Selonteon tavoite/ toimenpide "Visuaalisten alojen taiteilijoiden korvaus- ja palkkiojärjestelmää kehitetään." (s. 27) tulee sisällyttää toimeenpanosuunnitelman toimenpiteiden 11 ja 12 yhteyteen.

Kulttuurikasvatussuunnitelmat konkreettisena välineenä lasten ja nuorten aktiiviselle osallistumiselle taiteeseen ja kulttuurin tekijöinä ja kokijoina.

Lastenkulttuuri, kulttuurikasvatussuunnitelmat sekä Taidetestaajat-kulttuurikasvatusohjlemat ovat nousseet kaikilla lausunto/kommentointikierroksella hyvin näkyvästi, mutta niin varsinainen kulttuuripoliittinen selonteko sekä tämä toimeenpanosuunnitelma ei sisällä tarpeeksi konkretiaa eikä kerro valtionhallinnolel tarkkaan, että mitä pitäisi tehdä (varmistaa edellä mainintujen toimenpiteiden jatkuvuus ja kehittäminen).

Selonteon seuranta ja mittarit eivät ole saaneet toimenpanosuunnitelmassa riittävää painoarvoa ja varsinaiset toimenpiteet puuttuvat.

Tavoite Taide- ja kulttuurialan ammattilaisten työskentelyedellytykset ja toimijoiden välinen yhteistyö paranevat on jäänyt liian vähälle huomiolle. Tähän liittyvät toimenpiteet 11. ja 12. ovat täysin riittämättömät. Koko ekosysteemi on rakentunut taiteilijoiden ja kulttuurin tekijöiden varaan, joten heidän työskentelyolosuhteiden pitää olla kunnossa.

Kaikki toimenpiteet ovat passiivissa eikä niille ole nimetty toteuttajaa/vastuutahoa. Tehokkaampi olisi aktiivimuoto, jossa olisi tekijä.

Näyttelijäliiton yleiskommentit kokonaisuudesta:
Arvostaisimme, että kommentointi pyydettäisiin järjestöiltä selkeämmin. Näyttelijäliitolle ei ole tullut varsinaista pyyntöä kommentoida toimeenpanosuunnitelmaa. Tieto olisi pitänyt huomata 17.10. viestistä, jossa kiitettiin osallistumisesta 15.10. tilaisuuteen.
Toimenpidesuunnitelmassa esitetyt toimenpiteet ovat sinällään kannatettavia, mutta suunnitelma ei täysin vastaa Kulttuuripoliittisen selonteon kunnianhimoa eikä sisällä kaikki selonteossa esitettyjä toimenpiteitä. Olisi selkeämpää, jos toimeenpanosuunnitelma noudattaisi selonteon otsikointia.
Kulttuuripoliittisessa selonteossa todetaan tekijöiden olevan avainasemassa ja tekijöitä koskien on useita konkreettisia toimenpiteitä.
Näistä selkeimmin suunnitelmaan on kirjattu tekijöiden aseman vahvistaminen: Tekijöiden taloudelliset ja moraaliset oikeudet on turvattu. Toimenpiteenä on tekijänoikeuslain kehittäminen. Lisäksi tekoäly on huomioitu. Näidenkin osalta toivoisimme yksityiskohtaisempia toimenpiteitä ja aikataulua.
Muuten toimeenpanosuunnitelmassa tekijöiden asema ei mielestämme näy riittävästi ja osa selonteossa esitetyistä toimenpiteistä on jopa kokonaan jäänyt pois, kuten esim. ”Kulttuuri- ja luovien alojen tekijöiden työmarkkina-aseman vahvistamiseksi parannetaan korvaus-, palkkio- ja sosiaaliturvajärjestelmien toimivuutta.” Toimeenpanosuunnitelmassa olisi kautta linjan tärkeää tunnistaa luovalla alalla työskentelevien suurin haaste: tulla toimeen työllään ja pysyä ammatissaan.
Toimeenpanosuunnitelmassa korostuu taiteilijoiden yrittäjyyden lisääminen. Niin kauan kuin sosiaaliturvajärjestelmä ei toimi eikä itsensätyöllistäjille ole kollektiivisia minimityöehtoja takaavia sopimuksia, yrittäminen sisältää taiteilijalle merkittävän riskin alipalkattuun työhön ja putoamiseen sosiaaliturvan ulkopuolelle. Samalla kun edistetään yrittäjyyttä, tulisi varmistaa sosiaalisesti oikeudenmukaiset edellytykset toimeentulon hankkimiseen yksinyrittäjänä.
Toivoisimme lisäksi, että myös työsuhteinen taiteilijuus olisi esillä toimeenpanosuunnitelmassa: taiteilijat ja kulttuuriala tarvitsee myös työsuhteita. Työsuhde on muilla toimialoilla pääasiallinen tapa ansaita elantonsa, miksi luovan alan pitäisi perustua yksinyrittäjyyteen? Koko Suomen sosiaaliturvajärjestelmä perustuu työsuhteisiin. Kulttuuripolitiikan tavoitteena tulisi ehdottomasti olla myös taiteilijoiden työsuhteiden lisääminen. Kulttuuripolitiikassa ei voi tavoitella ainoastaan yksinyrittämisen ja yritystoiminnan lisäämistä.
Pidämme huolestuttavana, että käytännössä kaikki rahoitukseen liittyvät selonteossa esitetyt toimenpiteet on ilmaistu passiivissa eikä niille ole nimetty vastuutahoja eikä konkreettisia toimenpiteitä. Kulttuuripoliittisen selonteon tavoite kasvattaa luovan talouden osuus bkt:sta kaksinkertaiseksi ei toteudu ilman rahoituksen kehittymistä ja niiden osalta on ensiarvoisen tärkeää kirjata konkreettisia ja aikataulutettuja toimia.
Olisi hyvä yksilöidä jokaisen toimenpiteen osalta selkeästi ainakin: kuka/mikä tekee ja on vastuussa, yksilöity toimenpide, aikataulu ja rahoitus/rahoituksen lähde. Ilman selkeää ja aikataulutettua toimenpidesuunnitelmaa Kulttuuripoliittinen selonteko jää kuolleeksi kirjaimeksi.

