Avoimuuden, läpinäkyvyyden, vastuullisuuden, tlintekovelvollisuuden ja yhteentoimivuuden tulisi muodostaa perusta kaikelle julkisen hallinnon tekemiselle. Hallinto ihmistä varten - ei ihminen hallintoa varten. Tämä tulisi huomioida myös periaatteiden muotoilussa. Luonnosteksteissä hallinto nousee ylitse ihmisen ja asikaslähtöisyyden: hallinto toimii, tekee jne. Entäpä jos lähtökohtana olisikin se asiakas, myös periaatteiden sanoittamisessa? Toimimme ihmistä, asiakasta, kansalaista, kumppaniamme kuunnellen... Asiakkaamme, ihmiset, kumppanimme tulevat kuulluksi...

Vastuun todellista kantajaa ei löydy tuossa esitetyssä ihannetilanteessa. 'Luotuja aitoja' jälkikäteen selitellään, että eivät ne oikeastaan aitoja olleetkaan vaan maahan piirrettyjä viivoja, joita saikin ylittää ilman seuraamuksia, jos oli jokin ihan itse todettu tarve. Emme me tarvitse kaikkea yhdessä tekemistä Euroopassa emmekä kansainvälisesti, vaan voimme pitää omista lähtökohdista katsoen huolen omista asioistamme, eli ei meidän tarvitse veisata eurooppalaista tai kansainvälistä virttä varsinkaan, jos virsi on sellainen, josta me emme edes ymmäärä mitään.

Avoimuus on lähtökohta, olettama. Mutta se jää valitettavasti usein pelkäksi korulauseeksi, juhlapuheen fraasiksi, sanahelinäksi. Ei näin, vaan se on otettava aidosti ja myös teoissa todeksi.

Turvallisuusasioiden merkityksen kasvaessa avoimuus ja osallistaminen ei ole kaikille mahdollista. Tietyt asiat valmistellaan ja päätetään tulevaisuudessakin pienen piirin sisällä.

Tärkeä periaate. Aito mahdollisuus osallistua edellyttää sitä, että hallinnon kieli on ymmärrettävää ja yksiselitteistä. Täytyy muistaa, että Suomessa on noin 600 000 kansalaista, joilla on vaikeuksia ymmärtää kirjoitettua tekstiä, vaikka se olisi enemmistön mielestä selkeää. Näitä ryhmiä ovat mm. kehitysvammaiset, henkilöt, joilla kielellinen erityisvaikeus tai vaikea lukivaikeus, suomen/ruotsin kieltä opettelevat, vanhukset, joilla on lähimuistin kanssa ongelmia tai muuten heikentyneet kognitiiviset kyvyt. Selkokieli tulee ottaa selkeän virkakielen rinnalle yhdeksi hallinnon kieleksi.

Kaiken hallinnoimisen tulee olla läpinäkyvää ja ihmisille on tarjottava mahdollisuus vaikuttaa asioihin jos hallinto ei pysty suoriutumaan tehtävästään.

Käytännössä vielä parannettavaa.

Erinomaisia lähtökohtia. Nämä lähtökohdat luovat hallinnolle toki paljon vaatimuksia, joiden osalta tulee pohtia, että vaatimuksiin päästään riittävän selkeillä menetelmillä, hallitulla työkuormituksella sekä riittävillä resursseilla (etenkin hallinnon henkilöstömäärään nähden).

Toiminnan yhtenäisyys ja läpinäkyvyys ovat omiaan luomaan luottamusta, mikä on varmasti Suomessa yksi tärkeimmistä seikoista hallinnon suhteen. Vastuun kantaminen tulee olla erityisessä tarkastelussa. Nykyjohtamisessa opetetaan vastuun ottamista, mutta opin vastaisesti nähdään liian usein vastuiden välttelyä. Lopulta vastuun ottaminen jonkun tahon toimesta johtaa lähinnä siihen, että syyllisyys henkilöityy ja joku erotetaan kansan tyytyväisyyden luomiseksi. Samalla itse ongelmat saatetaan piilottaa, kun huomio on muualla. Tämä ei ole toimiva malli. Tulevassa hallinnossa tulisi rohkaista vastuun ottamiseen hyvissä ja myös haasteellisissa tilanteissa. Haasteellisissa tilanteissa tulisi tukea haasteita kohdanneita ja panostaa yhteistoimintaan haasteiden voittamiseksi. Vastuullisuuden tulisi henkilöityä vain silloin, kun siihen olisi erittäin selvä syy. Muussa tapauksessa pitäisi panostaa enemmän vastuun ottamisen rohkeuteen, toiminnan läpinäkyvyyteen ja edelleen itse ongelmien ratkomiseen.

Se, että hallinto kuuntelee ja antaa kansalle mahdollisuuksia osallistua, on erittäin hieno asia. Tämä kysely on jo yksi esimerkki siitä. Poikkeuksen tekevät mielestäni sellaiset asiat, joissa tarvitaan syvää asiantuntemusta tai turvaluokiteltujen tietojen omaksumista asioiden ratkaisemiseksi parhaalla tavalla. Tuolloin asia pitää jotenkin tiedottaa kansalle, mutta päätös pitää tehdä siellä, missä paras tietokin on. Toki päätös tulee olla edelleen kansan parhaaksi.

Yhteistoimintaa tulisi tukea ja sen tulisi olla vahvemmin toimintaa ohjaava periaate. Kaikkea tuskin kannattaa keskittää yhteen paikkaan, mutta yhteistyötä, yhteisten ratkaisujen hyödyntämistä ja asiakaslähtöistä sektorirajat ylittävää toimintaa on edistettävä määrätietoisesti ja kaikilla toimialoilla.

Tärkeä periaate, jossa vielä hurjasti kehitettävää valtionhallinnossa, esim. ministeriöiden välisen yhteistyön tai yhdessä tekemisen osalta.