Mielenterveysjohtamisen valtarakenteiden purkaminen ja johtaminen ryhmien avulla läpinäkyvästi, johtamisessa pitäisi näkyä molemmat sukupuolet ja hyvä yhteistyöhenki, myös eri ikä-luokat, asiakasryhmien kehittyminen kuuleminen (asiakasryhmien organisoituminen kunnittain ja asiakasryhmien keskinäinen yhteistyö ja kehitys), kokemusasiantuntijuus ja tuki

Pitäisi johtaa mielenterveyspalveluja ja kehittää sekä laittaa ne silloisen ajan ja vaatimusten mukaiseksi. pitäisi pystyä muuttamaan niitä parempaan ihmisiä palvelevaan suuntaan. myöskin tutkimuksia pitäisi tehdä.

Koulutus, tiedon jatkuva laaja-alainen ja monipuolinen jakaminen sekä johtajiolle että johdettaville.

Huonoon johtamiseen tulee puuttua, koska se on yksi suurimpia mielenterveysongelman aiheuttajia.

Kokemusasiantuntijuuden hyödyntäminen, asiakas-/potilastyöntekijöiden tietotaidon hyödyntäminen, johtamistapa tulee tukea työntekijöiden hyvinvointia.

Jossakin pitää pystyä suuntaamaan resurssit niin että ihmiset saavat oikeanlaista, riittävää ja oikea-aikaista apua.

Lisätä osaamista johtamisen saralle.

Ihmisen oman vastuun ymmärtäminen omasta fyysisestä terveydestä kuin mielenterveydestä. Ei; me autamme... Tätä asiaa me emme voi tehdä puolestasi, vaan me voimme tukea, voimme jakaa tietoa ja osaamista hyväksesi. Kokemusasiantuntijoiden hyödyntäminen ja heidän parantumisen syiden mallintaminen! Mielenterveys- ja terveyspalveluiden rahallinen voitontavoittelu minimoitava.. ohjattava toisiin "yksiköihin", ylittäen kunnalliset rajat. Ei saisi olla bisnestä. Esim. Valviran alaisuudessa "eettinen ja moraalinen neuvosto", ei vaan lääkäreistä perustuvaa. Vaikka Hippokrateen valaa mukaillen (se päinvastainen on jo kovaa vauhdissa).

Psykoterapeutit, sosiaalityöntekijät, toimintaterapeutit yms. ovat kanssakäymisessä asiakkaan kanssa ja tuntevat heidät - hoitajien näkemys on erittäin tärkeä palveluiden suunnittelussa!! Psykiatrit eivät kunnioita heidän mielipiteitään. Eivät myönnä sairaslomaa, jolloin ihmiset eivät saa sairaspäivärahaa tai monen vuoden terapioiden ja lääkehoidon jälkeenkään eivät näe tarvetta sairaseläkkeelle hakemista. Patistetaan hakemaan työtä tai kuntouttavaan työtoimintaa, vaikka henkilöllä on pahoja paniikkikohtauksia ja vaikeaa ahdistuneisuutta. Terapiat ja lääkkeet monen vuoden kokeilun jälkeen eivät ole auttaneet. Tämä toiminta lisää vain ahdistusta ja paniikkia! Hoidon suunnittelussa pitää ottaa huomioon potilaan oma kokemus /tunne ja arvostaa hoitavan henkilökunnan mielipiteitä. Vanhemmat myös mukaan aikuistenkin lasten hoidon suunnittelussa. Johtaminen on ensiarvoisen tärkeää. Pitää olla selvillä hoidettavan oikeasta tilanteesta ja tehdä asianmukaisia päätöksiä. Ihmistä ei saa jättää oman onnensa varaan, ei myöskään taloudellisesti!

Muodostetaan väylä, jolla asiakas tai läheinen voi antaa palautetta hoidosta ja tietomenee organisaatioin ja valvovalle taholle. Kokemusasiantuntijuutta hyödynnetään systemaattisesti.