Poliittiinen ohjaus tai poliittiiset ideologiat eivät saa olla liian näkyvässä roolissa. Epäpoliittisuus on oltava valtionhallinnon toimialojen perusajatuksia.

Ministeriöiden välinen yhteisyyden ja vaikuttavan yhteen maaliin tekemisen tulisi huomattavasti kasvaa, samoin yhteistoimijuus muun yhteiskunnan kanssa. Edellyttää johtamiselta, esimerkin- ja suunnannäyttämiseltä paljon!

Hallinnossa on paljon asiantuntijoita, mutta asiantuntijatyön johtaminen heikkoa.

Oikeat osaajat oikeille paikoille. Puoluepolitiikka ohjaa ikävän paljon nykyistä tekemistä eikä juristin koulutus aina ole välttämättä se yksi ja ainut jokaiseen tehtävään automaattisesti pätevöittävä tausta.

Koulutus, resussien riittävyys, työrauha (avokonttorit pois), työväineet, henkilöstön tukeminen...

Asiakasnäkökulma mukaan toimintaan ja ehkä myös rakenteisiin. Rohkea panostus digiloikkaan. Ajasta ja paikasta riippumatonta työtä paljon lisää!

Toimintakulttuurin tulisi olla ihmislähtöistä. Poliiseista komisariot pois henkilöstöhallinnon tehtävistä ja tilalle asiansa osaavat ammattilaiset. Näin saadaan lisää tekeviä käsiä tekemään oikeita poliisin töitä.

Yhteiskunnan rakenteiden tulisi muuttua notkeammiksi, resilienssin tulisi olla primääritavoitteita. Muutostilanteissa pitää olla tolkullinen ja ripeä. Lisäksi kansalaisia tulisi kuulla monipuolisemmin ja aidosti, nyt edustuksellinen demokratia tuntuu vähän väljähtyneen. Voisiko rinnalla olla kansalaisraati, joka koottaisiin arpomalla väestöstä? Hallinnon pitää olla mahdollistaja ja tukipalvelu. Toimintaympäristön puitteiden pitää olla rakenteeltaan keveitä ja liikuteltavissa muuttuvien tarpeiden mukaan. Ja yhteispelin ministeriöiden, virastojen, aluehallinnon ja kuntien välillä tulisi osua suunnilleen samaan maaliin.

Johtajien rekrytoinnissa pitäisi huomioida johtamisosaaminen, ei substanssiosaaminen. Pois vanhat jäärät jarruttamasta kehitystä ja ylläpitämästä vanhoja hierarkoita!

Keskittyä lattiatason toiminnan muutoksen ja matalampiin organisaatioihin. (vähemmän keskijohtoa.)