Suunnitelmien pitää perustua tieteelliseen tietoon ja olla riittävän kunnianhimoisia, mutta kansalaiset voisivat vaikuttaa esimerkiksi eri vaihtoehtojen ja niiden toteutustapojen arviointiin.

Hallituksen tulisi järjestää säännöllisesti medialle tiedotustilaisuuksia, miten ilmastoa koskettavat lainsäädännölliset prosessit etenevät ja tiedotustilaisuuksissa tulisi koostaa asiantuntija tietoa, siitä mitä tulisi tehdä ja mitkä riskit ovat toimien viivästymisellä. Kansalaisista tulisi koostaa satunnaisotannalla kansalaispaneeli, joka saa tuetusti käyttää aikaa perehtyen asiantuntija tietoon ja hallitus voisi neuvoa-antavasti kuulla kansalaispaneelia lainsäädäntöä suunniteltaessa. Kuitenkin siten, että tieteellisen tiedon tulee ohjata päätöksentekoa vahvasti. Lobbauksen vaikutusta tulisi kitkeä harkituilla toimilla

Koska päätösten tulisi perustua uusimpaan, luotettavimpaan tieteelliseen tietoon, tulisi kansalaisille antaa mahdollisuus esim. äänestää eri vaihtoehdoista, jotka ovat asiantuntijoiden parhaan tieteellisen tiedon perusteella tekemiä.

Kansalaisille tietoa lain valmistelusta ja mahdollisuus sanoa mielipiteensä. Netti toimiva ympäristö.

On toki tärkeää, että kansalaiset saavat tietoa ja heillä on kanava ilmaista näkemyksiään kansallisista ilmastosuunnitelmista ml. toimenpiteet. Samalla on syytä huomioida kuulemisia ja osallistumiskäytäntöjä kehittäessä se, että toimivassa demokratiassa kansalaisia ja kansalaisyhteiskuntaa edustavat moninaiset kansalaisjärjestöt ja ammattiliitot. Ns. kansalaiskuuleminen ei saa sivuuttaa, ohittaa tai korvata näitä järjestäytyneen yhteiskunnan toimijoita, vaan se voi olla hyvä lisä sidosryhmäkuulemisille.
Sidosryhmiä on kuultava suunnitelmien suunnitteluvaiheessa, toimien suunnittelussa ja toteutuksessa, seurannassa ja suunnitelmia päivitettäessä.

Kansalaisten ääntä tulee kuulla esim. digitaalisesti, kun päätetään ilmastotoimista ja säädetään lakia. Kierrätystä, puhdasta energiaa ja luonnonsuojelua tulee päätöksissä korostaa. Esim. Irti Turpeesta 2025 tulisi ottaa eduskunnassa vakavasti ja tähdätä toiminta siihen, että turpeen poltosta luovutaan kokonaan. Mielipidekyselyn pohjaksi tarvitaan tieteellistä tietoa.

Ensin pitää varmistaa, että ajankohtainen tieto ilmastonmuutosta ja ilmastolakia koskien olisi jokaisen saatavilla ja että jokainen olisi tästä tietoinen.

Ilmastosuunnitelmia tulisi voida kommentoida ennen niiden julkaisemista, esimerkiksi kyselyllä, josta voitaisiin tiedottaa ja jota voisi tehdä yhdessä esimerkiksi lukioissa, korkeakouluissa, olennaisissa yrityksissä ja eri ympäristöjärjestöissä. Kommenttikierroksen ja sen aikaansaamien muutosten kirjaamisen jälkeen lopullisen ilmastosuunnitelman toimeenpanosta voisi vielä tehdä jonkinlaisen äänestyksen, jossa henkilön ääni painaisi sitä enemmän mitä enemmän päätökset koskettaisivat tulevaisuudessa häntä (= nuorten ääni merkitsee enemmän)

Tavoitteena olisi varmistaa ilmastosuunnitelmien sekä toimenpiteiden kokonaisvaltainen kestävyys!

Suuntaa-antavilla verkkokyselyillä. Tärkeintä olisi kuitenkin tiedottaa kyselyistä mahdollisimman laajasti ja tehdä niistä ns. isompi numero. Ympäristöministeriö voisi esim. järjestää isomman tiedotustilaisuuden kyselyiden avaamisesta ja pyrkiä saamaan paikalle mediaa, jotta kyselystä myös uutisoitaisiin. Itsenäisesti joltain nettisivulta kaikessa hiljaisuudessa etsittävä kysely ei kerää vastauksia.

Tärkeintä kyselyyn olisi liittää selkeä tieto siitä, mitä yksittäisten kansalaisten vastauksilta haetaan. Ensin olisi siis tärkeä saada selville ilmastosuunnitelmien peruslinjat ja -periaatteet, jotka muotoillaan tietenkin puhtaasti tieteelliseen tietoon perustuen. Nämä perustavoitteet ja -keinot pitäisi sitten kyselyissä summata ensin ymmärrettävästi ja lyhyesti vastaajille, joiden tehtävänä on tarjota paikallistason yksilöllisiä näkökulmia siihen, mitä toteutuksessa tulisi huomioida. Tavoitteet ja periaatteelliset keinot eivät ole populaarin arvioinnin kohteena, koska ne ovat puhtaasti empiirisen tieteen määriteltävissä. Ei ole järkevää kysyä kyselyssä, tahdotaanko ilmastonmuutoksen pahimpia vaikutuksia torjua vai ei, sillä se on koko lainsäädännön oletettu lähtökohta. Kun keinovalikoiman suuret linjat on tieteellisesti hahmoteltu, on kysyttävä kansalaisilta sitä, mitä niiden toteuttamisessa pitää vielä huomioida.

Sitoutumattoman poikkitieteellisen tiimin esittämät ratkaisut voitaisiin asettaa kansalaisten hyväksyttäväksi.

Kansalaisilla tulisi olla mahdollisuus kommentoida suunnitelmia ja toteutusta, mutta päätösten tulisi pohjautua vahvasti tieteelliseen tietoon. Kansalaisten mielipiteiden ei pitäisi liiaksi ohjata päätöksentekoa.