tämä on hyvä periaate. Avoimuuden lisääminen edellytys

Tätä tavoitellaan.

Kuulostaa hienolta, muttei käytännössä toteudu esim. tietojärjestelmähankkeissa.

Tieto viranomaisessa usein tarkoittaa lainsäädäntöä - mitä laki määrää päätöksenteosta. Nykyisellään, kun jatkuva muutos on kärjistäen ainoa pysyvä asia, ei lainsäädäntökään ehdi valitusratkaisuiden ja muun lain soveltamisen kautta kypsyä, vaan uusi laki tulee voimaan muutaman vuoden välein, jolloin lähtökohtaisesti koko ajan toimitaan keskeneräisen lain alaisena. Poliittisen ohjauksen roolia viranomaistyössä tulisi merkittävästi vähentää tai jollain tavalla edes säädellä tämän vuoksi. Esimerkkinä voisi mainita ikuisen sote-kehittämisen tai vaikkapa työllisyyspalvelut, joista on tullut poliittinen leikkikenttä, jossa eri puoluetaustoista lähtevät kehittämiskokeilut vievät huomattavan osan arkityön resurssista puhumattakaan siitä, että virkamiehet työhallinnossa työskentelevät lainsäädäntöympäristössä, josta kukaan ei enää perusteellisesti ole perillä.

Tietoa on saatavilla ja ongelmaksi muodostuu oikean tiedon saaminen ja, että sitä on saatavilla riittävästi myös kritiikin osalta. Tiedemiehet ja tutkijatkaan eivät ole asioista samaa mieltä ja tiedon soveltaminenkaan ei eri toimintaympäristössä ole ongelmatonta tulkinta, näkemykset ja intressit ratkaisijoilla vaihtelee ja vaikuttaa näkemykseen.
Tieto on valtaa ja kun noudatetaan avoimuutta, tervettä kritiikkiä niin lähteen kuin sisällön osalta ja jos mahdollista hyödynnetään parviälyä päästää ehkä parhaaseen mahdolliseen sen hetkiseen ratkaisuun ja jos kaikilla on mahdollisuus päästä tiedon lähteille ja perehdytetään ihmisiä uhkiin joita tiedon hankkimisessa on ja miten on mahdollista pyrkiä löytämään oikea tieto kaiken kohinan joukosta.

Hallinnon tietovarantojen yhteiskäyttöisyyttä tulisi edistää. Tiedot ovat tällä hetkellä liiaksi tietokantariippuvaisia ts. tiedon rakenteita ei ole standardoitu, vaan ne ovat sovellusriippuvaisia.

Kyllä, näin juuri. Ja vielä uudenlaisen toiminnan mahdollisuuksien tunnistamisen jälkeen yltää ketteränä toiminnan kehittämiseen ja muuttamiseen tarvittaessa.

Juuri näin. Tieto kuuluu kaikille ja antaa mahdollisuuden tehdä omaa tehtäväänsä.

Erittäin tärkeä. Tietoa on, mutta sitä pitää olla myös valmis vastaanottamaan, eikä ajatella, että paras tieto on aina itsellä tai omalla organisaatiolla. Esim. toimeenpanevilla virastoilla on paljon käytännön tietoa ja kokemusta, koska he tekevät jatkuvasti työtä kentän ja käytännön toimijoiden kanssa sekä toimeenpanevat eri toimintoja, avustuksia, jne. Ministeriölle pyritään viestimään kentältä ja käytännön työstä nousevista huomioista, toiveista ja tavoista, joiden nähtäisiin lisäävän vaikuttavuutta ja tehostavan toimintaa sekä parantavan palvelua. Nämä kaikuvat valitettavan usein kuuroille korville vaikka niitä tuovat esiin eri ihmiset vuodesta toiseen. Ministeriö on hierarkiassa ylempänä, joten siellä yksittäinenkin virkamies voi tuntea ylemmyyttä ja kuitenkin tehdä asiat omalla tavallaan, koska pitää itseään asiantuntevampana, haluaa itse vastata kaikesta ja nimensä näkyviin tai ei muuten jaksa nähdä vaivaa. Lopputuloksena pyöritetään tehotonta toimintaa, joka ei vastaa kenenkään tarpeisiin käytännön toiminnan tasolla. Sama jatkuu vuodesta toiseen, eikä mitään uutta haluta kokeilla.

Ideologialla kuitenkin mennään.