Avoin ja selkeä viestintäkulttuuri on tärkeää. Hallinnon täytyy olla läpinäkyvää.

Sanahelinää, kuinka käytännössä? Katse kuntien väliseen yhteistyöhön ensin.

Erittäin hyvä periaate ja lähtökohta. Avoimuus, yhtenäisyys ja läpinäkyvyys ovat olleet esillä, mutta niissä on edelleen tekemistä. Näiden lisäksi vastuiden tulee olla selkeästi määriteltyjä. Asiat eivät voi jäädä tekemättä epäselvien vastuu- ja valtasuhteiden takia.

Tämä onkin hyvä kysymys. Avoin hallinto toimii avoimessa keskustelussa yhdessä korkeakoulujen, kulttuurin ja kansalaisten kanssa.

Avoimuus hyvä, mutta jonkin verran tarvitaan kontrollia: luota, mutta varmista. Esimerkiksi yleissivistävää opetusta ei valvota, eikä se olekaan tasalaatuista Suomessa. Laillisuusvalvonta ja laadunvarmistus jää huoltajien kantelujen varaan. Raskasta, tehotonta, eriarvoistavaa.

Avoimuus ja kansalaiskeskustelu on hyvin tärkeää. Tähän liittyen on hyvä, jos hallinnolla on riittävät resurssit vastata kansalaisten tiedusteluihin myös sosiaalisessa mediassa ja sähköpostitse.

Yhteistyö on keskeistä laadukkaan lopputuloksen aikaansaamiseksi. Selkeä viestintä ja avoimuus ovat puolestaan yhteistyön edellytyksiä. Näiden ohella tarvitaan selkeää vastuunjakoa.
Eri virastoissa asioita tarkastellaan eri näkökulmista ja eri painopistein. Tämä mahdollistaa tarvittavan asiantuntemuksen. Samasta syystä ei kuitenkaan ole realistista, että hallinto olisi yksimielistä. Menettelytapojen tulee näin ollen huomioida eri näkökulmat johdonmukaisesti.

Hyvä periaate. Pelkään vain, että jotkut hallintogurut tulevat lyömään käytännön valintatilanteissa tähän esteitä vetoamalla viranomaisen erillisyysperiaatteeseen. Suomessa hallintoa kehitetään tyyppisesti yksittäisiä rakenteita ja toimivaltamäärityksiä luomalla ja vasta toissijaisesti mietitään kokonaisprosessia kansalaisten ja yritysten näkökulmasta. Usein seurauksena on laki, joka määrittelee vastuun jostain suhteellisen pienestä osakokonaisuudesta yhdelle virannanomaiselle ja ajan myötä lopputuloksena on sirpaleinen hallinto. Ehkä sitten jälkikäteen koetetaan liimailla jossa prosessimallinnuksia yhteen ja ihmetellään kun palat ei sovi yhteen, eikä voida sujuvoittaa toimintaa vaan joku hallintoguru osoittaa viisuttaan hokemalla, että laissa sanotaan näin ja näin, ja se teksti on pyhää. Tuloksena on sitten se, että yksittäistä asiaa hoitaa ja valvoo jostain näkökulmasta pahimmillaan toistakymmentä viranomaisista, joiden kesken tieto liikkuu hitaasti, hämärtyen ja tai ei liiku olenkaan, koska viraston intressi on jonkinlainen itsesuojelu ja autonomiapyrkimys.

Kuulostaa aivan hyvältä ja oikeansuuntaiselta. Nyt sitten suunnittelemaan konkreettisia toimia, vastuutahoja ja aikatauluja. Periaate ei yksin riitä, oli millainen tahansa.

Periaatteessa periaate on ok. Kuuntelemisen jälkeen on tärkeää vastata perustellusti, vaikka vastaus ei olisikaan kysyjälle mieluinen.
Toivottavasti sana avoin pitää sisällään muutakin kuin avoimet monitoimitilat.

Tämä on modernia ja kannatettavaa hallintokulttuuria. Meidän olisi pitänyt jo nyt päästä eroon reviiriajattelusta, yhteinen etu saavutetaan avoimessa yhteistyössä parhaiten kansallisesti ja kansainvälisesti.