Enemmän yritysvetoisia kehittämishankkeita ja vähemmän byrokratia hankkeiden hallinnoimiseen. Yritysvetoisissa hankkeissa hanketoimijana voisi olla yksittäinen yritys, yritysten muodostama verkosto tai alueen kehittämisyhtiö. Iso osa nykyisistä hankkeista on vahvasti oppilaitosvetoisia hankkeita, jolloin tuntuu siltä, että pääpaino on henkilöstön pitämisessä palkkalistoilla, kuin hankkeen vaikuttavuus yhteiskuntaan. Aluekehitystyön tulisi vahvasti keskittyä mm. yritysten toimintaympäristön parantamiseen. Työ tulisi tehdä mahdollisimman lähellä yrityksiä. Tämä hyödyttäisi erityisesti maakuntakeskusten ulkopuolisia alueita sekä parantaisi harvaanasuttujen alueiden kehitystä.

Rahaa voisi siirtää alueilta toisille, mikäli kunnollisia hakemuksia ei tule. Hankkeisa saatujen kokemusten jakaminen.

Byrokratian vähentäminen, jotta kehittämistyö kohdentuu resursseina sinne, minne pitääkin. Osallistujalomakkeiden päivittäminen (mm. muunsukupuolisuus). Osallistujalomakkeet ovat myös este joillekin lähteä mukaan hankkeeseen. Osallistujien määrittelyssä hankkeen sisällä on joskus haasteita, koska esr-käytännöt eivät tunne palveluiden välimaastossa olevia ihmisiä esim. koulutussiirtymisissä. Palveluiden välimaastot ovat muutenkin vähän kehitetty alue ja malleja niihin voisi olla enemmän.

Kevyemmän byrokratian innovaatio- ja verkostorahoitusta pienemmille toimijoille ilmastonmuutoksen ratkaisujen kehittämiseen. Suorien energiankäytön ratkaisujen rahoituksen sijaan painopistettä vähähiilisyyden edistämiseen maankäytön, metsätalouden, maatalouden sekä yhdyskuntien rakenteissa.

Rahoitusinstrumentin haltijan eli Elyjen olisi rahoituspäätösiä tehdessään tultava nykyaikaan ja tajuttava mm. kehittämisen tulosten näkyväksi tekemisen merkitys osana hankkeita. Nyt esimerkiksi arviointitutkimuksen merkityksen taju hanketoiminnan rahoituspäätöksiä tehtäessä on Elyissä heikkoa, jopa surkeaa. Asiantuntevat totuutta ja asian kiertämistä kuvaavat kommentit, joissa vain töksäytetään, että emme rahoita julkaisujen tekemistä. Miten esim. tieteen saavutuksille olisi käynyt ilman kunnollisia raportteja ja toiminnan läpinäkyväksi tekemistä. Sama koskee kehittämistoimintaa.

Tasapainoisempaa painotusta myös maakuntien sisäseen aluepolitiikkaan. Pitkässä juoksussa maakunnatkin sammuu jos asenne on..... Jotta vain maakuntakeskuksessa voi ja kannatta asua.
Painotusta " Pikku Cityihin" l. ainakin kuntakeskuksiin.

Varoja pitäisi pystyä käyttämään siellä missä kuvattua ongelmaa voidaan ratkaista: tämä voisi esimerkiksi tarkoittaa sitä, että eri puolille jaettavia valtuuksia voisi jakaa eri puolille Suomea toisistaan poikkeavilla painotuksilla. Olisi esimerkiksi hyvin kiinnostavaa nähdä olisiko mahdollista jakaa varat siten, että mahdollisuus valita erityistavoitteista ne, joihin liittyviin haasteisiin ratkaisemisella alueella olisi sekä tarvetta että mahdollisuus ratkaista. Lisäksi varjojen jaon pitäisi olla nykyistä tasaisempi (saanto/asukas saisi olla suhteellisen tasainen - ja esimerkiksi vähiten kehittyneillä alueilla enintään 4 krt kehittyneempien alueiden saannista). Aluepolitiikkaahan voidaan tehdä ja tehdään myös kansallisin varoin.

Osaaminen on keskeinen menestystekijä Suomessa. Myös työnmurrokseen liittyvä uusi osaaminen, jota ei välttämättä ole vielä edes tunnistettu.

Tietojärjestelmät kuntoon kokonaisuudessaan heti ohjelmakauden alkuun. Tulosindikaattorit selkeämmiksi ja kehitetyillekin selväkieliset ohjeet. Ei jäykkää ohjelmarakennetta, vaan enemmän mahdollistavaa. Myös infralle oltava rahoitusmahdollisuuksia, sillä paikka paikoin saavutettavuus on ongelma pitkien välimatkojen maassa. Se puolestaan syö koko Suomen kilpailukykyä vaikkei sitä aina pääkaupunkiseudun sujuvan liikenteen oloissa osatakaan ymmärtää.

Haja-asutusalueiden kehittämistyön huomioiminen, jotta hankkeiden kautta myönnettävä tuki ei keskity suuriin kaupunkeihin.