Tunteiden tunnistuksen ja niiden käsittelemiseen tarvitaan apua. Myös empatian opettelu tärkeää.

Lasten ja nuorten matalan kynnyksen mielenterveyspalvelut tulee tuoda kouluympäristöön. Kynnyksen pitää olla niin matala ettei lapsen perhe tai lapsi/ nuori leimaudu "ongelmaksi" vaan näkökulma on siinä, että tuetaan perhettä sen solmukohdassa ja tehdään se yhdessä. Kaikilla meillä on solmukohtia ja on aivan normaalia, että silloin voidaan hyödyntää muiden oivaltamista, kun perheelle on tullut seinä vastaan.

Perheet otetaan mukaan yhteistyöhön ja painopiste tuessa on se, että ammattilaiset tukevat perhettä löytämään ja oppimaan niitä taitoja, joiden puute nyt aiheuttaa ongelmia perheenjäsenissä.

Nuorten kohdalla kouluihin ja oppilaitoksiin kuraattorien, terveydenhoitajien ja psykologien lisäksi tulisi vahvistaa nuorten psykiatrian erikoissairaanhoidon panosta ja lääkärin tulisi olla kiinteä osa sitä työtä, jotta nuorta voitaisiin auttaa kouluympäristössä. Ei ole järkevää eriyttää fyysisesti palveluita erikoissairaanhoitoon jolloin nuoren hoito voi jäädä irralliseksi hänen elinympäristöistään (koulusta ja kodista) vaan nuorten psykiatrinen hoito jalkautuu kouluun. Silloin, kun on kyse vakavista haasteista, on perusteltua hoitaa nuorta erikoissairaanhoidossa.

Tällä hetkellä oppilashuollon henkilöstö ja opettajat ovat kuormittuneet koululaisten ja opiskelijoiden mielenterveysongelmien ja oireiden vuoksi. Puuttuvana lenkkinä on psykatrisen hoidon ja lääkärin puutte jolloin alkaa lapsen ja nuoren pomputtelu hoitoon, johon nuori ei välttämättä sitoudu hyvin. Tässä katkeaa myös hoidon jatkuvuus. Se voi olla myös nuorelle sekavaa.

Lapsuudessa ja nuoruudessa rakennetaan kivijalkaa ja perhe tarvitsee paljon tukea siinä työssään. Saamelaisperheet erityisesti tarvitsevat tukiverkostoja ja saamenkielistä tukea palvelujen lisäksi. Saamelaisperheet elävät vähemmistönä ja joutuvat normaalin arjessa selviytymisen lisäksi, taistelemaan oman kielensä ja kulttuurinsa puolesta ja sen siirtämisestä lapsille ja nuorille. Travitaan turvaverkostoja ja matalan kynnyksen palveluita, erityisesti lähipalveluita, joissa on kulttuuriymmärrystä ja saamen kieltä.

Kouluun jo asian opettelu ja arvostus. Varhaisen tuen tarjoaminen matalalla kynnyksellä.

Eskarista alkaen yksilöllinen opinpolku. Esim. kaikuvat koulutilat, suuret luokat ja ihmisten vilinä on itselleni ja lapsille liikaa. Kouluun ei pysty lähtemään joka päivä, liian raskasta.
Myös harrastuksiin pitäisi olla lapsen oma tahto, ei pakottamista. Rauhaa ja hiljaisuutta lisää kasvuikäisille.

Ennaltaehkäisevä työ perheissä, varhaiskasvatuksessa ja kouluissa. Moniammatillisuuden ja yhteisöllisyyden kehittäminen

Lisäresursseja nuorten mielenterveyspalveluihin.

Yksi tärkeä asia olisi kotiavun mahdollistaminen niille perheille, jotka apua tarvitsevat. Erittäin tärkeää on, että jokaisella lapsella olisi edes yksi luotettava aikuinen lähellä.

Jo varhaiskasvatuksessa alkava mielenterveystaitojen tukeminen, tunteiden sanallistamisen ja käsittelyn rohkaiseminen. Diagnoosien antamiseen suhtaudun varauksella, koska ne voivat huonoimmassa tapauksessa leimata vahvasti lasta/nuorta ja tuottaa sekä oireilua, että 'ongelmalapsen/nuoren' statuksen.

Perheiden hyvinvoinnin tukeminen.