Vanhemmuuden kattava ja riittävä tuki, tunnetaitojen harjoittelu osana varhauskasvatusta ja koulua. Ammattilaisille rohkeutta puuttua ja selvittää perhetilanteita vielä aiempaa kattavammin. Ammattilaisille riittävät resurssit ja etenkin aika kuunnella lasta tai nuorta osana normaalia kanssakäymistä. Terveystarkastuksissa painotusta myös henkiseen hyvinvointiin.

Tunteiden ilmaisun harjoittelua kotona ja varhaiskasvatuksessa ja siitä eteenpäin. Yritetään neuvoa ja kasvattaa lapsia pois vaikenemisen ja puhumattomuuden kulttuurista.

Kouluissa on ehdottomasti lisättävä kuraattoreiden jne määrää. Työntekijää kohden on aivan liian monta oppilasta. Koulussa avoimempaa ja rohkeampaa keskustelua mielenterveydestä, sen ylläpidosta ja paikan tullen neuvoja miten toimia (kehen puoleen kääntyä jne.)

En osaa sanoa tärkeintä, mutta vanhempien pitäisi tiedostaa, että mielenterveysongelmat eivät välttämättä lähde vain liikunnalla. Heille pitäisi kertoa enemmän mielenterveyssairauksista, ja heidän pitäisi ymmärtää ettei ne sairaudet ole hölynpölyä.

Mielenterveysongelmista puhumista ei pitäisi pitää enää "tabuna", vaan nuoria pitäisi kannustaa esittämään kysymyksiä ja etsimään työkaluja orastavien ongelmien käsittelyyn ja niistä puhumiseen. Mielenterveyskasvatusta tulisi lisätä perusopetukseen, ja tätä pohjaa tulisi jatkaa toisen asteen oppilaitoksissa. Nuorille tulisi myös markkinoida ja informoida paremmin matalan kynnyksen palveluista, ja tuoda matalan kynnyksen palveluita nuorten saavutettaviin sinne missä niitä ei ole. Esimerkiksi chat-palvelut ovat olleet hyvä alku.

Tuetaan harrastuntoimintaan osallistumista iltapäivisin, niin että illat jäävät lepoon ja kavereiden ja perheen kanssa oleskeluun. Köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisy.

Päiväkodin ja koulun henkilökunnan kouluttaminen lasta arvostavaksi ja kannustavaksi. Perheiden nopea ja pitkäaikainen tuki sekä vanhemmille jotka sitä tarvitsevat kattavat mielenterveyspalvelut. Ei vain kerran kuukaudessa lääkereseptin uusintaa. Perhekuntoutuksia lisää.

Tärkeintä on nähdä muuttuva elinympäristö ja miten siihen luodaan valmiuksia selviytyä. Ilman yhteisöllisyyttä ja toisten arvostamista ja huomioimista ei tule mielenterveydellisesti tervettä tulevaisuutta. Yhteisöllisyyteen ja toisten huomioimiseen panostettava kaikessa toiminnassa.

Tukemalla vanhemmuutta, rohkaisemalla avoimeen keskusteluun ja arvostamalla uudella tavalla perheitä. Paineet ja yhteiskunnalliset tavoitteet onnistuneeseen vanhemnuuteen ovat nyt niin kovat, että se syö iloa kasvatustyöstä, pelottaa perheenperustajia ja laskee syntyvyyttä.

Mielenterveyden haasteet liittyvät vahvasti epätasa-arvoon, joka lähtee rakentumaan jo ennen kouluikää. Siksi ennaltaehkäisy olisi äärimmäisen tärkeää: varhaiskasvatukseen tulee satsata ja perheiden, joissa on paljon riskitekijöitä, tulisi saada tukea jo raskausajasta asti. Tämä tuki ei kuitenkaan saisi olla leimaavaa.