Yhdessä tekemiseen on vielä matkaa. Enemmän kuin yhdessä, tehdään mieluummin omassa organisaatiossa. Tehdään päällekkäisiä palveluja ja samanlaisia kuin muut. Helpompi tehdä oma kuin ottaa jonkun muun tekemä pohjaksi. Aina löydetään omat vaatimukset, jotka poikkeavat muiden vaatimuksista. Yhdessä kehittämistä taitaa olla vain vähän.
Näin on.
Tämä on tärkeää, ei nyt tällä hetkellä toteudu kaikilta osin. Puuhastellaan omissa lokeroissamme ja tehdään päällekkäistä työtä. Erilaisia toimintatapoja, joista voitaisiin oppia, jos olisi enemmin halua. Yhtenäiset käytännöt puuttuvat. Hyvä pointti tuolla aiemmin: selkeää päätöksentekoa, kaikkia ei voi miellyttää (demokratia ei ole sitä, että kaikkien mielipiteitä kuunnellaan loputtomasti).
Periaate hyvä. Tulee kuitenkin miettiä tarkkaan tuo mahdollisuus osallistua. Mihin kaikkeen ja kenen tulisi osallistua?
Nopea reagointikyky ja tehokkuus edellyttävät isossa organisaatiossa selviä johtosuhteita ja johtoportaita. Hallinnolta näillä portailla toivotaan yhtenäisyyttä ja päätöksenteon avoimuutta sekä aktiivista vuorovaikutusta ylä- ja alaportaiden kanssa.
Tämä on tärkeä periaate, jossa on paljon kehitettävää nykyisissä organisaatioista. Erityisesti valtionhallinnossa on paljon byrokratiaa ja jäykkyyttä, joka aiheuttaa tiettyjä rajoituksia. Läpinäkyvyydestä puhutaan paljon, mutta usein se jää puheen tasolle.
Avoin hallinto ei estä suhmurointia. Julkisessa hallinnossa on aina suhmurointia. Suhmurointia ehkäistään parhaiten rekrytoimalla hallintoon ihmisiä, joilla on korkea moraali ja hyvä oikeustaju.
Hallinto on läpinäkyvää, jossa päätökset perusteet ovat kiistattomat ja perustuvat säädöspohjaan. Viranomaiset tekevät työtään asiantuntijan virkavastuulla ja tähän on myös kansalaisten voitava luottaa. On myös ymmärrettävä, että keskeneräiset asiat eivät kaikilta osin aina ole julkisia. Oikeusturva on Suomessa erittäin hyvällä tasolla ja on kehittynyt lainsäädännön myötä viime vuosikymmeninä. Myös kansalaisten tietoisuus esim. vaikutusmahdollisuuksista on kasvanut. Tämä on osaltaan lisännyt virastojen resurssitarvetta hallintoprosesseissa, tosin julkishallinnon resurssit eivät ole kasvaneet samassa suhteessa. Jatkumona tälle on taas paine hallintovalmistelussa, jolloin huolellisuusvaatimus kiireen ja työmäärän vuoksi kärsii. Hyvä hallinto edellyttää myös resursseja!
Yhdessä tekemistä siten, että jaetaan avoin lähdekoodi julkishallinnon yhteisessä palvelussa esim. avoindata.fi. Vähintään hankkeen loputtua jaetaan lopputuote, mutta suositeltavampaa olisi jakaa jo hankkeen toteutusvaiheessa, jotta useampi pystyisi arvioimaan tuotoksia. Syntyyköhän kestäviä tuotoksia niin arkkitehtuuriltaan kuin muutenkin? Voinko ottaa jonkun muun tekemän ja ottaa sen käyttöön meidän organisaatiossa. Hyötynä olisi paljon pienempi hanke kun itse lähdetään kehittämään alusta asti.
Tärkeä periaaate, tästä on lähdettävä. Onko hallinto kuitenkaan yksiselitteinen käsite, esim. mikä on hallinto ja sen avoimuus; onko suomalaisessa yhteiskunnassa oikeastaan monta hallintokulttuuria ja niillä erilaisia periaatteita esim. avoimuuden osalta. Jo esim. valtioneuvostossa ja sen ministeriöissä erilaisia kulttuureja. Korona on ollut hyvä teksti avoimeen hallintoon.