja käsitystään maailmasta, joten on tosi kapeakatseista puhua ihmisistä kulttuurin kuluttajina, kun aiheena on taiteen ja kulttuuri saatavuus eri puolilla Suomea.

Kulttuuri parhaimmillaan sitoo yhteen ihmisiä, auttaa ymmärtämään ja kokemaan ja siitä näkökulmasta kulttuuri on myös hyvinvointitekijä, jonka merkitystä yhteiskunnan ja yhteisön kokemisessa ja todeksi-elämisessä tulisi voida arvottaa myös kehityksen välineenä.

Pienissä kunnissa ja maaseutualueilla yhdistykset ovat tärkeitä kulttuurin tuottajia ja ne tarvitsevat mekanismeja, resursseja toimintansa tueksi yhdistysaktiivien ikääntyessä.

Sama tavoitteiden epätasaisuus jatkuu täällä: Konkreettisella tasolla toteutetaan kansallista lukutaito ohjelmaa (mikä on hieno asia), mutta sitten taas “huolehditaan eri tavoin syrjäytymisvaarassa olevien osallistumismahdollisuuksien toteutumisesta” ilman konkretiaa ja vastuita. Kenen yhteistyössä tästä huolehditaan? Millaisia poikkisektorisia yhteistyömalleja pyritään kansallisesti edistämään - tahdotaanko esim. Kaikukortista, kulttuurikavereista tai kulttuurilähetteestä kansallinen toimintamalli?

Konkreettisena toimintamallina tulisi varmistaa Taidetestaajat-toiminnan jatkuvuus valtakunnallisesti. Valtion olisi hyvä olla mukana tässä yhteistyössä ainakin osarahoittajana ja ratkaisujen etsijänä.

Hienoa on, että osaamisen kehittäminen on mukana kahdessa eri toimenpiteessä! Tässäkin kunnianhimo voi olla korkea, kulttuurimatkailun koulutusohjelmia ja -sisältöjä, samoin kuin opetussuunnitelmia olemassa oleviin koulutusohjelmiin voivat tuoda tekijöitä ja toimijoita alalle ja siten myös osaltaan kasvua ja tulevaisuutta.

“Kulttuurihyvinvointitoiminnan rakenteet ovat kehittyneet ja vakiintuneet” -tavoitteen alle olisi hyvä laittaa mukaan valtakunnallisen kulttuurihyvinvoinnin yhteyspiste Taikusydämen toiminnan vakiinnuttaminen pysyvällä rahoituksella, jotta verkostomaista kulttuurihyvinvoinnin yhteistyötä pystytään kehittämään suunnitelmallisesti koko maassa.

Selonteon toimenpiteet tukevat hyvin tavoitetta edistää aktiivista ja kestävää kulttuurin kulutusta sekä lisätä kulttuuripalvelujen saavutettavuutta. Taide- ja kulttuuripalveluiden saatavuuden parantaminen (toimenpide 38) on erityisen tärkeää myös musiikkialalle, jossa palveluiden saavutettavuus vaikuttaa suoraan sekä taiteilijoiden työllisyyteen että yleisöpohjan laajenemiseen. Toimenpide tarvitsee kuitenkin konkretiaa, ja sen yhteyteen olisi tarpeen liittää rahoitusratkaisut, jotta lasten ja nuorten kulttuuriosallisuutta vahvistavat mallit – kuten harrastamisen Suomen malli ja vastaavat – voivat aidosti toteutua.

Kannusteiden lisääminen (toimenpide 32) ja yhteistyömallien kehittäminen (toimenpide 33) ovat selonteon tavoitteiden kannalta oikeansuuntaisia, mutta edellyttävät tarkennuksia siitä, miten ne käytännössä toteutetaan. Muusikkojen liiton näkökulmasta on välttämätöntä, että toimenpiteet tukevat myös ammattilaisten ansaintaa ja vahvistavat kulttuuripalvelujen pitkäjänteistä kysyntää.

Lisäksi yksityisen kopioinnin hyvitysjärjestelmän uudistaminen edistäisi merkittävästi ruohonjuuritason kulttuuritoimintaa, joka on musiikin kentällä erityisen tärkeä osa paikallista kulttuurielämää ja keikkatoimintaa. Nykyinen rahoitustaso ei vastaa lain edellyttämää kohtuullista hyvitystä, mikä heikentää ekosysteemiä kokonaisuutena.

