Luottamusta ei pitäisi enää nykyaikana rakentaa, sen pitää olla itsestäänselvyys, josta hallinnon työntekijät ovat vastuussa.

Empaattinen hallinto ymmärtää roolinsa yhteiskunnan palvelijana ( ei yhteiskunnan omistajana). Hallinnon tuottavuusmittarit on oltava julkisia ja tehostaminen on oltava jatkuvaa. Jos julkisen hallinnon yksikkö ei pääse tehostustavoitteisiin on sen johto vaihdettava.

Näinhän sen täytyisi olla, mutta todellisuus on aivan toista.

Luottamusta rakennetaan joa päivä kaikissa ja kaikkien toimissa. Luottamuksellinen toiminta tarvitsee esimerrekjä, meitä jokaista.

Meillä ei ole luottamusta TEM:n tutkimuslaitoksessa vaan erittäin huonoa johtamista. Empatian kyky puuttuu suurelta osalta talomme johtajista, jotka on palkattu uuden pääjohtajamme aikana. Sivuun siirretyt johtajat kuuntelivat ja kykenivät asettumaan työntekijän ajatusmaailmaan. On myös surullista nähdä, kuinka myös uudet vasta muutaman vuoden johtajina olleet henkilöt turhautuvat ja kuinka heidän innovatiivinen toimintatapa häviää huonon johtamisen kautta. Ministeriön ei kannata odottaa pääjohtajan 7v sopimuksen umpeutumista, vaan ryhtyä toimeen, jotta pelastetaan ihmisten hyvinvointia ja työkykyä.

Luottamus edellyttäisi tietynlaista jatkuvuutta, mutta valtionhallinnon suuntaviivojen ja painotusten jatkuvuus on vain vaalikauden mittainen.

Empatia ei voi tarkoittaa kaikille mieluisia päätöksiä, koska se on käytännössä mahdotonta. On voitava luottaa viranomaiseen.

Luottamuksen tulee toimia kaikkiin suuntiin. Ideaalinen tavoitetila, jota kohti on suunnistaa.

Istuva sisäministeri joutuu tekemään kovasti töitä saadakseen poliisin virkamiesten luottamuksen. Ensimmäisten kuukauksien epäluottamuslauseet poliisia kohtaan romahdutti sen täysin.

Hallinto tulisi nähdä tarvelähtöisenä palveluna. Silloin asiakas määrittelee palvelun sisällön, riittävän laadun ja nojaa toimintaansa saamaansa palveluun tyytyväisenä. Luottamusta on hankala rakentaa silloin kun hallinto on olemassa vain an sich. Hallinnon läpinäkyvyys, avoimuus, vuorovaikutteisuus ja tarkoituksenmukaisuus ovat keskeisiä elementtejä luottamusyhteiskunnan rakentamisessa.