Yksilöiden tarinat ja elämäntilanteet kohtaavat hallinnon. Oikeusvarmuutta on se, että selittelemällä ei saa parempaa palvelua kuin muut. Palveluiden täytyy olla tasapuolisia. Asiakkaan tilanteen huomioon ottamisen taustalla pitäisi olla objektiivisia ja vertailukelpoisia mittareita. Luottamusta ei herätä se, että palveluita annetaan eri tavoin riippuen "tarinastasi". Erilaisen kohtelun taustalla pitää olla mittareita ja erilaisen kohtelun perustua mitattaviin asioihin. Mitattavat asiat tietysti täytyy olla avoimesti kerrottu.

Edelleen on varsin sattumanvaraista miten ihmisten ja elämäntilanteiden erilaisuus otetaan huomioon, tai otetaanko.

Liittyy vahvasti luottamukseen ja avoimuuteen. Ilman yhdenvertaisuutta edellä mainitut eivät voi toteutua. Tärkeää siis!

Moninaisuus on tärkeä asia, joka vahvistaa niin yksilöitä kuin yhteisöjä. Silloin kun se nähdään hyvänä asiana.

Yhteisöllisyyden vaaliminen on avainasia vahvistettaessa yhdenvertaisuutta.

Ok

Yhdenvertaisuus ikään, sukupuoleen yms. liittyen on hyvä periaate. Tekemistä on vielä.

Kuulostaa hyvälle.

Hyvin tärkeää on virallisessa päätöksenteossa sen ryhmän kuuleminen jota asia koskee. Ei saa tehdä esim. koronan takia laittomia päätöksiä. Tämä nakertaa luottamusta. Esimerkiksi väliaikainen lainmuutos etäyhteyksiä hyödyntävän opetuksen mahdollistamisesta vietiin liian nopeasti läpi ilman asianomaisten tai heidän edustajiensa kuulemista. Näin jäivät erityisellä tuella olevat ryhmänä pois, mikä ei täytä yhdenvertaisuuden vaatimuksia, ja positiivinen erityiskohtelu olikin syrjintää, koska tarpeet tässä ryhmässä ovat yksilöllisiä. Laillisuus on ihan perusperiaate.

kuten edellä koskien väliaikaista perusopetuslain muutosta ja etäyhteyksiä hyödyntävän opetuksen eväämistä erityisellä tuella olevilta, tämä ei toteudu silä ryhmän edustajia ei kohdella yksilöinä ja yhdenvertaisesti, vaan oletetaan haavoittuvaisuuksia, mikä on vastoin kansainvälisiä tutkimuksia. Haavoittuvuus riippuu tilanteesta ja yksilöstä eikä ole ryhmän ominaisuus. on otettava aina erityisryhmät tai heidän edustajansa mukaan päätöksenteossa.

Tässä on vielä tehtävää, koska erilaiset asenteet ja ennakkoluulot istuvat syvässä. Pidän tätä aihealueena, jossa tarvitaan laajamittaista koulutusta, viestintää ja esimerkillä johtamista kaiken "erilaisuuden" osa-alueiden osalta (mm. sukupuoli, etnisyys, uskonto, seksuaalinen suuntautuminen). Selkeät ohjeet miten tuoda ongelmia ilmi ilman leimautumisen pelkoa ja miten syrjivään toimintaan puututaan myös hallinnon sisällä.