Kulttuuripoliittinen selonteko tunnistaa lasten ja nuorten roolin tulevaisuuden taiteen ja kulttuurin ammattilaisina (6.1.4 Lapset, nuoret ja harrastamisen kautta ammattilaiseksi kasvamisen mahdollisuus). Selonteossa korostetaan, että taide- ja kulttuurialan elinvoimaisuus edellyttää avoimia ja vetovoimaisia koulutuspolkuja ammatilliseen ja korkea-asteen koulutukseen. Lisäksi saavutettavan taiteen perusopetuksen järjestelmän todetaan luovan perustan pitkäjänteiselle oppimiselle ja ammattilaisuuteen kasvamiselle.

Selonteossa todetaan (s. 25), että kulttuuri- ja taidekasvatuksen sekä opetustoimijoiden yhteistyötä edistetään kansallisten taidekasvatuksen ja koulutuksen visioiden toimeenpanolla, osallistaen niin julkiset kuin yksityiset toimijat ja rahoittajat sekä tukemalla yhteistyön koordinointia ja verkostomaisten toimintamallien juurruttamista koko maassa.

Toimenpidesuunnitelmassa nämä tavoitteet ja taidekasvatuksen ja -koulutuksen rooli ei toistaiseksi konkretisoidu. Suunnitelma ei sisällä ehdotuksia, joilla vahvistettaisiin lasten ja nuorten polkuja taide- ja kulttuurialan ammattilaisuuteen, tuetaan taiteen perusopetuksen roolia tai taidekasvatuksen toimijoiden yhteistyötä. Mikäli näitä kokonaisuuksia halutaan aidosti edistää sekä vahvistaa myös Kulttuuripoliittisessa selonteossa mainittua taidekasvatuksen arvoketjua, tarvitaan niitä tukevia selkeitä ja toteuttamiskelpoisia toimenpiteitä.

Kansallisia taidekasvatuksen ja koulutuksen visioita on kolme (Esittävien taiteiden kasvatuksen ja koulutuksen visio 2030, Kuvataidekoulutuksen ja -kasvatuksen visio 2030 ja Musiikkikoulutuksen visio 2030), joista mm. Musiikkikoulutuksen visio 2030 -työn edistäminen on edennyt pitkäjänteisesti alan sisäisesti kokoaman työryhmän ja säätiörahoitteisen kehittämistyön voimin. Työtä koordinoi tällä hetkellä Konservatorioliitto. Tämä on esimerkki siitä, miten tavoitteita tällä hetkellä edistetään kentän toimesta ja työhön toivottaisiin myös kannustusta ja tukea. Työn edistämiseksi tarvitaan selkeät kirjaukset toimenpidesuunnitelmaan.

Ehdotukset nro 38 ja nro 39 liittyvät läheisimmin edellä kuvattuihin teemoihin, mutta ne jäävät yleiselle tasolle ja kaipaavat tarkempaa määrittelyä sekä laajentamista.

