Olisi pyrittävä prosessien yksinkertaistamiseen. Siirtyminen sähköiseen toimintaan on mahdollistanut monivaiheisen ja monimutkaisen toimintakulttuuriin siirtymisen joka syö resursseja. Karsittava olisi ja esim. myönnettävä että ideologisista syistä suoritetut ulkoistamiset (esim. palvelukeskukset) ovat lisänneet työpanosta. Nykykäytännöt ovat usein raskaita entisiin verrattuina.

Monenikäisiä tavoitteellisia inhimillisiä avoimia ihmisiä johtajiksi. Vanhat ukot pois.

Vastaan nyt kansalaisena: olen saanut hyvää ja modernia palvelua viime vuosina veroasioissa, passin haussa ja julkisessa terveydenhoidossa (syöpä). Hammashoito on terveyspuolella omituinen poikkeus, johon köyhällä tuskin on varaa. Postiin en sen sijaan enää luota oikeastaan ollenkaan. Koulutus- ja sosiaalipalveluista ei ole juuri mitään kokemusta. Omituiselta tuntuu se, että henkilön sähköisen tunnistaminen on edelleen niin pankkivetoista.

Panostaa johtajuuden opiskeluun, myös niillä jotka ovat oppineet hallitsemaan pelolla. Palkata eri alan asiantuntijoita, jotka tulisivat myös "ruohonjuuritason" työhön mukaan ja tuomaan asiantuntijuuttaan. Oppia yleensäkin arvostamaan työntekijöitä. Lisätä muun muassa psykologista koulutusta kaikille ihmisiä kohtaaville toimijoille.

Tarvittaisiin tiettyä rohkeutta tarttua toimeen. Näkisin että hallinnossamme on menossa tietyllä tapaa sukupolvenvaihdos. Maailma on muuttunut paljon 2010-luvulla digitalisaation myötä mutta hallinon johdossa on paljon suurten ikäluokkien edustajia.

Suurin ongelma tämän päivän Suomessa on se, että yksinkertaisista asioista tehdään todella hankalia ja hitaita suorittaa, joka johtaa todellisuudessa turhautumiseen ja hutiloimiseen. Asioiden tilastoimiseen kulutettava aika on suurempi kuin varsinaiseen tuottavaan työhön. Tilastointi aiheuttaa turhaa byrokratiaa. Tilastoja on niin moninaisia, että tilastoja muuntelemalla ja valikoinnilla voidaan saada hyvin erilaisia tuloksia. Aito ihmisten kuuleminen on aivan eri asia kuin tilastot. Aitoa dialogia työn suoritusportaan ja johdon välillä ei edelleenkään käydä ainakaan valtionhallinnossa, vaan esimiesasemassa urallaan eteenpäin pyrkivät tuottamaan vain itselleen edullisia työn suorittamisen tilastoja, itse ihmisistä ja heidän jaksamisestaan pitkällä aikavälillä todellisuudessa välittämättä.

Tehokkaampaa päätöksentekoa ja joutavat avustajat ym pois. Kaikenlaiset ylimääräiset virat pois ettei henkilöiden tarvitse keksiä itselleen hommia ja uudistuksia tehdä vaan uudistusten vuoksi.

Hallinnon prosesseja on mahdollista virtaviivaistaa oikein menetelmin. Tieto päätösten vaikutuksista epäselvä, miten päätöksen vaikuttavuutta mitataan? Lisäksi Päätösten valvonta, perustelut ja yhdenvertaisuus eivät kohtaa, yksilötasolla liikaa individuaalista päätöksentekoa, jota ei tietyllä tapaa voidan ohjata. Yhdenvertaisuus katoaa.
Tieteelliset kehittämismenetelmät hallinnon ja kulttuurin kehittämisessä poistavat raja-aitoja ja nostavat perustelut yhteiseen keskusteluun.

valtionhallinnon pitää päästä pois siiloista. Asiakkaina ovat kansalaiset ja yritykset, jotka tulisi ottaa paremmin mukaan suunnitteluun. Selkeät konktreettiset tavoitteet joita kohti muutoksia viedään.

Johtajuutta ja viestintää kehitettävä. Johtajille ei anneta mahdollisuutta etääntyä ja heillä tulee olla tuntumaa perusasioihin. Tietojärjestelmien uusiminen - mikä siinä on niin vaikeaa ja omassakin hallinnossa koko uudistus jäi kesken ! Ja kun uutta tehdään, niin jo tekovaiheessa voivotellaan, kun uudesta on tulossa käyttäjätasolle vaikea ?!