Vertaistukea, tietoa sairaudesta, vammasta tai muista em. liittyvistä palveluista näkökulmasta, jota julkinen sektori ei tuo kentälle.
Vertaistukea ja tietoa sairauteen.
Läheiset ja tuttavat ovat saaneet tukea kansalaisjärjestöistä monella tavalla; vertaistukea, ystäväpalvelua, keskusteluapua, tukea elämänhallintaan jne.
IT-tukea, äänikirjoja. Olen toiminut näkövamaisaluejärjestön halliuksessa ja turhautunut siellä täydellisesti. Suurin osa hallituksessa olevia, erityisesti puheenjohtaja käyttää tätä asemaa vain oman asemansa korostamiseen ja itsensä ja ystäviensä työllistämisenn toimikunnissa yms, josta vain palkkioita maksetaan.
Sain virheelliset päätökset kunnaltani ja pyysin oikeuksienvalvontayksiköltä apua. Asiaani pidettiin kuukausia kiinni ja hävitettiin asiakirjani. lopulta kyllästyin toimintaan ja kantelin omilla asiakirjoillani ja sain päätökset oikaistua. Juristi järjestöstä vielä kertoi, että asioistani ei kannata ollenkaan valittaa, muutosta ei tule.
Ei mitään. Olen ollut mukana Helsingin- ja Uudenmaan Näkövammaiset ry:ssä, jonka toiminta ei kohdennu lainkaan näkövammaisiin, vaan toiminta-avustukset kuluvat hallintokuluihin. Jäsenpalvelut ovat olemattomat ja mielestäni Helsingin- ja Uudenmaan Näkövammaiset ry:n toimintaa ei tule tukea veikkausvoittovaroista tai muutoin julkisella rahalla.
Toimin alueellisen diabetesyhdistyksen hallituksessa, missä olen päässyt osallistumaan diabeetikkojen edunvalvontatyöhön sekä diabetestietouden lisäämiseen mm. kunnan-/kaupunginvaltuustoissa. Tällainen osallistuminen on itselleni hyvin mielekästä, sillä näin koen auttavani paitsi diabeetikkolastani myös suurta joukkoa muita ihmisiä.
Koko perheemme osallistuu diabetesyhdistyksen toimintaan, mistä saamme vertaistukea.
Kiireetöntä, henkilökohtaista arjen rikastuttamista
Olen osallistunut apusen järjestämille joillekin kursseille esim. yhtäkkiä yksin sekä erilaisiin taidekursseille. Kurssit ovat ollet erittäin hyvin järjestettyjä sekä ohjaajat ovat olleet ammattitaitoisia. Olen niiden kautta saanut pikkuhiljaa voimaantumista kurssin sisällön sekä vertaisryhmän kautta. Itse en ole vielä jaksanut/rohkaistunut vetämään omaa ryhmää, mutta olen saanut valmuiksia olla tukena omille läheisille ja tuttaville "epävirallisesti". Yksinäisyys on yhä lisääntyvä ongelma, mitä asioita voitaisiin saada tähän ongelmaan! Nyt on ollut apunen koulutuksessa paljon esillä ikääntyneet ja eri tavalla vammautuneet. Lapsiperheet ja lapset ovat nykyään myös vaikeuksissa. Voitaisiinko lisätä esim. isovanhempien roolia viedä lapsille erilaista tekemistä ja siirtää perinteitä esim. laulujen ja leikkien kautta lapsille. KIITOS tähänastisesta ja toivottavasti jatkoa seuraa jossain muodossa.
Kiireetöntä aikaa sosiaaliseen kanssakäymiseen, ulkoiluun ja tarvittaessa saattoapua asiointiin.