Pariisin ilmastoneuvotteluissa sovittiin, että vuoteen 2020 mennessä vauraiden maiden mobilisoima rahoitus kehitysmaiden ilmastotoimiin nostetaan sadan miljardin Yhdysvaltain dollarin vuositasolle. Sitoumus ulottuu vähintään vuoteen 2025 saakka. Suomen ilmastorahoituksen tasossa on suurta vaihtelua vuosittain (v. 2018 se oli 49 milj. euroa, kun taas v. 2019 se oli 149 milj. euroa). Suomen ilmastorahoitusta toimeenpanee monimuotoinen toimijajoukko, mutta on epäselvää millä perustein ilmastorahoitusta ohjataan eri käyttötarkoituksiin ja miten sen toimeenpanevat tahot valitaan. Suomen kv. ilmastorahoituksen suunnittelu- tai seurtantajärjestelmästä ei ole tällä hetkellä selvyyttä. Kansalaisyhteiskunnalla ole osallistumismahdollisuutta päätöksentekoon eikä tietoa siitä, mitä kansainvälisellä ilmastorahoituksella saadaan aikaan. Kun kansallista ilmastolakia nyt uudistetaan, olisi tärkeää kirjata kansainvälinen ilmastorahoitus osaksi lakia sekä ilmastopolitiikan suunnittelujärjestelmää. Tässä yhteydessä olisi tärkeää myös määritellä ilmastorahoitukselle keskipitkän aikavälin tavoitteet, niin laadulliset kuin määrällisetkin.

Tieto tutkittavista luonnoksista on saatava perille, muuten ne eivät ui suuren yleisön tietoisuuteen. Olen vieläkin sitä mieltä, että asia olisi liitettävä uutisten yhteyteen. Toinen perillemenokeino olisi varata tietty toistuva aika, vaikka hiiletön helmikuu, tai esim. joulu-, maalis- kesä- ja syyskuun ensimmäiset viikot järjestettyyn kansalaiskuulemiseen. Ajattelen, että tiedon saattaminen tutkittavien suunnitelmien olemassaolosta suuren yleisön tietoon suurin kynnyskysymys. Kirjallinen esitys käy näppärimmin juuri näin, netissä, mutta ikääntyneitten kirjeetkin on hyväksyttävä.

Tieto on tärkeä perusta ilmastopäätöksissä, mutta kansalaisia on myös kuultava. Ilmastotoimien kohdalla kansalaisten kuuleminen ei toisaalta saa johtaa toimien vesittymiseen, toisin sanoen kansalaisten mielipiteet, jotka eivät perustu tietoon, eivät saa ola vaikuttamassa toimien laajuuteen ja vaikuttavuuteen. Kansalaisten joukosta voi nousta tärkeitä ideoita ja huomioita, joita asiantuntijat ja päättäjät voivat hyödyntää.

Netin kautta ja eri ministeriöiden suunnitelmat koskien ilmastoa samoilta sivuilta. Kokonaisuus tulisi selkeämmin esille.

Yhteiskunnan tulee muuttua "käytännönläheiseksi" ilmastoratkaisujen tuottamisen osalta. Kaupunkien tulee mahdollistaa puiden taimien kasvatus puistoissa, kasvimaillla, puutarhoissa, puistossa ja tiloissa joilla on alhainen käyttöaste.

Eli käytämmekö aikaa, energiaa ja resursseja "koristeiden valmistamiseen" vaiko puiden kasvattamiseen, ja voidaanko ekologista jälleenrakentamista integroida osaksi yhteiskunnan, kuntien ja yhteisön toimintaa valtion tuella?

Kansalaisten tulee saada tutkittua tietoa ymmärrettävässä muodossa mielipiteidensä tueksi. Tieto pitää olla helposti löydettävissä, samoin vaikutusmahdollisuudet.

