empaattinen hallinto ei ainakaan omassa valtion virastossa toimi ollenkaan. Oman viraston osalta jatkuvuus ja vakaus eivät ole olleet varsinaisia hyveitä. Rivityöntekijät näkevät johdon todella liian ylhäällä, myös palkkaerot ja eriarvoisuus palkoissa vaikka koulutuksessa ei niinkään olisi eroja.

Empatisk förvaltning låter bra, men vad betyder det? att de som arbetar med förvaltningen är empatiska? Att systemen är det? Beslut kan ju ofta vara allt annat än empatiska (men nödvändiga) och när dessa ska införlivas, på vilket sätt är det empatiskt?

Luottamus perustuu yhteisiin arvoihin ja kokemukseen oikeudenmukaisuudesta. Se on tärkein pääomamme maailman muutoksessa. Arvopohja ei ole sekään itsestäänselvyys, ja voi muuttua rajusti lyhyessäkin ajassa.

Tuo jatkuvuus ja vakaus on ollut tähän saakka kaukana, kun valtio on säästänyt ja leikannut sellaisella nimellä, kuin palvelujen kehittäminen. Se on palvelujen keskittämistä ja se ei ole hyvästä.

Aika useat tähän kommenttiin liittyvät kriittiset näkemykset liittyvät nykyisen organisaatiorakenteen jähmeyteen, toimintatapojen ristiriitaisuuteen, tehottomaan päätöksentekoon ja kaikkea muuta kuin proaktiiviseen toimintaan.

Miten hallituksen empaattisuus käytännössä näkyy, ja mitä "luottamukseen liittyvä sosiaalinen pääoma" on? MITÄ RELEVANSSIA TÄLLÄ SANANHELINÄLLÄ ON KÄYTÄNTÖÖN? Taasko tässä tuotetaan jotain paperia, josta kukaan ei saa mitään tolkkua ja ÄO:lla 80 varustetut ihmiset nyökyttelevät että hyvältä näyttää (en tajunnut sanaakaan, mutta varmasti on tärkeää ja viisaat ihmiset päättämässä).

Strategian pitäisi ohjata toimintaa. Jos kukaan ei tajua sanaakaan vaan toistelee iskulauseita, ollaan jo pitkällä pusikossa.

Huolestuttavaa että tällaista julkaistaan vakavalla naamalla. Pro tip: Selkokielisyys toimii myös strategiassa - todennäköisyys että ihmiset toimivat toivotulla tavalla on paljon suurempi, jos ihmiset ymmärtävät mitä toivottu tapa käytännössä tarkoittaa. Tämä koskee etenkin hallintoa ja sen työntekijöitä.

Organisaatiouudistuksissa vaikuttaa välillä olevan sokeutta sille, että tehtäviä uudelleen järjestelemällä asiat saataisiin hoidettua paremmin. On jouduttu ikään kuin organisaatiomuutoskierteeseen, jossa ei ehdi syntyä vakautta ja luottamusta, kun on jo aika tehdä muutoksia. Muutokset, joita olen itse kokenut eivät kuitenkaan yleensä ole johdettuja siitä, miten jokin asia olisi parhaiten hoidettavissa tai ulkoinen asiakasryhmä palveltavissa vaan on keskitytty enintään hallinnon tukitoimien keskittämisiin. Empaattisuus näkyy lähinnä siinä, että muutoksissa on pidetty huolta, että johtajakaverilla muutoksen jälkeenkin on pesti ja muutoksissa avoimeksi tulevat tehtävät jaetaan suljetuilla hauilla. Kuulostaisi liian modernilta, että Suomessa johdettaisiin asioita, joiden tekemistä varten mietittäisiin verkosto eri toimijoita, joiden rahoitus ei pohjautuisi tiettyyn hallinnon alaan ja asiantuntijoiden osaamista kehitettäisiin ja hyödynnettäisiin laajasti.

Luottamus ansaitaan pitkäjännitteisellä, perustellulla ja tarpeiden mukaisella toiminnalla

empaattisuuden maininta tosi hyvä.

Tämäkin hyvä periaate, mutta ei kuvaa todellisuutta.

Empatia ja vaikkapa valvonta ei oikein sovi samaan lauseeseen. Toki voi osaa ottaen ratkaista uhkasakkopäätöksen, mutta tuoko se lohtua tai osoittaako se sitä että viranomainen uskoo itsekään tekemäänsä? Luottamus syntyy siitä, että kaikkia kohdellaan samalla tavalla, jolloin kaikki mitä teemme, on ennakoitavissa.