Hankkeissa syntyneet aineistot, tulokset, julkaisut ja tuotokset tulisi saada paremmin kaikkien kiinnostuneiden hyödynettäväksi. Olisi tärkeää, että myös rakennerahastohankkeet saadaan mukaan kansalliseen CSC:n ylläpitämään tutkimustietovarantoon.

Lähiöt ja niiden pienet asukaslähtöiset hankkeet tulisi huomioida ja kuten myös asunto-osakeyhtiöt paikallisina toimijoina. Paikallinen potentiaali on jäänyt paljolti huomioimatta, paikallisuus sekä sen toimijat ovat huonosti hyödynnetty voimavara.

Hankerahoituksella tulisi kehittää jonkun ministeriön (TEM?) alle pysyvästi jäävä verkkosivu/hakukone, josta voisi hakea aiempien hankkeiden tuloksia. Samalle sivulle tulisi koota rahoitusmuodosta riippumatta (ESR, EAKR, AMIF, STEA, kansallinen rahoitus jne.) hankkeita siten, että niitä voisi hakea hakusanalla, esim. "kotoutumiskoulutus" tai "traumatisoituneet asiakkaat". Tällä hetkellä tieto aiemmista hankkeista on liikaa vain yksittäisten ihmisten muistin varassa ja samansisältöisiä hankkeita rahoitetaan yhä uudelleen ja uudelleen, koska ei pystytä rakentamaan jo aiemmin kokeillun ja testatun päälle. Jatkossa tulisi edellyttää, että rahoituksen hakija ja rahoituksen päättäjä olisivat ko. sivustolta tarkistanut, mitä kehittämistoimia aiheeseen liittyen on jo tehty, ja hankesuunnitelma tulisi tehdä tämän perusteella.

Aluekehitys on sellaista resurssien ja intressien saattamista yhteen, jossa tavoitellaan taloudellisten aktiviteettien lisääntymistä. Resurssien, niin osaamisen, infrastruktuurien kuin instituutioidenkin pitää olla kunnossa, ja sen lisäksi aktiviteetteihin pitää kannustaa. Se, että virkamiehet kertovat rahoitusta olevan haettavissa, ja istuvat konttoreissaan odottamassa hakemuksia, ei ole vielä erinomaista aluekehitystä. Aluekehityksessä pitää olla aktiivisempi. Intressinomistajia pitää kannustaa.

OAJ:n eduskuntavaalitavoitteet https://www.oaj.fi/politiikassa/koulutus-ratkaisee/ on kaikki tuettavissa seuraavan kauden rahoituksella.

OAJ:n ehdotukset kotoutumisen kehittämiseen tuettavissa:

