Varmasti näin voi ajatella, kuulostaa tavoiteltavalta. Mitä tällaiset korulauseet tarkoittavat käytännössä julkishallinnon näkökulmasta? Miten niitä tavoitellaan ja mikä menee rikki siinä prosessissa?

Yhdenvertaisuus vaatii tekoja ei vaan sanaa yhdenvertaisesti sitä ja tätä. Yhdenvertaisuus ei vaan suomalaisten ulkomaalisten kesken vaan ihan kantasuomalaisten palveluiden järjestelyissä ei toimi vielä.

Tässä kohtaa on vaikea tunnustaa yhdenvertaisuutta, kun lukee ja kuuntelee paljon vähemmistöjen ml. ääriliike näkökulmia. Pelkästään naisen euro nostattaa kulmakarvoja, puhumattakaan siitä, miten paljon nk. vastikkeetonta rahaa jaetaan sosiaalimenojen nimissä ihmisille, jotka eivät tuota yhtään mitään yhteiskunnalla, koska tuota rahaa jaetaan vastikkeettomasti. Loputtomiin tätä menoa ei tämän hyvinvointivaltion talous kestä. Sosiaaliturvamenettelyt ovat perustettu aikoinaan ihan muihin tarkoitusperiin kuin tässä yhteydessä nimeltä mainitsettomille ryhmittymille, jotka tuntuvat läheltä katsoen tulleen Suomeen täydelle ylläpidolle lomalle hurvittelemaan. Koska ero työtätekevällä ja -tekemättömällä on tästä syystä osaksi jo kulminoitunut, ei tämä tie ainakaan yhdenvertaisuuteen johda pitkällä aika välillä.
Koulutuspuolella yhdenvertaisuus ei toteudu, sillä nk eliitillä on keinonsa päästä aina eliittikouluihin perusopetuksessa helpommin kuin rivikansalaisella. Tämä synnyttää ja on synnyttänyt sukulinjoja, jotka toistuvasti löytyy eliitin nimilistoilta. Tasapäistäminen tässäkin asiassa johtaisi sinne yhdenvertaisuuden suuntaan...
Unelmana olisi totaalinen yhdenvertaisuus, mutta kauaksi on matkaa ja monta mäntyä karsittavaksi ennen kuin ensimmäinen askel otetaan.

Organisaatiot voisivat palkata ulkomaalaistaustaisia henkilöitä tuoden myös englanninkielisen keskustelun hieman enemmän normiksi valtionhallintoon. Suomessa on ylipäätään haastavaa päästä töihin ulkomaalaistaustaisena henkilönä, ja valtionhallinto voisi tässä olla etulinjassa osoittamassa esimerkkiä miten aidosti inklusiivisia voimme olla.

Tärkeä periaate, joka toteutuakseen vaatii paljon yleistä opastusta, kouluttamista, sivistämistä, valistamista ja aktiivista toimintaa. Moninaisuutta kohti pitää pyrkiä sanoittamalla selvästi kaikille toimijoille, mitä se käytännnössä tarkoittaa. Pelkkä moninaisuuden lisääminen ilman tarkoituksenmukaista viestintää voi lisätä ei-toivottuja reaktioita moniaisuutta kohtaan.

Olisi hyvä asia, mutta ei vielä näy käytännössä.

Mitä tarkoitetaan moninaisuus-termillä, jää hämäräksi.

Näinhän se on ihanteena, eri asia on käytöntö.

Tämän tulisi olla kaiken lähtökohta.

Jokainen on omalta osaltaan ja panokseltaan osa tätä yhteisöä. Mukaan ottaminen ja yhdessä rakentaminen luovat yhdenvertaisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Avoimuus ja asioiden perusteleminen edesauttaa sitä, että ymmärrän ja hyväksyn tehdyt ratkaisut silloinkin, kun itse olen toisella kannalla.