Ykkösasia on huolehtia siitä, että ilmastolain suunnitteluasiakirjat ovat saavutettavia ja avautuvat kansalaisille helposti, eivätkä ole hajanainen joukko osin päällekkäisiä eri hallinnonalojen asiakirjoja, vaan yksi suunnitelma, yhdessä paikkaa verkossa, jossa myös sen toimeenpanoa pystyy seuraamaan reaaliajassa. On tärkeää, että kansalaisyhteiskunnan toimijoille annetaan mahdollisuus kommentoida suunnitelmaa jo luonnosvaiheessa. Lakiin tulisi kirjata velvollisuus ottaa paras saatavilla oleva tieteellinen asiantuntemus huomioon. Suunnitelman luonnosvaiheessa hallituksen tulisi perustella, mikäli se valitsee suunnitelmaan erilaisia keinoja, kuin mitä esim. Suomen ilmastopaneeli susosittaa. Suunnitelmien tekoaikataulun tulee olla EU:n ja Pariisin aikataulun mukainen. Kansalaisilla tulee olla mahdollisuus esittää mielipiteensä luonnoksesta esim. otakantaa.fi -palvelussa. Tulee järjestää myös verkossa avoin kuulemistilaisuus, jossa kanasalaisilla mahdollisuus kommentoida ja kysellä valmistelevilta virkamiehiltä luonnoksesta. Lakiin tulee myös kirjata kirjaus siitä, miten ja millä perustein kansalaisilla on mahdollisuus hakea oikeusteitse oikeutta, mikäli kansalaisten vaikutusmahdollisuutta ei ole toteutettu tai hyväksytyn suunnitelman keinot eivät ole linjassa ilmastolain tavoitteiden tai perustuslain takaamien oikeuksien kanssa. Suunnitelmien valmistelun tulee olla läpinäkyvää, ja valmistelevia virkamiehiä velvoitetaan suunnitelman yhteydessä julkaisemaan luettelo tahoista, joita suunnitelman valmistelussa on kuultu. Ilmastosuunnitelman toteutus on hallituksen vastuulla, kansalaisten rooli on valvoa suunnitelman toteutusta. Uutta suunnitelmaa tehtäessä on arvioitava kattavasti mitkä asiat edellisessä suunnitelmassa toteutuivat, mitkä eivät ja miksi. Mitkä ohjauskeinot toimivat, mitkä eivät ja miksi. Myös tässä yhteydessä on järjestettävä kuulemistilaisuus verkossa kansalaisille.

Kansalaisilla on varmasti paljon tietoa aloista, jotka he tuntevat. Heidän tulisi saada esittää ideoita, miten päästöjä pitäisi vähentää, ja lisäksi kommentoida päästövähennysideoita sen perusteella, miten ne toimivat käytännössä heidän alallaan.

Paras olemassa oleva tieto ei välttämättä ole kuunnelluin tieto ilmastopolitiikassa. Esimerkiksi TEM katsoo, että kaivannaisteollisuuden, akkuteollisuuden ja Suomen edut voidaan yhdistää, koska sähköistyvä liikenne tarvitsee akkuja, joihin tarvitaan harvinaisia maametalleja. Myös ydinenergiateollisuus haluaa hyötyä tästä kehitysnäkymästä. Mutta kaikki edellä mainitut teollisuuden alat tuottavat pitkäaikaisia saastevaikutuksia, jotka ovat ihmisten kannalta vähintään yhtä haitallisia kuin ilmaston lämpeneminen. Suomella on tietotaitoa liittyä grafeeniakkujen ja bioenergialaitosten kehitystyöhön. Tämä kehitysaskel pitää ottaa ja samalla harpata ohi harvinaisiin maametalleihin perustuvista energian varastoimisen tavoista ja radioaktiivisiin alkuaineisiin perustuvista energian tuotannon menetelmistä.

Kansalaisten tulisi voida saada todeta, että suunnitelmat on tehty laajan tieteellisen näytön pohjalta. Seminaari ja kuuleminen alan ammattilaisille ja opiskelijoille voisi olla antoisa. Verkkoseminaarina kaikilla halukkailla voisi olla mahdollisuus osallistua siihen tai saada nähdä nauhoite jälkikäteen ja kommentoida sitä. Kansalaisten kuuleminen olisi tärkeää asioissa jotka koskettavat heitä paikallisesti ja mistä asioista heidän kokemuspiirissään on tietoa jota voi palautteissa hyödyntää.