Empaattinen hallinto, miten se toteutuu? Mielestäni kaipaa tarkennusta. On hieman epämääräinen. Mitä on proaktiivinen luottamuksen rakentaminen? Myös luottamus organisaation sisällä: miten työntekijöihin panostetaan ja heidän luottamusta ylläpidetään? Tarkentaisin vähintään sitä, kehen tällä viitataan tai lisäisin "kokonaisvaltaisesti".

Periaate on hyvä, mutta en tunnista kuvattua tilaa omasta perspektiivistäni valtiohallinnon yleiseen toimintakulttuuriin.

Jatkuvuus valtionhallinnossa on tosiaan tärkeää, koska politiikassa jatkuvuus on vähentynyt. Julkilausutut toimintatavat lisäävät toiminnan hyväksyttävyyttä ja luotettavuutta. Empaattisuus on yllättäväkin näkökulma - varmaankin hyvä, mutta ei ole kovin ilmeistä, mitä sillä tarkoitetaan.

Hallinto ja politiikka eivät saa olla ristiriidassa. Vakautta luo myös ennakoitavuus, 4 vuoden välein ei ole syytä tehdä 180-asteen käännöksiä.

Ilman muuta näin, tästä ei voi olla eri mieltä.

Mitä on empaattinen hallinto? Luottamus on toiminnan ja kehityksen edellytys.

Yhteistyö vahvistaa luottamusta ja luottamus on puolestaan edellytys yhteistyölle. Päätöksen teon avoimuus lujittaa luottamusta hallintoa kohtaan. Voiko hallinto olla aina empaattinen?

Mielestäni luottamus rakentuu käytännön toimista. Yllä kirjattu ilmentää sitä.

Toimintatapojen julkilausuminen ei riitä ellei lausumia myöskin konkretisoida ja noudateta. "Korupuheet" päinvastoin rapauttavat luottamusta. Luottamus kansalaisiin nähden syntyy siitä, että hallitus pystyy osoittamaan proaktiivisesti, empaattisesti ja tietoon perustuen, mikä on ollut hallinnollisten toimien vaikuttavuus kansalaisten arjessa, ja missä ollaan epäonnistuttu. Ts. on pyrittävä todentamaan ja viestimään toimintatapojen tavoitteet, niihin asianmukaisesti (?) kohdistetut resurssit ja saavutetut tulokset. Pätee myös osallistamiseen - on kyettävät osoittamaan, mihin se johtaa vai johtaako mihinkään.

Empaattisuus ja luottamus puuttuvat organisaatiossamme. Kovat arvot ja pelko eivät ole harvinaisia.