Hallinnonala-siilot ovat edelleen olemassa, vaikka yhteistyötä muodollisesti erilaisissa työryhmissä tehdään, yhtenäisyys ja läpinäkyvyys eivät toteudu. Yhdessä tekemiseen on vielä pitkä matka, edellyttäisi ehkä rahoitusrakenteiden purkamista - pitäisi olla yhä enemmän yhteisiä hankkeita, yhteistä rahaa eri ministeriöille. Ja ministeriöiden pitäisi keskittyä nykyistä enemmän strategiseen (yhteis)työhön.

Nostaisin tästä esiin viestinnän selkeyden ja yhdessä tekemisen. Viestintä on tärkeä taitolaji. Kun vastaanottaja ymmärtää viestin kuten se on tarkoitettu, on siinä onnistuttu, mutta aina ei ole näin, sillä usein jätetään liikaa tulkinnan mahdollisuuksia.
Yhdessä tekeminen, yhteinen vastuunkanto ja yhteen hiileen puhaltaminen luo mahdollisuuden onnistumiseen.

Kaunis periaate, mutta toteutumisen kanssa on vähän niin ja näin. Etenkin vastuun kantaminen tehdystä työstä on julkishallinnon tehtävissä kovin epämääräistä. Mitään todellista tulosvastuuta ei useinkaan ole ja aina voi pykälien taakse piiloon menemällä jarruttaa asioita loputtomasti, vaikka se ei käsiteltävän asian tai yhteisen edun kannalta olisi millään muotoa tarkoituksenmukaista. "Kun ei tee mitään, niin ei tule tehtyä virkavirheitäkään."

Ainakin oma virastoni paitsi laatii alalla noudatettavat ohjeet, myös valvoo niiden noudattamista. Ei ole olemassa ulkopuolista asiantuntevaa ja riippumatonta kansallista instanssia, joka säännönmukaisesti ja jämäkästi valvoisi toiminnan laillisuutta ja tarkoituksenmukaisuutta. Tämä on jo vallan kolmijako-opinkin näkökulmasta valtavan ongelmallista.

Kaikkea ei voi niputtaa toimimaan samalla tavoin, on huomioitava jokaisen hallinnonalan erityspiirteet. Päälinjat on hyvä olla samansuuntaiset, mutta on annettava mahdollisuus toimia itselleen luontevalla tavalla.

Toivottavasti tämä toteutuu. Valtionhallinto sisältä paljon byrokratiaa ja poliitikot ajavat omia asioitaan, joten monesti se yhteinen hyvä ja tarkoitus unohtuu. Eli aina kun johto vaihtuu, päämäärät ja tavat toimia vaihtuvat.

Tärkeitä ovat sanat AVOIN ja YHDESSÄ: hallinnossa on vielä liikaa sektorikohtaista tekemistä ja osaoptimointia ja kokonaisnäkemystä kaivataan lisää. Parhaimmillaan hyvä hallinto toimii niin, että se käyttää olemassaolevaa tietoa hyväkseen, kehittää yhteistyömuotoja ja pyrkii vähentämään kansalaisten kokemaa byrokratiaa. Myös byrokratiaa tarvitaan asioiden sujumiseksi, mutta se voi olla avointa ja ymmärrettävää.

Juuri näin. Hyvä kuitenkin muistaa, että jos/kun avoimen hallinnon avulla saadaan luotua aitoja mahdollisuuksia osallistua, on tietyt osallistujat on tarvittaessa pystyttävä myös sulkemaan pois (avohoidon asiakkaat yms. työllistävät hallintoa jo tällä hetkellä aivan liikaa ja turhaan avointen kanavien kautta).

Valta tuo vastuuta, vastuun kantaminen on ehkä tärkein seikka. Viranomaisen ja siihen kuuluvan hallinnon tärkein tehtävä lienee lakien ja säädösten jalkauttaminen ja yleisestä edusta huolehtiminen. Päätösten tulee olla tasapuolisia ja lakiin perustuvia. Viime vuosina päätöksentekoon on pesiytynyt yhä enemmän politikointi, mikä vain sotkee asioita. Jopa kansanedustajat voivat ajaa yhden puolue- ja/tai uskonveljensä asiaa, vaikka vaakakupissa on valtion etu. Näin ei voi olla.

Kriisin, kuten Korona, sattuessa tämä tulee kantavaksi voimaksi. Tarvitaan yksi, joka ohjaa ja alle sopiva määrä heitä, jotka pystyvät toimimaan omalla alallaan, vaikka muu yhteiskunta olisikin takussa. Kuten työllisyyden- tai erikoissairaanhoidon kanssa.

Erinomaista. Tärkeää olisi myös miettiä, miten yleinen periaate jalkautuu kansalaisten palveluihin ja viranomaisten toimintaan.