Yleinen kommentti koko toimenpidesuunnitelman luonnokseen: Toimenpidekokonaisuus on vielä varsin kevyt ja sisältää niukasti konkreettisia keinoja, joilla selonteon tavoitteisiin on tarkoitus edetä. Jotta selonteon visiot voisivat toteutua, tulisi toimenpiteiden olla selkeitä ja täsmällisiä.

Suomalaisen luovan talouden kasvu syntyy tekijöiden ja esiintyjien työstä ja tämä vaati vahvempaa suojaa tekijänoikeudesta ja kestäviä toimintaedellytyksiä. Tekijänoikeuslainsäädännön ajantasaisuutta ja DSM-direktiivin tarkoittamaa tekijöiden aseman parantamista tulee kehittää. Ilman hyvinvoivia tekijöitä ei ole tarvetta kulttuuripolitiikalle.

Selonteon toimeenpanosuunnitelma tarvitsee tuekseen riittävän rahoituksen. Jo nyt toimenpiteitä tehdään alirahoituksella tai vapaaehtoisvoimin. Tästä hyvä esimerkki on av-alan kasvusopimustyö, jonka erinomaisia toimenpiteitä edistetään tällä hetkellä ilman kunnollisia resursseja.

Alan rahoitusnäkyminen kehittäminen yli hallituskausien ja tavoitetason sitominen parlamenttarisella päätöksellä on äärimmäisen tärkeää, mikäli kulttuuri- ja taidealan sekä luovan talouden kehittäminen ja kasvattaminen on valtionhallinnon aito tavoite.

Alan toimijat tulee ottaa mukaan toimeenpanon eri vaiheisiin, suunnitelman jatkojalostuksesta toteutumisen seurantaan.

Valitettavasti toimenpiteet eivät ole tässä dokumentissa yhtään konkreettisempia, kuin varsinaisessa Kulttuuripoliittisessa selonteossa. Päinvastoin tästä dokumentista piirtyy yksipuolisempi ja epämääräisempi kuva toimenpiteistä, varsinkin kun kaavailtuja vastuutahoja ei ole kerrottu. Eikö olisi ollut parempi ottaa suoraan selonteossa jo listattuja toimenpiteitä ja tarkentaa niitä (tai osaa niistä) sekä neuvotella niille vastuutahoja ja aikatauluja laajassa yhteistyössä? Nyt kirjatut toimenpiteet ovat enemmän tavoitteen oloisia – niistä ei selviä kuinka tavoite saavutetaan tai kuka sen saavuttamista edistää.

Jotta jokin taho sitoutuu toimenpiteen toteuttamiseen, tulee tämän tahon olla jollain tavoin mukana laatimassa toimenpidettä. Suomessa kunnat ja kaupungit ovat keskeisiä kulttuurin rahoittajia, mutta oliko heillä tarpeeksi edustusta toimeenpanon pöydissä?

Selonteossa oli listattu ”kulttuurin perusta tulevaisuuskestäväksi” otsikon alle toimenpiteitä liittyen lasten ja nuorten erityiseen huomioimiseen sekä kulttuurin osallisuuden, saavutettavuuden ja saatavuuden teemoihin. Näiden tavoitteiden toteuttamiseksi tarvittaisiin yhteistyötä kuntien ja kaupunkien kanssa, jotka ovat näiden palvelujen pääasiallinen mahdollistajia ja toteuttajia. Syntyy mielikuva, että toimeenpanosuunnitelman valmistelussa ei ollut mukana riittävästi kuntien ja kaupunkien edustajia, ja ilman kaupunkien sitoutumista nämä toimenpiteet ovat mahdottomia toteuttaa. Lasten ja nuorten, osallisuuden ja saatavuuden teemat ovat toimenpiteissä jääneet hyvin vähälle huomiolle merkittävyyteensä nähden.

Sama ongelma toistuu alueellisen tasa-arvon tavoitteen osalta. Suomen kuntakentän moninaisuus ja taloudelliset haasteet hankaloittavat uusien velvoitteiden asettamista kunnille, mutta ilman kuntia näiden kulttuuripolitiikan osa-alueiden tavoitteet eivät käytännössä voi toteutua. Kunnat ovat tässä paperissa toimenpiteiden kohde. Todellisuudessa kunnat ovat itsenäisiä, omat tavoitteensa asettavia ja omat asukkaansa tuntevia kulttuuripoliittisia toimijoita, joiden kanssa tasavertaisesti yhteistyötä tehden kulttuurin ja taiteen asema yhteiskunnassa on mahdollista nostaa.

Toimenpidesuunnitelmassa korostuu kulttuuripoliittiseen selontekoon verrattuna luovan talouden kehittäminen. Luovaan talouden toimintaympäristön rakentamista ei kannata tehdä kulttuurin alkutuotannon ja kuluttajapohjan rakentamisen kustannuksella.