On erittäin tärkeää, että läpi hallinnon ymmärretään, että hyviä päätöksiä ja politiikan toimeenpanoa tehdään yhdessä kansalaisten kanssa. Koskee ihan kaikkia hallinnonaloja ja tehtäviä. Ja oleellista on ymmärtää, ettei se tarkoita kansalaisten ”osallistamista” MEIDÄN prosesseihin vaan aidosti uusien avoimien toimintatapojen kehittämistä
Hyvä periaate, mutta toimiiko se käytännössä näin... ei vielä.
Avoin hallinto on perusedellytys. Jotta avoimuus ja yhdessä toimiminen toteutuvat, vaatii se hyvää suunnittelua ja johtamista. Toivon, että julkishallinnossa osattaisiin keskittyä enemmän ratkaisuihin ja suoraviivaisempaan toimintaan eikä asioita pyöritellä turhaan byrokratian hampaissa. Päätöksentekotasot tulisi olla selkeämmät ja pieniä päätöksiä tehdä rohkeammin ja tehokkaammin.
Yhdessä toimiminen on mantra. Mutta toimiiko se oikeasti. Hallinon siilojen sisällä osataan toimia. Joskus onnistutaan toimimaan myös hallinnonalojen kesken. EU tasoinen toiminta on pääsääntöisesti aivan oma saarekkeensa ja sitä ei osata edes hyödyntää vaikuttamisesta puhumattakaan. Lisäksi yksityisen ja julkisen sektorin yhteentoimivuus on todella heikkoa. Osaamme juuri ja juuri ostaa palveluita mutta palveluiden yhteiskehittäminen on jo todella vaikeaa. Puhumattakaan tilanteesta jossa yksityinen puoli ehdotta jotain julkiselle puolelle. Useimmiten ehdotus torpataan ja tehdään hallintolähtöisesti jotain sinnepäin. Periaate kuulostaa ylätason jargonilta.
Pournellen laki: kaikissa organisaatioissa on kahdenlaisia toimijoita - niitä, jotka palvelevat organisaation päämääriä, ja niitä, jotka palvelevat organisaatiota. Pournellen Laki määrää, että jälkimmäiset vahvistavat organisaatiossa itseään, ja saavat lopulta kaiken vallan. (Esim. opettajat vs. opetusvirasto)
Periaate on kunninhimoinen toteuttaa, mutta tavoittelemisen arvoinen.
Meillä on hyviä kokemuksia hallinnon rajojen ylittävästä yhteistyöstä. Se myös auttaa ratkaisemaan asiakkaiden ongelmia tehokkaammin.
Tämä on tärkeä ja aivan olennainen periaate. Nykyiset rakenteet eivät kuitenkaan käytännössä tue tätä. Hallinnonalojen rajojen ylittämisen pitäisi olla helppoa ja rakenteiden pitäisi tukea yhdessä tekemistä. Esimerkiksi virastojen tulosohjauksen pitäisi kannustaa tähän eikä pelkästään omalla hallinnonalalla pyörimiseen.
Periaate vaikuttaa hyvältä tavoitteelta. Toivottavasti keksittäisiin keinoja, joilla osallistumismahdollisuus innottaisi yhä useammat ottamaan kantaa niin, että näkemykset tulisivat monipuolisesti esiin. Nyt käy helposti niin, että aktiivisimmat ihmiset osallistuvat usein, koska he tietävät keinot ja välineet. Mitä useampi pääsisi ottamaan kantaa, sitä monipuolisemmin tulisi erilaisia näkemyksiä. Toisaalta mitä enemmän osallistujia on, sitä vaikeampi on käydä läpi ja aidosti huomioida eri näkemyksiä. Rasti ruutuun -tyylinen osallistuminen taas ei välttämättä anna aitoja näkemyksiä, jos kysymyksiä ei ole pohdittu huolella. Kenties jonkinlainen yhdistelmä: ensin suppeampi avovastaus-tyyppinen kantojen ilmaisun mahdollisuus, sitten sen perusteella luotaisiin rasti ruutuun -tyyppinen kysely. Tämä vie toki aikaa, jota olisi varattava siihen riittävästi.
Kun hallinto kuuntelee ja luo aitoja mahdollisuuksia osallistua, on huomioitava, että kansalaisilla ja hallinnon asiakkailla on hyvin erilaiset mahdollisuudet olla tässä avoimuudessa mukana. Niitä mahdollisuuksia pitäisi tasoitaa ja nimenomaan asiakkaiden näkökulmasta. Avoimuuteen ei riitä se, että luomme kaikille samanlaiset mahdollisuudet hallinnosta päin katsottuna.