Toimin järjestötalotehtävissä. Annamme yhdistyksille mahdollisuuden kokoontua, hoidamme heille puitteet hyvään ja hedelmälliseen toimintaan. Työtuntimme ei riitä kaikkeen toimintaan, joten teemme myös vapaaehtoistyötä.

Arjen kannattelua ja vertaistukea. Toinen samassa tilanteessa oleva ymmärtää yskän ja pelkkä tietoisuus siitä riittää tasaamaan hengitystä. Tieto siitä, että kerran viikossa on tarjolla ihmisiä ja kahvia, kannattelee yllättävän hyvin. Pahasti allergisen vauvan vanhempana oli ihanaa, että kerran viikossa joku kysyi, että "miten sulla menee", eikä tarvinnut miettiä, että miten omat sanansa asettelee tai odottaa, että kuulija naputtelee vastaukseni tietokoneelle. Mitään sen ihmeempää apua kun ei muutenkaan saatu, ei kotipalvelua, ei nopeampaa väylää tutkimuksiin (vauva syntyi heinäkuussa ja ensimmäinen sopiva apteekin korvike löytyi joulukuussa - voitte kuvitella huudon ja valvottujen öiden määrän...), ei edes sitä, että julkiselta puolelta joku olisi edes JOSKUS soittanut ja kysynyt, että ollaanko vielä hengissä.

Kodinomaisen, matalankynnyksen toiminta on antanut läheiselleni osallisuuden kokemuksia. On paikka, johon voi mennä sellaisena kuin on ja saa tarvitsemaansa apua ja vertaistukea.

Apua työllistymiseen/ koulutukseen liittyvissä kysymyksissä, sekä mahdollisuuden päästä työkokeiluun.

Tietoa, vertaistukea, harrastustoimintaa.

Saatiin lapsille vaatteita sekä ruokalahjakortteja. Lisäksi saimme joululahjoja toiveiden mukaan.

Kuulemista ja ymmärrystä, aikaa, tukea myös iltaisin ja viikonloppuisin
Vapaaehtoisena olen ollut mukana järjestämässä retkiä aistivammaisille, juuri heidän tarpeidensa mukaan räätälöityjä.

seuraa ja yhdessäoloa, virikkeitä kerhotoiminnasta

Sotaveteraani liitosta äitini saa edullisen siivooja ja kaihileikkaukseen rahallista tukea.
Toinen läheinen sai turvakodista apua. Tosin en tiedä luetaanko se kansalaisjärjestöksi.

Juttuseuraa ja toiimintaa. Edullista iltapalaa.