1. Maahanmuuttajataustaisten perheiden lasten osallistumista pedagogiseen varhaiskasvatukseen pitää vahvistaa.
2. Oleskelulupaa ja rekisteröintiä odottavien alle kouluikäisten pitää päästä pedagogiseen varhaiskasvatukseen.
3. Varhaiskasvatuslakiin / asetukseen lisätään kirjaus lapsen oikeudesta suomi tai ruotsi toisena kielenä- opetukseen varhaiskasvatuksessa.
4. Suomi tai ruotsi toisena kielenä- opetuksen rahoitus varhaiskasvatuksessa pitää ratkaista.
5. OPH määrittelee varhaiskasvatukseen kriteerit toisen kielen oppiseen osallistumisesta.
6. Esiopetuksessa annettavasta suomi tai ruotsi toisena kielenä-opetuksesta säädetään lapsen subjektiivisena oikeutena.
7. Oman äidinkielen opetus pitää aloittaa jo varhaiskasvatuksessa, ja sitä on pyrittävä tarjoamaan toisen asteen loppuun saakka.
8. Etäopetuksella on lisättävä monipuolisempaa tarjontaa oman äidinkielen ja oman uskonnon opiskeluun siten, että opetusta antaa kelpoinen opettaja ja myös oppilasryhmässä on oltava läsnäoleva opettaja.
9. Suomi tai ruotsi toisena kielenä -opetuksen pitäisi olla valtion rahoittamaa kuuden vuoden sijaan kahdeksan vuotta, jotta sitä voitaisiin hyödyntää myös toisella asteella.
10. Perusopetukseen valmistavan opetuksen pitää olla oppilaan subjektiivinen oikeus. Tämä on kirjattava lakiin.
11. On määriteltävä, minkä muotoista valmistavan opetuksen pitää olla, sekä kuka on kelpoinen opettaja.
12. Valmistavan luokan ryhmäkoko maksimissaan 10 oppilasta on säädettävä lailla.
13. Jos valmistavaa opetusta annetaan muun opetuksen yhteydessä, on lailla säädettävä maksimiryhmäkooksi 20 oppilasta, ja varmistettava riittävä oppimisen tuki.
14. Maahanmuuttajataustaisia opiskelijoita on kannustettava myös akateemiseen uraan ja lukiokoulutukseen sekä on huolehdittava 2. asteen opiskelijoiden ohjauksesta ja pärjäämisestä opinnoissa.
15. Suomi tai ruotsi toisena kielenä- kurssimääriä lukiossa on lisättävä.
16. Lukion suomi tai ruotsi toisena kielenä- opetus on järjestettävä siten, että 20 opiskelijaa kohti on yksi opettaja.
17. Perusopetuksen ja 2. asteen koulutuksen väliin on kehitettävä ”saattamismalli”, jossa opinto-ohjaaja ja erityisopettaja kummassakin oppilaitoksessa tekevät yhteistyötä ja pitävät huolta syrjäytymisvaarassa olevien opiskelijan opinnoista. Saattamismallia käytettävä myös lukiokoulutukseen siirryttäessä.
18. Suomi tai ruotsi toisena kielenä- opetuksen määrää pitää lisätä ammatillisessa koulutuksessa.
19. Maahanmuuttajataustaisia opettajia kaikille asteille on koulutettava lisää.
20. Jokaiselle opettajalle on taattava osaaminen kielitietoisesta opetuksesta sekä perus- että täydennyskoulutuksessa.
21. Suomi tai ruotsi toisena kielenä-opettajille oma suuntautumisvaihtoehto yliopistoon.
22. Perusopetukseen valmistavan opetuksen opettajalle oma koulutusohjelma yliopistoon.
23. Varhaiskasvatuksen yksiköissä työskenteleville suomi tai ruotsi toisena kielenä- opettajalle sekä konsultoivalle suomi tai ruotsi toisena kielenä- opettajalle on tarjottava heille räätälöityä koulutusta.
24. Oman äidinkielen opettajille on tarjottava koulutusta toimia perusopetuksessa ja varhaiskasvatuksessa.
25. Kunnat velvoitetaan järjestämään lisäkoulutusta maahanmuuttajataustaisille opettajille, jos suomen tai ruotsin kielen taito tarvitsee vahvistusta.

Alueellisen hanketoiminnan lisäksi tarvittaisiin teemallisia, valtakunnallisia verkostoja esim. hyvinvointiin ja terveyteen liittyen, jotta tiedettäisiin, mitä muilla alueilla tehdään ja osattaisiin linkittää yrityksiä muiden toimijoiden kanssa.

Panostus toimintaan, joka hidastaa ilmastomuutosta, vähentää lajien sukupuuttoa, parantaa vesiluonnon tilaa ja vaelluskalojen elinmahdollisuuksia, lisää koulutuksen tasoa, vähentää ihmisten eriarvoisuutta.

Rahoitusta tulisi suunnata isojen ja usein jäykkien korsortiohankkeiden sijaan aidosti vaikuttaviin paikallisiin ja alueellisiin hankkeiisiin.

Hallinoinnin keventäminen. Biotalouden mahdollisuuksien hyödyntäminen.

Lisää satsausta yritysyhteistyön kehittämiseen niin oppilaitosten kuin yritystenkin välillä. Ns. veturiyritysten mukaanottaminen osaksi verkostoja.