Suomessa on yleisempi ongelma siinä, että eri strategioille laaditaan toimeenpanosuunnitelmia, mutta ne jäävät liian yleistasoisiksi eikä niistä seuraa konkreettisia toimenpiteitä. Lisäksi eri toimeenpanosuunnitelmat eivät keskustele keskenään. Tulisi perustaa koordinaatioryhmä huolehtimaan siitä, että kulttuuripoliittisen selonteon toimeenpanosuunnitelma, kulttuuriperinnön toimeenpanosuunnitelma ja korkeakoulutusta linjaavat visiot huomioisivat riittävästi toisiaan koskevat tavoitteet: esim. koulutuksen ja tutkimuksen osalta. On turha peräänkuuluttaa tutkimuksen vahvistamista ja tutkitun tiedon lisäämistä mikäli samaan aikaan korkeakouluvisiossa ei huomioida kulttuuripoliittisen selonteon tai kulttuuriperintöstrategian tavoitteiden edellyttämien tieteenalojen koulutusta ja tutkimusta. Ylisektoriaalinen päätöksenteko tulee ottaa paremmin huomioon. Asiantuntijakoulutuksen turvaaminen (joka turvaa tutkimuksen myös tulevaisuudessa) on jäänyt liian vähälle huomiolle.

Selonteossa kiinnitetään edelleen liikaa huomiota harrastamiseen ammattimaisen taiteentekemisen sijaan.

Suomen kansallisoopperan ja -baletin puolesta haluan kiittää mahdollisuudesta kommentoida Kulttuuripoliittisen selonteon toimeenpanosuunnitelmaa. Lyhyt kommentointiaikataulu voi osin rajoittaa alan moniäänisyyden mukaan saamista. Yleisenä huomiona todettakoon, että 64 toimenpiteen lista on laaja ja kattava, mutta lukuisat kohdat vielä tässä vaiheessa yleisellä tasolla. Osallistumme mielellämme kansallisena taidelaitoksena toimeenpanosuunnitelman tavoitteiden ja toimenpiteiden edistämiseen.

Valitettavasti toimenpiteet eivät ole tässä dokumentissa yhtään konkreettisempia, kuin varsinaisessa Kulttuuripoliittisessa selonteossa. Päinvastoin tästä dokumentista piirtyy yksipuolisempi ja epämääräisempi kuva toimenpiteistä, varsinkin kun kaavailtuja vastuutahoja ei ole kerrottu. Eikö olisi ollut parempi ottaa suoraan selonteossa jo listattuja toimenpiteitä ja tarkentaa niitä (tai osaa niistä) sekä neuvotella niille vastuutahoja ja aikatauluja laajassa yhteistyössä? Nyt kirjatut toimenpiteet ovat enemmän tavoitteen oloisia – niistä ei selviä kuinka tavoite saavutetaan tai kuka sen saavuttamista edistää.

Jotta jokin taho sitoutuu toimenpiteen toteuttamiseen, tulee tämän tahon olla jollain tavoin mukana laatimassa toimenpidettä. Suomessa kunnat ja kaupungit ovat keskeisiä kulttuurin rahoittajia, mutta oliko heillä tarpeeksi edustusta toimeenpanon pöydissä?

Selonteossa oli listattu ”kulttuurin perusta tulevaisuuskestäväksi” otsikon alle toimenpiteitä liittyen lasten ja nuorten erityiseen huomioimiseen sekä kulttuurin osallisuuden, saavutettavuuden ja saatavuuden teemoihin. Näiden tavoitteiden toteuttamiseksi tarvittaisiin yhteistyötä kuntien ja kaupunkien kanssa, jotka ovat näiden palvelujen pääasiallinen mahdollistajia ja toteuttajia. Syntyy mielikuva, että toimeenpanosuunnitelman valmistelussa ei ollut mukana riittävästi kuntien ja kaupunkien edustajia, ja ilman kaupunkien sitoutumista nämä toimenpiteet ovat mahdottomia toteuttaa. Lasten ja nuorten, osallisuuden ja saatavuuden teemat ovat toimenpiteissä jääneet hyvin vähälle huomiolle merkittävyyteensä nähden.

Sama ongelma toistuu alueellisen tasa-arvon tavoitteen osalta. Suomen kuntakentän moninaisuus ja taloudelliset haasteet hankaloittavat uusien velvoitteiden asettamista kunnille, mutta ilman kuntia näiden kulttuuripolitiikan osa-alueiden tavoitteet eivät käytännössä voi toteutua. Kunnat ovat tässä paperissa toimenpiteiden kohde. Todellisuudessa kunnat ovat itsenäisiä, omat tavoitteensa asettavia ja omat asukkaansa tuntevia kulttuuripoliittisia toimijoita, joiden kanssa tasavertaisesti yhteistyötä tehden kulttuurin ja taiteen asema yhteiskunnassa on mahdollista nostaa.

Aikaa lausuntoon vastaamiselle oli aivan liian vähän. Tieto pyynnöstä tuli vasta ke 26.11., joten yhteinen keskustelu jäi aikataulusyistä tekemättä.