Konkretia osan toimenpiteistä taustalta uupuu, kun ei nimetä mitkä tahot toteuttavat ja mitä. Esimerkiksi lastenkulttuurin tulevaisuus kuulostaa epämääräiseltä sanahelinältä kohdassa 38, jossa toimenpide kuulostaa enemmän tavoitteelta.

Lapsia ja nuoria koskevissa kohdissa (37-39) tulisi huomioida kuntien kulttuurikasvatusohjelmat sekä valtakunnallinen Taidetestaajat-kulttuurikasvatusohjelma. Nämä ovat jo olemassaolevia ja toimivia ohjelmia, joita tulisi kehittää ja myös rahoittaa.

Lisäksi lasten ja nuorten pääsy esittävien taiteiden pariin tulisi varmistaa. Sekä alan ammattilaisten kiertuemahdollisuuksia kouluissa ja päiväkodeissa että koulujen ja päiväkotien mahdollisuuksia vierailla teattereissa ja muissa esityspaikoissa tulisi kehittää. Tämä kohta kaipaa myös konkreettisen rakenteen (kuka on jatkossa se taho, joka edistää asiaa), jotta tämä ei jää sanahelinäksi.

Toimeenpanosuunnitelmassa viitataan eri väestöryhmien yhdenvertaisiin osallistumismahdollisuuksiin, mutta konkreettiset esteettömyys- ja saavutettavuustoimet jäävät puuttumaan. Jotta “kulttuuri jokaisenoikeutena” toteutuisi, tarvitsemme selkeät määritelmät ja sitoumukset muun muassa:
• fyysiseen esteettömyyteen
• digitaaliseen ja viestinnälliseen saavutettavuuteen (mm. selkokieli ja saavutettava informaatio)
• tuettuun osallistumiseen (esimerkiksi sosiaalipalveluiden rakenteissa toteutettava taidetoiminta)
• henkilöstön koulutukseen ja osaamiseen inklusiivisista toimintatavoista.
Näiden tulee olla nimenomaan valtionhallinnon ohjaamia ja resursoimia eikä vain suositustasolla.

Suunnitelmassa viitataan kulttuurin terveys- ja hyvinvointivaikutuksiin sekä moniammatilliseen osaamiseen. Nämä ovat erittäin tärkeitä linjauksia, mutta käytännön toteutus edellyttää:
• selkeitä vastuutahoja hyvinvointialueilla
• rahoituksen osoittamista pitkäjänteisesti (ei vain hankkeiden kautta)
• taidealan ja sosiaalialan rakenteiden systemaattista kehittämistyötä
• vapaan sivistystyön ja järjestökentän tunnistaminen osaksi kulttuurihyvinvointitoiminnan rakenteita

Toimenpiteet ovat kannatettavia, erityisesti kansallisen lukutaito-ohjelman 2030 ja lukutaitostrategian toteuttaminen ja seuranta. On myös erittäin kannatettavaa vahvistaa kirjastojen roolia kirjastopalveluiden tarjoajana. Kirjastot tarjoavat kansalaisille yhtäläisen ja maksuttoman mahdollisuuden päästä kirjallisuuden ja kulttuuripalvelun pariin ja lisäksi kirjastot tukevat tärkeitä lukutaitotavoitteita.

Ehdotan toimenpidelisäystä tavoitteen "Eri väestöryhmien ja eri taustoista tulevien ihmisten osallistumis- ja toimintamahdollisuudet taide- ja kulttuurialalla ovat yhdenvertaiset." alle:
- Varmistetaan, että julkista tukea saavien toimijoiden toimintaan osallistuminen on taloudellisesti saavutettavaa kaikille väestöryhmille.

Tavoitteen "Kulttuurihyvinvointitoiminnan rakenteet ovat kehittyneet ja vakiintuneet." alle ehdotan uutta toimenpidettä:
- Tunnistetaan hyvinvointialueiden ja kolmannen sektorin taide- ja kulkttuuritoimijoiden yhteistoiminnan esteet ja kehitetään valtakunnallinen toimintamalli mahdollistamaan sitä. Keskeisenä toimijana tässä voisi olla Taikusydän.

