Yhtdenvertaisuuden rintamalla paljon kehitettävää mutta oikeudenmukaisuus mielestäni toteutuu jokseekin hyvin.

Paljon kehitettävää vielä yhdenvertaisessa kohtelussa erityisesti eri ihmisryhmien kesken.

Yhdenvertaisuutta vahvistavat ihmisten yhdenvertainen ja säädöstenmukainen kohtelu sekä hallinnon selkeät perustelut päätöksille. Ihmisten elämän moninaisuus on unohdettu putkihallinnon rakenteissa. Toivottavasti tämä strategia johtaa siihen, että "putket" ja hallinnon aidat kaadetaan ja ruvetaan tekemään hallinnollista yhteistyötä niin lainsäädäntötasolla kuin ohjauksessa. Luottamus rakentaa ja ylläpitää yhteiskuntarauhaa.

Periaate on erittäin tärkeä ja keskeinen. On kuitenkin tärkeä, että periaatetta konkretisoidaan ja selkeytetään vielä entisestään. Jos periaate jää näin ylätasoiseksi, on vaarana, että pienemmät ja vähemmän tunnetut vähemmistöryhmät jäävät huomiotta.

On myös tärkeää korostaa erikseen kielellisen yhdenvertaisuuden merkitystä ja sitä, että ihmisillä täytyy olla oikeus saada tietoa itselleen sopivassa muodossa ja riittävän helpolla kielellä. Hallintoa rakennetaan kielen ja tekstien kautta, ja jos kansalainen ei ymmärrä kieltä, hän ei pysty tuntemaan yhteenkuuluvuutta eikä osallistumaan yhteisiin asioihin.

Tahtoa ja osaamista löytyy, mutta ongelmana on taitoja ja osaamista ei arvosteta.

Olisihan se mahtavaa jos kaikki olisivat yhdenvertaisia mutta sehän ei toteudu lähellekään. Valtion virastot eivät tunnista elämän moninaisuutta. Hallinto ei tunnista edes alueellista eriarvoisuutta vaan kaikkia verotetaan samantasoisesti vaikka palvelut eivät ole samalla tasolla.

Moninaisuuden toteutuminen aidosti edellyttää osallistamista - kuuntelua ja oppimista. Pitää panostaa suunnitteluun ja dynaamiseen taustatyöhön, ettei päätöksenteko pohjaudu vanhentuneeseen tai oletettuun tietoon. Aina parhaat asiantuntijat eivät löydy talon sisältä. Apua moninaisuuden huomioimiseen saadaan parhaiten out of the box-ajatteluun kykenevän, ulkopuolisen tahon avulla.

Näistä asioista tulisi myös puhu avoimesti. Miksi saavutettavuudesta on vain vähän julkista keskustelua ja koulutusta, vaikka saavutettavuuden piiriin kuuluu suuri osa kansalaisia. Laki velvoittaa muutoksiin, mutta läheskään kaikki muutoksiin velvoitetut eivät ymmärrä mistä on kyse. On aika tuoda palvelut saataviksi jokaiselle.

Vuorovaikutus ja välittäminen kannustavat itsensä ilmaisuun, rehellisyyteen - vuorovaikutukseen. Pitää myös olla kyky käsitellä negatiivisia asioita ja perustella ikäviä päätöksiä koska asiat on pystyttävä käsittelemään asioina, rationaalisesti. Prosesseissa saa olla empaattisuuttakin mukana mutta periaate "kaikille kaikkea hyvää" ei aina onnistu.

Osallistava hallinto kuuntelee aidosti eri ryhmiä, ja keskustelee asioista ennen päätösten eteenpäin viemistä. Hyvä hallinto myös tunnistaa ennen päätösvalmistelun alkamista, ketä ja mitä ryhmiä asia koskee.

Erillaisuus on rikkaus, kunhan realiteetit pysyvät kunnossa. Välillä on ok myös kuunnella enemmistön ääntä, kunhan sillä ei peruustella lainvastaisia toimia, kuten syrjintää. Todellinen tasavertaisuus ei anna myöskään perusteetonta hyötyä erillaisuuden mukaan.