Tiede, erityisesti taidetta ja kulttuuria koskeva tieteellinen tutkimus kulttuuriperinnön ja suojelutyön ratkaisevana turvaajana tulisi huomioida selkeästi. Ilman tiedettä ei Suomessa ole syvällistä, kansainvälisen tason vertaisarvioitua eli tutkittua tietoa eli sitä tietopohjaa, jolle selonteon toimenpiteet keskeisesti rakentuvat, eikä tarvittavien asiantuntijoiden koulutusta.

Sektorien yhteistyötä ei ole toimenpiteissä kuvattu riittävän selkeästi. Myöskään hallinnon sisäisen yhteistyön kuvaus ei ole toimenpiteissä riittävän tarkasti esitetty. Koulut eivät voi toteuttaa kulttuuripoliittisen selonteon mukaista roolia Suomen suurimpana kulttuurilaitoksena, jos kulttuuri- ja opetus ei hahmotella selkeästi ja koordinoidusti. On välttämätöntä määritellä konkreettiset rakenteet, vastuut ja yhteistyömallit hallinnon sisällä, jotta kulttuurin ja opetuksen integraatio toteutuu käytännössä.

Tässä muutamia konkreettisia ehdotuksia toimeenpanoon, jotka voit sisällyttää strategiadokumenttiin tai selonteon jatkotoimiin:

Koulukino Suoratoisto hankinta tukee myös kulttuuripoliittisen selonteon tavoitteita:
1. Kulttuurikasvatuksen vahvistaminen: Kulttuuripoliittisessa selonteossa korostetaan taide- ja kulttuurikasvatuksen merkitystä kouluissa. Koulukino Suoratoisto tarjoaa elokuvia ja oppimateriaaleja, jotka tukevat opetussuunnitelmien toteutusta ja vahvistavat oppilaiden lukutaitoja sekä kulttuurista ymmärrystä.
2. Digitaalisten ratkaisujen hyödyntäminen: Selonteossa tunnistetaan digitaalisen kehityksen tarjoamat mahdollisuudet kulttuurin saavutettavuuden parantamisessa. Koulukino Suoratoisto on digitaalinen palvelu, joka mahdollistaa elokuvien luvanvaraisen jakelun kouluille ja oppilaitoksille, mikä tekee kulttuurisisällöistä helposti saavutettavia.
3. Yhdenvertaisuus ja saavutettavuus: Selonteon mukaan kulttuurikasvatuksen tulee olla yhdenvertaista ja saavutettavaa kaikille oppilaille. Koulukino Suoratoisto tarjoaa elokuvia ja oppimateriaaleja kaikille Suomen kouluille ja oppilaitoksille, riippumatta sijainnista tai taloudellisista resursseista.
4. Tekijänoikeuksien kunnioittaminen: Selonteossa korostetaan tekijänoikeuksien merkitystä kulttuuripolitiikan selkärankana. Koulukino Suoratoisto takaa elokuvien esittämiseen tarvittavat luvat kouluille sekä oppilaitoksille ja oikeudenomistajille kuuluvat korvaukset, mikä tukee tekijänoikeuksien kunnioittamista ja kulttuurialan toimijoiden oikeuksia.

Taidetestaajat liittyvät suoraan kulttuuripoliittisen selonteon tavoitteisiin.
1. Nuorten tietoisuuden ja ymmärryksen paraneminen sekä uusien taide- ja kulttuurinkäyttäjien kasvattaminen
2. Demokratiakasvatus ja yhteiskunnallisen osallisuuden vahvistaminen,
3. Taide- ja kulttuuriopetuksen kehittäminen kouluissa,
4. vaikutukset sidosryhmiin, kuten taidelaitoksille.

1.
Taiteen vapaa kenttä tulisi huomioida toimeenpanosuunnitelmassa nykyistä paremmin. Eduskunta edellyttää kirjelmässään (EK 31/2025 vp – VNS 8/2024 vp, kohta 7), että ”valmistelussa kiinnitetään huomiota taiteen vapaan kentän työllisyyteen ja alan toimintaedellytysten paranemiseen. Tehtävänämme on huolehtia paitsi taiteen vapaudesta myös tekijöiden hyvinvoinnista, osaajien riittävyydestä ja työmarkkinan toimivuudesta”. Toimenpideohjelma ei vastaa tähän riittävässä määrin. Tavoitteen ”taide- ja kulttuurialan ammattilaisten työskentelyedellytykset ja toimijoiden välinen yhteistyö paranevat” alle tulisi lisätä toimenpide, jolla vahvistetaan vapaan taiteen kentän ammattiyhteisöjen toimintamahdollisuuksia tilanteessa, jossa kenttä on kurjistunut ja sen toiminta olennaisena taiteen ekosysteemin osana on uhan alla.