Vahva ja monipuolinen yhteisökenttä vahvistaa taiteen saavutettavuutta eri puolilla Suomea. Visuaalisten taiteiden toimialalla merkittävää osa suomalaisista taidenäyttelyistä, taidelainaamoista ja taiteilijoiden ammatillisista tukipalveluista tuotetaan kuvataide- ja kuvataiteilijajärjestöjen toimesta. Kuvataiteen alalla on paljon harkinnanvaraisilla avustuksilla toimivia yhteisöjä, jotka eivät voi hakeutua minkään VOS-järjestelmän piiriin. Vapaan kentän yhteisöjen toiminnan rahoituksen tulisi olla vakaata ja ennakoitavaa, esimerkiksi monivuotisia avustuksia pitäisi lisätä.

Esitetään tavoitteen Taide- ja kulttuuripalveluja on saatavilla eri puolilla Suomea. lisättäväksi toimenpide 37.: Kehitetään ja tuetaan eri väestöryhmiä tavoittavia kiertuetoimintamalleja.

Perustelu: Kiertuetoiminta on keskeinen keino varmistaa taide- ja kulttuuripalveluiden saavutettavuus koko maassa, myös alueilla, joilla omia kulttuuripalveluja on vähän. Kiertuemallit tavoittavat parhaassa tapauksessa eri väestöryhmiä, kuten lapsia ja ikäihmisiä ja edistävät yhdenvertaista osallistumista. Niiden kehittäminen vahvistaa kulttuuripalveluiden alueellista tasa-arvoa.

Esitetään lisättäväksi toimenpide 40.: Varmistetaan kulttuurikasvatuksen rakenteellinen ja sisällöllinen toteutuminen osana perusopetusta ja varhaiskasvatusta koko maassa. Ylläpidetään, vahvistetaan ja kehitetään valtakunnallisia ja alueellisia toimintoja, kuten kulttuurikasvatussuunnitelmia, Taidetestaajat-kulttuurikasvatusohjelmaa, Koulukinon suoratoistopalvelua sekä esimerkiksi kiertuetoimintaa kouluissa järjestäviä tahoja kuten Konserttikeskusta.

Perustelu: Jotta kulttuuripoliittisen selonteon tavoite “Lapset ja nuoret ovat aktiivisia taiteen ja kulttuurin kuluttajia ja tekijöitä” toteutuu, on nimettävä konkreettisesti ne toimenpiteet, joilla tavoitteeseen päästään. Lasten ja nuorten osalta keskeisiä välineitä ovat kulttuurikasvatussuunnitelmat ja Taidetestaajat-kulttuurikasvatusohjelma, jotka olivat myös vahvasti esillä selonteon valmistelussa, mutta on jätetty jossain määrin pois itse selonteosta sekä nyt toimeenpanosuunnitelman konkreettisista toimista pois. Kulttuurikasvatussuunnitelma tekee koulun ja varhaiskasvatuksen kulttuurikasvatuksesta tavoitteellista ja yhdenvertaista, tutustuttaa lapset ja nuoret oman lähialueen kulttuuriin ja kulttuuriperintöön sekä tukee paikallisten taiteilijoiden ja taidelaitosten työtä; siksi ehdotamme, että tämän toimenpiteen osalta toimeenpanosuunnitelmassa myös nimetään selkeästi vastuutahot ja toteuttajat. Selonteossa myös korostettiin lasten ja nuorten kulttuurikasvatuksen pitkäjänteisiä ja rakenteellisia ratkaisuja, mutta toimeenpanosuunnitelmassa tämä ei konkretisoidu.

Tavoitteeseen Eri väestöryhmien ja eri taustoista tulevien ihmisten osallistumis- ja toimintamahdollisuudet taide- ja kulttuurialalla ovat yhdenvertaiset. ehdotetaan muutosta kohtaan 40.: Vahvistetaan kirjastojen sekä muiden kulttuurialan toimijoiden kuten kulttuurikeskusten, taidelaitosten ja järjestöjen roolia eri väestöryhmiä tavoittavan kulttuuriosallisuuden edistäjinä ja saavutettavien kulttuuripalveluiden tarjoajina.

Perustelu: Kulttuuripoliittinen selonteko korostaa, että kulttuurinen yhdenvertaisuus rakentuu monipuolisesta toimijaverkostosta, ei yksittäisestä sektorista. Kulttuurikeskukset ja muut toimijat tavoittavat eri väestöryhmiä kirjastojen rinnalla ja täydentävät toisiaan, joten niiden rooli tulee huomioida yhdenvertaisen kulttuuriosallisuuden edistämisessä.