"Tieto on valtaa", sanotaan, mutta se ei kuulu pelkästään vallankäyttäjälle. Substanssiosaamista tarvitaan, asiantuntijuutta tarvitaan valmistelun ja päätöksenteon tueksi. Tiedonhallinta asettaa haasteita, mitkä on otettava huomioon. Avoimen tiedon äärellä lähdekriittisyys on taito, mitä on jokaisen meistä hyvä harjoittaa ja jo hyvin varhaisesta lapsuudesta alkaen.

Hyvä periaate! Tiedolla johtamista tulisi opetella lisää! Aina vaan "tietoa" ei ole saatavissa tai ylipäätään olemassa, joten päätöksiä on tehtävä myös valistuneen arvauksen perusteella.

Hallinto hylkää välittömästi mutuilut ja osaa perustella kaiken tiedolla. Kukaan ei enää perustele asioita/toimintatapoja sillä, että "näin on aina tehty".

Pitäisi määritellä tarkemmin, mitä tiedolla tarkoitetaan. Olisiko parempi puhua laajapohjaisesta tiedosta, tutkitusta tiedosta tms.

Hyvä periaate, mutta jokainen poliittinen suuntaus valitsee käytettävän tiedon oman ihanteensa mukaan. Vallankäyttöä on siis tiedon ja asiantuntijoiden valinta. Tutkimuslaitosten ja huippuasiantuntijoiden (vaikutus)valtaa pitää lisätä ja poliitikkojen (esim. valtiosihteerit) vähentää.

Eikö julkishallinnon pitäisi perustua lakiin? Tietoperusteisuuttakin voi olla monenlaista: jos hallinnon valmistelua ja päätöksentekoa ohjaa aina tietoperustaisuus, niin mihin tietoon missäkin tilanteessa valmistelu perustuu? Tutkimuspohjaista tietoa tulee monesta eri suunnasta, ja lisäksi tutkimus kehittyy jatkuvasti, onko viranomaisilla ja päätöksentekijöillä aina tuorein tieto käytettävissään?

Varmasti on järkevää huomioida tieto, mutta se yksinomaan ei ole autuaaksi tekevä asia, vaan tietoa täytyy myös osata tulkita ja soveltaa. Mielestäni tässä hallintolaki on paljon selkeämpi kuin uuden strategian periaateluonnos:

Hyvän hallinnon perusteet
6 §
Hallinnon oikeusperiaatteet

Viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia.

Hallinnonläpinäkyvyys on tärkeää.

Tietoa on hyvä kerätä laajalti ja eri näkökulmista. Suppeampi näkökulma ei edesauta oikeiden päätösten tekoa.

Kannatettava periaate, tosin tämäkin muotoilu on turhan monimutkainen: miksei voi vain sanoa, että hallinnossa valmistelu ja päätöksenteko perustuvat tietoon?

Tietoa pitää ottaa vastaa objektiivisesti, ei vain kulloinkin "vallassa olevan" ryhmittymän agendaa tukevasti.