2.
Toimenpiteet eivät rakenna selkeää suunnitelmaa taiteen ja kulttuurin rahoitustason nostamiseksi. Tämä siitä huolimatta, että eduskunta edellyttää kirjelmässään (EK 31/2025 vp – VNS 8/2024 vp, kohta 4), että ”toimeenpanosuunnitelmassa sitoudutaan konkreettisiin ja pitkäjänteisiin toimiin taiteen ja kulttuurin rahoitustason nostamiseksi, kulttuurin elinvoimaisuuden vahvistamiseksi, kuten rahoituslähteiden monipuolisuuden kehittämiseksi, rahoituksen ennakoitavuuden lisäämiseksi ja luovien alojen sekä kulttuuritoimijoiden toimeentulon ja sosiaaliturvan parantamiseksi.”
Toimenpiteisiin pitäisi sisällyttää taiteen ja kulttuurin julkisen avustustason nosto vastaamaan sen strategista merkitystä yhteiskunnassa. Kulttuuri, taide ja kulttuuriperintö ovat osa ratkaisua kaikissa yhteiskunnan keskeisissä haasteissa. Selonteon toimeenpano vaatii kulttuurin perusrahoituksen vahvistamista: kulttuuribudjetti prosenttiin. Vain me suomalaiset voimme pitää huolen suomalaisesta kulttuurista.

3.
Tavoitteen ”taide- ja kulttuurialan ammattilaisten työskentelyedellytykset ja toimijoiden välinen yhteistyö paranevat” tulisi lisätä toimenpide, mikä edesauttaisi toimijoiden omien tulojen kasvattamista. Eduskunta edellyttää kirjelmässään (EK 31/2025 vp – VNS 8/2024 vp, kohta 5), että toimeenpanosuunnitelmassa osana alan kasvun mahdollistamista vahvistetaan toimijoiden omien tulojen kasvattamista.
Taiteen vapaan kentän omarahoituksen hankkimiseen ja rahoituspohjan laajentamiseen liittyvien uusien rahoitusmuotojen mahdollisuudet ja haasteet tulisi selvittää osana kulttuuripoliittisen selonteon toimeenpanoa ja laatia toimenpideohjelma, joka taklaa näitä haasteita ja edesauttaa omarahoituksen kasvattamista
Taiteen vapaan kentän usein yhdistysmuotoinen toiminta ei ole perinteisessä mielessä kansalaisjärjestötoimintaa, vaan pikemminkin elinkeinon harjoittamista. Tämä asettaa toiminnalle monenlaisia haasteita. Esimerkiksi verotusjärjestelmä ei tunnista sitä, että hankitaan omarahoitusta yleishyödylliseen toimintaan. Nämä haasteet rajoittavat omarahoituksen hankkimista. Samoin rahoituspohjan laajentaminen on vaikeaa, kun esimerkiksi kulttuurialan EU-rahoituksen keskittyvät Suomessa (ammatti)korkeakouluille huolimatta yrityksistä kehittää muun taide- ja kulttuurikentän hakuosaamista (esim. Luova verkko -hanke).

Kulttuuripoliittinen selonteko on alalle tärkeä virstanpylväs. Jatkamme mielellämme keskusteluja toimenpidesuunnitelman kehittämiseksi tukemaan vielä vahvemmin selonteon visiota, jossa taide ja kulttuuri ovat 2040-luvulla Suomea vahvistava ja yhdistävä voima, joka inspiroi rakentamaan kestävämpää, elinvoimaisempaa ja inhimillisempää tulevaisuutta.

Saavutettavuuden tavoitteeseen tulee paljon nykyistä näkyvämmin kirjoittaa sekä paikallisten että etenkin kiertävien lastenkulttuurikeskusten ja Matkalla-toimintamallin rooli. Muun muassa Lapin maakunta-alueella (joka kattaa lähes puolet Suomea!) kiertävä lastenkulttuurikeskustoiminta ja Matkalla-malli on se perusyksikkö, jolla saavutettavuus totuetuu.

Eri ministeriöiden ja viranomaistahojen omistajuus ja kunnianhimo luovan talouden ja taiteilijoiden toimintaedellytysten edistämiseen on todella tärkeää - kuten myös yhteistoiminta järjestökentän ja tekijöiden kanssa.

Kuvittajat ry kiittää mahdollisuudesta kommentoida - vaikkakin huomattavan tiiviillä aikataululla. Osallistumme jatkossakin mielellämme tämän tärkeän selonteon edistämiseen ja toteuttamiseen.

Kunnat ovat kulttuuripolitiikan keskeinen toteuttaja Suomessa. Toimenpidesuunnitelma ei huomioi kuntia – niitä ei ole mainittu paperissa kertaakaan. Kunnat tuleekin ottaa selontekoon mukaan avoimessa dialogissa. Maakuntien keskuskaupungit ovat keskeisessä roolissa, ja rakenteita tarkastellessa tulee ne ottaa mukaan suunnitteluun jo varhaisessa vaiheessa. Kuntien roolia selonteon toimeenpanossa tulisi vielä arvioida.
Aluehallinnon rakentumiseen uusien virastojen (Elinvoimakeskukset ja Kuvi) aloittaessa tulee kiinnittää vielä huomiota. Tarkastelussa tulee ottaa huomioon myös maakuntien liitot, keskuskaupungit ja kunnat.
Valtionhallinnossa tulee tunnistaa eri alueiden erityispiirteet, haasteet ja erovaisuudet, myöskin Etelä-Suomen kuntien ja maakuntien osalta