Näin sen pitäisi olla. Jokainen omalta osaltaan vastuussa - yksittäisillä ihmisillä on kuitenkin edelleen mahdollisuuksia/valtaa toimia tämän periaatteen vastaisesti.

Periaate on kohdallaan ja sitä kohti tulee pyrkiä. Tärkeä kysymys on kuitenkin koko ajan pohtia ja arvioida sitä, miten tämän ihanteen ja tavoitteen toteutumista parhaiten edistetään? Onko jotain, mikä estää vuorovaikutuksellisuutta? Miten noita esteitä puretaan?

Kun päätöksenteko perustuu tutkitulle tiedolle on kaikkien helpompaa hyväksyä toimeenpanovaiheessa tulevat muutkoset nykyiseen "turvalliseen" toimintaan. Päätöksentekijöiden ei myöskään pidä kuunnella vain "äänekkäitä" kansanryhmiä, vaan saada myös hiljaisten kansanryhmät huomiotua.

Yksikin mätä lenkki (=henkilö) muutoin lujassa ketjussa voi pilata tämän. Ei ole sellaista toimijaa kuin "hallinto", vaan kaiken takana on yksittäiset ihmiset jotka toimivat saman tehtävän eteen omilla tavoillaan. Selkeä ja helposti ymmärrettävä viestintä on erittäin tärkeää. Jokaisen Suomen asukkaan tulee olla tietoinen että myös hän on osa tätä kaikkea yhdessä tekemistä, toimipa sitten aktiivisesti tai passiivisesti.

Toimin alalla, jossa työntekijöitä on noin 600. Toimimme asiakasrajapinnassa päämiehiä palvellen. Vastuu työn laadusta ja virheistä on työtä tekevillä virkamiehillä, ei hallinolla. Alaamme koskevat päätökset tehdään pääsääntöisesti ilman vastuunalaisia virkamiehiä kuulematta. Tästä seuraa se, että päätökset eivät palvele työmme tekemistä vaan monesti aiheuttavat esteitä työllemme. Hallinto alallamme on liian raskas ja monin osin tarpeeton. Piirirakenne hallinossamme heikentää virkamiesten yhdenvertaisuutta, koska päätökset samankaltaisissa asioissa vaihtelevat huomattavasti piirien välillä. Päätöksenteko on monesti liian hidasta eikä vastuuta kantavaa tahoa aina löydy. Ymmärtääkseni kyse on enimmäkseen resurssien kohdentamisongelmista, ei siitä etteikö resursseja olisi riittävästi.
Päätöksiä tekevien työryhmien jäsenten valintaperusteet eivät ole avoimia ja virkamiehillä ei monissa päätöksiä tekevissä elimissä ole edustusta. Virkamiesten kuuleminen ei mielestäni toteudu hyvin, vaikka se olisi helposti toteutettavissa.

Ideaali tavoite. Ikävä kyllä kyseessä on utopia, jota ei koskaan saavuteta täydellisesti. Johtuu ihmisistä ja inhimillisistä tekijöistä. Näyttää siltä, että nykyisellään hallinnon päättäville paikoille pyrkii henkilöitä, joilla on omia henkilökohtaisia tai puoluepoliittisia agendoja ajettavanaan. Tällä hetkellä on olo, että organisaatioiden kulttuurit eivät salli "omilla aivoilla" ajattelemista. Ja kun seuraa julkisuutta ja mediaa, niin tuntuu, että hallinnon vastuussa olevat johtajat eivät kanna vastuutaan, vaan syyllinen löydetään aina muualta kuin peilistä. Eli eivät eroa, eivät vaikka kuinka töpeksisivät. Eikä heitä eroteta.

Hieno periaate, mutta tavoiitteena ehkä Suomen sisäinen avoimuus ja yhtenäisyys on tärkein.

Periaatteena hyvä, mutta matkaa tähän on vielä. Viestintään ei voi koskaan panostaa liikaa, etenkään sen selkeyttämiseen: pitää harkita ne kanavat, jotka palvelevat eikä hajottaa useampaan paikkaan eri asioita, jolloin selkeys katoaa.

Ei niitä vastuunkantajia löydy. Kun valtionhallinnossa epäonnistuu niin siirretään suojavirkaan. Esimerkkejä on jonkun 700 000 e maksaneen höpö höpö tutkimuksen hankinnasta ja kun joku hankki ilmaa euroopasta. Nyt annetaam veronmaksajien rahat etelä-euroopan laiskiaisille. Julkisessa hallinnossa on paljon henkilöitä joiden pääasiallinen tarve on vain suojata oma virka tekemällä tarpeettomasta tarpeellinen. Päätöksenteon viivyttely on yksi keino yrittää hämätä veronmaksajia ja palvelun tarvitsijoita. Ja tuttu valtuutettu ei pysty kannattamaan virkojen supistamista koska pienellä kylällä siinä virassa asuu joku sukulainen. Esimerkiksi rakennusvalvonnassa on mitään sanomattomia katselmoijia joilla ei ole mitään vastuuta. Tekevät itsensä tarpeelliseksi myös pienessä kunnassa jossa on hyvin vähän luopa-anomusia viivyttelemällä päätöksentekoa.

Kansalaista johdetaan virkavallalla joka on ylhäältä annettua ja yksilöä sortavaa, aina ja tulee aina olemaan.