Valtio ei voi vetäytyä pois yksityisten teiden rahoituksesta. Sen osuutta on kehitettävä siten, että tietty €/km napsahtaa tiekunnalle tienylläpitoon avustuksena. Osakkaat maksavat nykykäytännön mukaan rasitettavuus/ajotarve sekä muun käytön mukaan. Tiemaksujen käyttöön otosta ja suuruudesta päättää osakkaat. Avustusten saannilla ei saa olla tähän mitään merkitystä.

Pääsääntöisesti tiemaksuina. Avustukset voivat tulla kyseeseen lähinnä vakinaista asutusta palveleville teille, joilla on käytännössä "yleisempää merkitystä". Käyttömaksut vain satunnaisilta käyttäjiltä.

Valtion olisi taattava yksityisteille peruskunnostuksiin rahaa, jotta Suomen tieverkoston tila ei rappeutuisi enempää.

Avustukset tulee olla oikeassa suhteessa ulkopuoliseen liikenteeseen. itse asun n 5km läpikulkutien varrella ja ulkopuolisia käyttäjiä on valtava määrä. On laskettelukeskus, golfalueita, ratsastustalleja yms. jossa muulta tulevat käyttävät ja kulkevat koko 5km maksamatta senttiäkään. Valvontaa ei pystytä suorittamaan.
Nykyiset laskentasysteemit asettavat tien puolivälissä asuvat huonoon ja epäoikeudenmukaiseen asemaan. Me käytämme tietä jatkuvasti 2,5km mutta harvoin, korkeintaan 2 krt päivässä ja he jotka ilmoittavat käyttävänsä lyhyintä mahdollista matkaa käyttävät käytännössä kuitenkin huomattavasti pitempää reittiä koska se sitten säästää aikaa ja vaivaa kun mennään asioimaan kauppakeskuksiin yms.. Tulisi olla mahdollisuus oikeaan vanhanaikaiseen perusmaksuun tai vastaavaan jolla tasoitettaisiin maksupaineita puolivälissä asuville. Tai sitten mahdollisuus luopua kokonaisuudessaan matkasta tai sitten vain osittain käyttää kuljettu matka laskentapohjana. Esimerkiksi 70% läpiajoa kaikille (sis 5 km) ja 30% kuljetun matkan mukaan.

Tie maksut ovat kohtuuttomia jos asuu pitkän tien päässä. Tiemaksun pitäisi selkeästi olla liikenteen mukaan missä liikennettä on enemmän esim. täällä on yksikkötietä n.17km josta läpiajotietä on 7km, ja siitä lähteviä haaroja 3kpl n.10km jossa liikenne on vähäisempää.Näiden haarautuvien teiden maksut pitäisi olla pienemmät kuin ns. päätien jonka käyttö on huomattavasti suurempaa.Valtion ja kuntien tulee avustaa yksituisteitä koska niitä käyttää paljon muutkin esim kuolukuljetukset ja muut kuin tieosakkaat. Vakituiset asukkaat vähenevät ja tien kunnossapito rasittaa heitä enemmän, kuin lomakiinteistöjä vaikka tiet on pidettävä kunnossa ympäri vuoden.

Ulkopuoliset jotka käyttävät tietä pitäisi olla selvempi käyttömaksujärjetelmä.

Ylläpitäminen on rahoitettava seuraavasti, avustukset, 50-60 %, tiemaksut 40 %, käyttömaksut 5-10 %.

Nykyinen avustusjärjestelmä on hyvä eli valtio avustaa perusparannuksia ja kunnat kunnossapitoa. Avustusmäärärahoja tulisi kasvattaa niin, että jako olisi 50/50. Tiekuntien kerääminä maksuina voisivat edelleen olla yksikkömaksut ja käyttömaksut, mutta tiekunta voisi vapaasti päättää kerääkö se tiemaksut yksikkö- ja käyttömaksuina vai pelkästään käyttömaksuina. Jos sähköisen tieliikenteen maksujärjestelmä tulee käyttöön, tulisi valtion keräämiä tiemaksuja ohjata yksityisteille eikä pelkästään valtioille tai liikenneinfraa hallinnoivalle yritykselle. Tässä tilanteessa tiekunnan ei tarvitsisi kerätä tiemaksuja lainkaan – vaan ainoastaan tapauksissa, joissa osakas tai ulkopuolinen rikkoo tietä liikenteellään. Myöskään kunnossapitoavustuksia ei tarvittaisi, jos tienpito rahoitettaisiin reaaliaikaisen tienkäytön seurannan perusteella.

Valtion avustukset nykyisellä tavalla.
Kuntien avustuksiin tulee saada ohje, jotta ne eivät ole mielivaltaisia.
Tiemaksujen perusteet tulee tarkistaa niin, että ne ovat osakkaille yhdenvertaiset ja oikeudenmukaiset - aina.
Käyttömaksuihin tulisi saada selkeämpi ohje.

Nykymalli kunnan, valtion ja tieosakkaiden välillä täysin toimiva. Jos rahoitus menee täysin valtiolle, lähtee tieosakkailta vähäisinkin mahdollisuus vaikuttaa avustuksiin. Tietenkin kunnan ja valtionavustusta pitäisi saada lisää, mutta valtio on osoittautunut herkemmäksi avustusleikkuriksi kuin kunta.