Tarvitaan koko yhteiskunnan ymmärrystä, mutta kaikkia rönsyjä ei pidä kaikessa hallinnossa huomioida. Tehokkuus ja yndenvertaisuus edellyttävät myös rajattua moninaisuutta.

Todella tärkeä asia mykymaailmassa, Suomessa, jossa monimuotoisuus on pakko olla tulevaisuutta. Yhdenvertaisuus kasvaa kokemusten kautta. On opittava tuntemaan ja kokemaan toisen todellisuus ja erilaisuus. Kokemusasiantuntijat yms keinot käyttöön

Erilaisuus ja moninaisuus kunniaan? Ihmisen elämän ja ihmisten välisten koko kirjon tunnistaminen ja kunnioittaminen julkisen hallinnon asiakkuuksissa? Sitäkö tässä halutaan alleviivata? Viittaus yhdenvertaisuuteen tässä kohtaa vaatisi selkiytystä. Mikaan ottaminen ei liioin ole kovinkaan korkealle asetettu tavoite, kun lähtökohtana pitäisi olla ihminen, asiakas, kumppani (palvelu)tarpeineen.

Joillakin ihmisrymillä on taipumus haluta oma asiansa etusijalle vaikka kyseessä olisi vähemmistön suosiminen enemmistön oikeuksia polkemalla. Tätä asiaa ei vain saa sanoa julkisesti, koska sitä voisi pitää vihapuheena. Yhdenvertaisuutta ei edistetä alunperin neutraalin neekeri-sanan kriminalisoinnilla tai eskimo-sanan poistamisella jäätelöpakkauksesta.

Miten niin ottaa mukaan, eikö asian pitäisi olla siten että hallinto on ihmisiä varten eikä päin vastoin. Jo ajattelu, että otetaan nuo nyt mukaan on alistava.

Suomi on osa globaalia yhteiskuntaa.

Eri ihmisryhmien mukaan ottaminen edellyttää käytännössä sitä, että hallinnon tekstit ja palvelut ottavat eri ryhmien erilaiset kielelliset tarpeet huomioon. Suomessa on noin 600 000 kansalaista, joilla on vaikeuksia ymmärtää kirjoitettua tekstiä, vaikka se olisi enemmistön mielestä selkeää. Näitä ryhmiä ovat mm. kehitysvammaiset, henkilöt, joilla kielellinen erityisvaikeus tai vaikea lukivaikeus, suomen/ruotsin kieltä opettelevat, vanhukset, joilla on lähimuistin kanssa ongelmia tai muuten heikentyneet kognitiiviset kyvyt. Selkokieli tulee ottaa selkeän virkakielen rinnalle yhdeksi hallinnon kieleksi.

Meritokratia vahvistaa yhdenvertaisuutta. Moninaisuus pakotettuna johtaa automaattisesti epäonnistumiseen. Jos moninaisuus syntyy orgaanisesti ilman syrjintää (positiivista tai negatiivista) niin se on voi olla voimavara, mutta kaikissa muissa tilanteissa se on puhtaasti haitta.

Kyllä. Sama pätee myös hallinnon organosointiin ja organisaatioihin. Periaatteet eivät voi olla vain kauniita ajatuksia vaan toteuttajien tulee perustaa myös toiminta sen pohjalle.

Tämä lause kuulostaa upealta ja odotan mielenkiinnolla, miten lauseen sisältö jalkautuu eri hallintoihin. Epäilen nimittäin vahvasti, että joissain hallinnon kolkissa elää edelleen erilaisia mielipiteitä moninaisuutta ja yhdenvertaisuutta kohtaan. Jo yksilötason mielipiteet riittävät nakertamaan luottamusta näiden suhteen. Sen vuoksi on tärkeää, että näistä asioita annetaan myös selkeää viestiä itse hallinnon organisaatioille ja niissä oleville yksilöille.

Moninaisuus ja yhdenvertaisuus pitää myös ottaa käsitteinä, joiden alle ei valita tiettyjä "sallittuja" ihmisryhmiä tai kategorioita. Moninaisuus ja yhdenvertaisuus ovat käsitteitä, joiden tulee sisältää KAIKKI ihmiset. Näin ollen lähtökohdat eivät saa olla vain hallinnon pr-arvon nostaminen sateenkaarilippua heiluttamalla tai panostaminen miesten ja naisten tasa-arvoon ja henkilöstökiintiöön. Moninaisuuden ja yhdenvertaisuuden alle kuuluvat mm eri etnisyydet, kulttuurit, uskonnot, elämänkatsomukset, poliittiset näkemykset, seksuaaliset tekijät, ulkonäköseikat yms. Voin kuvitella, että jos näitä ei valisteta kunnolla hallintoihin, niissä ei ehkä onnistuta täydellisesti yhdenvertaisuuden toteutumisessa. Tätä seikkaa tuleekin valvoa huolellisesti.

Ainoa seikka, missä moninaisuutta ja yhdenvertaisuutta tulee tarkastella kriittisesti, on lainvastainen toiminta (esim ääriaatteet, toisten vahingoittaminen tms). Nämä seikat ovat onneksemme Suomessa jo nyt erittäin hyvällä tolalla.

Ja vielä kerran: Tämä kohta kuulostaa todella hyvältä. Voisin "allekirjoittaa" ja työskennellä itse tämän aatteen mukaan!