Keskeisiä asioita ovat ainakin
- johtamiskulttuuriin panostaminen: jäykistä rakenteista kohti kuuntelevaa ja uskaltavaa johtamista
- selkokieleen ja monikieliseen viestintään panostaminen: ymmärrettävä viestintä lisää osallisuutta, ja siihen kehottaa jo hallintolakikin
- uskallus avata dataa ja päätöksentekoa

Avoin tieto läpi kaikkien julkisen hallinnon organisaatioiden, tieto helposti saataville ilman hirvittävää käyttäjätunnus/salasana-arsenaalia, päällekkäisyydet karsittava, yksi palveluluukku -periaate, josta ohjataan asiakas oikeaan loksuun asiakkaan haluamalla tavalla, sähköisesti tai anallogisesti.

Mistä nämä linjaukset ovat tulleet? Tulisiko niitä pitäisi pohtia yhdessä, jotta niihin voitaisiin myös yhdessä sitoutua? On tärkeää kirkastaa yhteinen valtionhallinnon visio jos sellainen on..

Rakenteet ovat sinällään hyvät, eivät estä linjausten toimeenpanoa. Suuret muutokset saattavat johtaa liian suuriin ja hankalasti hallittaviin organisaatioihin, mikä voi pahimmassa tapauksessa lisätä byrokratiaa. Muutosvaiheessa toiminta voi halvautua pitkäksi aikaa ja lisäksi muutoksissa yleensä myös haetaan säästöjä, jotka myös voivat heikentää organisaatioiden toimintaa. Kehitetään toimintaa ja toimintakulttuuria siis mieluiten nykyisten rakenteiden pohjalta.

Pohdittaisiin toimintaa sen tarkoitusperästä käsin - se on olemassa kaikkia kansalaisia varten. Näin löydettäisiin varmasti myös ratkaisuja hallinnollisten rajojen ylittävälle yhteistyölle. Avoimuutta tulee lisätä, ja kansalaisia kannustaa osallistumaan. Tätä kautta hallinto saa aitoa ja ajantasaista tietoa.

Alueellisia virastoja yhteen, tietojärjestelmät yhteisiksi ja tekniikaltaan 2020-luvulle ja lisäksi aikaa työntekijöiden koulutukselle ja kouluttautumiselle.

Kustannustietoisuus kunniaan, ratkaisuille ja päätöksille laskettava rehellisesti hinta ja arvioitava realistinen takaisinmaksuaika. Julkiset tehtävät on pystyttävä priorisoimaan, yhdessä tekemisellekin on laskettava hinta ja seurattava että hyöty on suurempi kuin kustannus.
Muutosturva pitäisi tarkoittaa sitä, että henkilöt, jotka estävät tai jarruttavat järkevien muutosten toteuttamista, voidaan irtisanoa eikä päinvastaista kuten nykyään.
Hallinnon tehtävien merkitys pitää pystyä sanoittamaan selkokielellä. Jos ei pysty, on tehtävä turha.
Valtiolle pitäisi saada takaisin yhtenäinen palkkausjärjestelmä ja sen ylläpitoon nykyaikainen digitaalinen työkalu. Joku varmaan osaisi laskea vaihtoehtoiskustannukset. Isompiakin konserneja on maailmassa kuin suomen valtio, silti valtiolla joka puljussa väännetään ohjeita ja sopimuksia samoihin asioihin. Kaikissa asioissa se ei olisi varmastikaan tarpeellista. Entäpä uskaltaisiko joku laskea paljonko aikaa ja rahaa käytetään valtion sisäiseen rahan pyöritykseen, olisiko siellä

Hallinto toimii kielen ja tekstien varassa, ja tämä pitäisi systemaattisesti ja läpileikkaavasti ottaa huomioon. Kyse ei ole vain kielen selkeydestä, vaikka myös siitä, vaan huomattavasti laajemmasta ilmiöstä. Hallintohan on pitkälti lakien toimeenpanemista ja tämä toimeenpano tapahtuu pääosin kielen varassa.

Panostaa jatkuvaan osaamisen kehittämiseen, uudistaa työtä ja työn tekemisen tasoa, ottaa käyttöön digitaalisia ratkaisuja, vapauttaa työntekijöiden resurssia digitalisaation avulla ihmisten kohtaamiseen. Nostaa asiantuntijuus arvoon ja tehdä hallinnon esimiehistä oikeasti esimiehiä, joiden tehtävänä on tukea asiantuntijoiden työtä. Hallinnon vanhakantaisuus kulminoituu usein hallinnossa ylläpidettävään vanhakantaiseen johtamisjärjestelmään, josta on vaijea pois oppia kun asiat on hallintosääntöön aikainaan näin kirjoitettu.

Läpinäkyvyyteen, digitalisaatioon ja johtamiseen panostettava. Rakenteiden ja prosessien kehittäminen julkisen hallinnon tarkoitus ja tavoitteet mielessä pitäen.