Liikaa mainintoja luovasta taloudesta ja muutenkin liian epämääräistä, laveaa kieltä ilman konkretiaa. Taidekasvatus ja taiteen perusopetus saatava paremmin huomioitua. Myös kulttuuriperintölaitosten pitkäjänteisen toiminnan varmistaminen huomioitava vahvemmin. Taide on kulttuurialasta erillistä toimintaa, ei ole sopivaa tämän tason dokumentissa maalailla epämääräisesti vain luovista aloista. Taide on jäänyt liian vähälle huomiolle. On paljon yksittäisiä ammattitoimijoita, joilla ei ole instituutioiden tai organisaatioiden rakenteita turvanaan ja riskit toiminnassa ovat henkilökohtaisesti arvioitava ja kannettava. Jotta tällaisen yksittäisen toimijan olisi mahdollista saattaa osaamisensa yhteiskunnan hyväksi, on rakenteita esim yhdistelmävakuutus pikimmiten saatava järkeviksi ja toimivaksi.

Kulttuuri on jokaisen oikeus. Tämän erinomaisen ajatuksen soisi näkyvän vielä selvemmin toimenpideohjelman sisällöissä.

Kulttuuri on jokaisenoikeus -tavoitetta tulisi konkretisoida kunnianhimoisemmin toimenpitein, jotta jokainen voi olla kulttuurin tekijä ja toteuttaja.

Toimenpidekokonaisuudet eivät vielä muodosta selkeää poikkihallinnollista kokonaisuutta. Kulttuurin merkitys muilla hallinnonaloilla jää viitteelliseksi, vaikka selonteossa nimenomaan korostetaan kulttuurin risteämistä muiden yhteiskunnan osa-alueiden kanssa.

Vapaan kentän toimintaedellytykset, välittäjäportaan rakenteellinen asema ja taiteen ammattilaisten työllistymismahdollisuudet muilla sektoreilla jäävät liian vähälle huomiolle. Lisäksi taiteen ja kulttuurin rakenteellinen prekaarisuus, erityisesti työehtojen ja neuvotteluaseman näkökulmasta, kaipaa selvästi tarkempaa toimenpiteistämistä.

Alla koottuna tarkempi listaus tavoitteista ja toimenpiteistä, jotka ovat jääneet liian vähälle huomioille suhteessa selontekoon, eduskunnan kannanottoon ja/tai taide- ja kulttuurialan todellisuuteen:

Rahoitustason konkreettinen nosto: Eduskunta edellyttää sitoutumista rahoitustason nostoon, mutta toimeenpanosuunnitelma ei sisällä numeerisia tavoitteita, aikatauluja eikä kuvausta lisärahoituksen kohdentamisesta. Rahoitustason nosto jää puheeksi, ei politiikaksi.

Vapaa kenttä, välittäjäporras ja kolmas sektori: Vapaa kenttä ja välittäjäporras mainitaan selonteossa kulttuuriekosysteemin elinehtoina, ja eduskunta korostaa vapaan kentän työllisyyttä ja toimintaedellytyksiä. Toimeenpanosuunnitelmassa ne liukenevat yleisiin otsikoihin. Tarvittaisiin erillinen toimenpidekokonaisuus, joka tunnistaa vapaan kentän ja kolmannen sektorin roolin sekä rahoituksessa että kulttuuripalvelujen toteuttamisessa.

Tekijöiden työehdot ja sosiaaliturva: Tekijöiden toimeentulo ja prekaarisuus ovat selonteon keskeisiä huolia. Toimeenpanosuunnitelmassa on yksi tärkeä sosiaaliturvatoimi (yhdistelmävakuutus), joka sekin uhkaa olla sääntelyvalintojen vuoksi kassoille toteuttamiskelvoton, mutta työehtojen, palkkatasojen ja sopimuskäytäntöjen kehittäminen puuttuu. Tarvitaan toimia, jotka tukevat kollektiivisia pelisääntöjä, eivätkä jätä yksittäistä tekijää kantamaan koko riskiä.

Lasten ja nuorten yhdenvertaiset mahdollisuudet: Tavoite on näkyvä, mutta sitä tukevat rakenteelliset toimet (minimitaso taide- ja kulttuurikasvatukselle, harrastamisen rakenteelliset takeet, alueelliset velvoitteet, maksuttomuuden ja kohtuuhintaisuuden varmistaminen) jäävät puuttumaan. Ilman näitä yhdenvertaisuus jää retoriselle tasolle.

Kielioikeudet ja vähemmistöt: Selonteossa kieli- ja kulttuurivähemmistöjen asema on keskeinen osa kulttuuripolitiikan oikeusperustaa. Toimeenpanosuunnitelmassa tämä tiivistyy yleiseen puheeseen moninaisuudesta, eikä näy konkreettisina velvoitteina palveluiden kielelliselle saavutettavuudelle.

Avustusjärjestelmän ajoitus ja hankepainotteisuuden vähentäminen: Monivuotiset avustukset ja hankkeet nähdään ratkaisuna, mutta vähemmälle huomiolle jää avustuspäätösten ajoitus (päätökset sitovina vuotta etukäteen) ja hankerahoituksen rakenteelliset riskit. Hankerahoituksessa tulisi painottaa toimintamallien kestävyyttä ja välttää sellaisten rakenteiden syntyä, joiden ylläpito kilpailee perustoiminnan rahoituksesta.

Lahjoitusten verovähennysoikeuden laajentamisen riskit: Lahjoitusten verovähennysten laajentaminen on perusteltua, mutta muuna kuin rahana annettujen lahjoitusten (esim. taideteosten) sisällyttäminen vähennysoikeuden piiriin voisi lisätä veronkierron ja aggressiivisen verosuunnittelun riskiä. Kansainvälisesti tällä on ollut ongelmallisia seurauksia erityisesti kuvataidemarkkinoilla. Siksi laajennus olisi syytä rajata jatkossakin rahamääräisiin lahjoituksiin.

Näiden kohtien vahvistaminen tekisi toimeenpanosuunnitelmasta selvästi johdonmukaisemman suhteessa selonteon ja eduskunnan tavoitteisiin – ja toisi oikeusperustaisen kulttuuripolitiikan tasapainoon luovan talouden kasvustrategian kanssa.

Mm. taideterapia-aloja edustavien yhdistysten ja järjestöjen sekä heidän verkostojensa kanssa tehtävä yhteistyö on todella tärkeää. Suuri merkitys kulttuurihyvinvointiin liittyen on STM:n ja OKM:n hallinnonalojen yhteistyöllä.