Alueen näkökulmista ja tarpeista lähtevä kehittäminen on tärkeää. Uutta osaamista ja kilpailukyvyn ylläpitämistä tarvitaan, jotta Suomi ja me suomalaiset voimme hyvin myös tulevaisuudessa. Toiminta ei voi eikä saa keskittyä pääkapunkiseudulle.

EU-rahoitusinstrumenttien hallintokäytäntöjen yhteneistäminen toisi isoja säästöjä. Isojen asutuskeskusten erityisongelmiin omaa rahoitusta. Yrityksille mahdollisuuksia olla mukana hankkeissa partnereina. ELYjen käytännöt yhteneviksi.

Raportointi- ja hankehallintajärjestelmiä sekä välittävien toimielimien toimintaa on tarpeen yhdenmukaistaa sekä yksinkertaistaa. Nykyisellä ohjelmakaudella esim. ELYjen toimintatavoissa on liikaa eroavaisuuksia. Yritysten tulisi olla mahdollista olla hankkeissa toteuttajana aiempaa useammin.

Olisiko rohkeutta reagoida tähän viestiin? Yritykset mukaan, ehkä mahdottomuus: https://yrjomyllyla.wordpress.com/2015/09/07/suomenmaa-2-9-2015-suomen-eakr-kaytannot-estavat-suomen-alueellisen-uusiutumisen/

Ehkei. Toiseksi sitten tähän viestiin - Vientiteollisuus ja vientimaakuntien tarpeet keskiöön!: https://esaimaa.fi/mielipide/lukijalta/f8d518f2-b881-41e0-af63-d3531d21d800

Hankkeiden välinen käytännönläheinen, konkreettinen yhteistyö on tällä hetkellä haasteellista, joten yhteistyön mahdollistaminen olisi tarpeen. Hankkeiden tulosten mittaamisessa tulisi hyödyntää laajemmin mm. sosiaalisen osallisuuden ja työ- ja toimintakyvyn mittaristoja, sillä niiden avulla saadaan kuvaa työllistymisen eteen tehdyn työn tuloksellisuudesta muillakin kuin työllistymismittareilla.

Edellisellä ohjelmakaudella yritystoiminnan ja kasvun tukeminen ylikorostui suhteessa luontoympäristön hoitoon kohdistuviin toimiin.

Biodiversiteettikato ja ilmastonmuutos ovat kaksi toisiinsa liittyvää, yhteiskunnalle äärimmäisen kalliiksi tulevaa ilmiötä, joihin tulisi kiireesti vastata toimenpiteillä joilla tulevia seurannaiskustannuksia saadaan minimoitua. Toisin sanoen, monimuotoinen ja hyvinvoiva luonto on paras puskuri ilmastonmuutokseen ja muihin yhteiskuntaamme kohdistuviin kriiseihin. Rakennerahastovaroja pitäisi siis rohkeasti suunnata a) luonnon tilan kehittämiseen b) väestön luontosuhdetta kehittäviin toimenpiteisiin.

Julkisen talouden kustannuksia saadaan merkittävästi karsittua alentamalla terveysmenoja ennaltaehkäisevään toimintaan panostamalla. Luontoperustaiset menetelmät, yksinkertaistettuna ihmisten liikunnallisen aktiivisuuden lisääminen etenkin luontoympäristöissä, ovat kustannustehokkaimpia mahdollisuuksia tässä. WHO ja Euroopan komissio tukee voimakkaasti erilaisten NBS-ratkaisujen (Nature-Based Solutions) käyttöönottoa.

Tavoitteeksi entistä selkeämmin pysyvien muutosten aikaan saaminen. Ensin nopeat kokeilut, sitten pysyvän muutoksen toteuttaminen.

Tulevaisuudessa tullaan tekemään töitä yhä enemmän projekti- ja yrittäjämäisesti. Töitä tehdään niin, että leipä tulee useammasta lähteestä - tämä pitäisi huomioida jo nyt. Henkilöä, joka tekee töitä "omaan laskuunsa" useammalle toimijalle ja toimii tästä syystä yrittäjämäisesti ei pidä rankaista ja jättää ulkopuolelle työttömyys- tai sosiaaliturvan, jos töitä ei sitten olekaan. Perustoimeentulo pitää varmistaa jokaiselle, ei poikkeuksia. f
Vähemmän byrokratiaa, enemmän toimintaa.
Verkostojen vahvistaminen ja päivittäminen, entistä tehokkaammat yhteistyön muodot.
Turhat palaverit pois tai palaverit sellaisiksi, että niihin voi hyvillä mielin osallistua myös etänä. Etätyön suosiminen muutenkin, enää ei saa katsoa kieroon etätyön tekijää, vaan nostaa hattua.

Yrittäjyyden tukeminen, varsinkin pienten yritysten.

Ammatillinen koulutus on kriisissä monilla mittapuilla katsoen. Sen tukeminen hankkeiden avulla on välttämätöntä. Jaan kuitenkin myös huolen ilmastonmuutoksen hillitsemisestä - se on ehdottomasti tärkein prioriteetti nyt ja tulevaisuudessa.