Joissakin asioissa 'rohkea kokeilu ja riskinotto' on vaarassa luoda lopullisen tuhon alun. Otetaanko joka aamu virastossa huutoäänestys johtajasta kuten punakaartissa, näinhän sitä jo Tuntemattomassa sotilaassa lausuttiin. Riskinotto voi olla virhe, jonka seurauksia korjataan kymmeniä vuosia.

Rohkaistaan aitoihin kokeiluihin ja annetaan niiden myös aidosti ja kunniallisesti epäonnistua - tai sitten onnistua.

Etätyö on jo askel parempaan suuntaan ja vielä, kun päästään eroon valtionhallintoa kuormittavista höpö höpö-palavereista, joissa päätöksiä ei synny, asiat eivät etene mihinkään ja ministeriöt nokittelevat toisiaan ja välttelevät vastuutaan.

Joissain tapauksissa. Maailmalla on valtava määrä esimerkkejä joissa kuvitellut oikeushyvät ja niiden suojelemiseksi tehdyt ratkaisut ovat johtaneet sukupuoli- ja rotusyrjintään.

Ei nyt ihan. Systemaattinen työ samaan suuntaan toimii paremmin kuin pistemäiset kokeilut jotka ei muuta mitään.

Pidän tässä kohdassa paljon siitä, että hallinto ei nojaisi vanhahtavaan ja kankeaan maailmaan, vaan ottaisi maailmaansa uutta ja jopa luovaa näkökulmaa. Tutkimustyön ja sen tulosten myötä hahmotettavat skenaariot voivat tuoda ratkaisuja, joilla hallinto voi kehittyä huomattavasti toiminnassaan. Kehitykseen ei tarvita aina edes tutkimustyötä, vaan jopa yksittäinen aloite voi saada aikaan uusia mahdollisuuksia. Luovuuteen tulisikin kannustaa aina yksilöistä alkaen.

Rakenteiden ja toimintatapojen kehittäminen on usein hyvää ja perusteltua. Huomioisin tässä kuitenkin sen, että uudistuksia ei tapahtuisi tietyillä tahoilla liian usein. Siitäkään huolimatta, vaikka maailma muuttuisi koko ajan. Jatkuva muutoskulttuuri ilman toiminnan vakautumiseen ehtimistä kuormittaa hallintoa, prosesseja ja hallinnon työntekijöitä. Myös kansa voi joutua epävarmuuteen eri toimintojen tuntemisesta, jos muutos on äkkinäistä ja jatkuvaa. Joskus vakautus voi siis olla paikallaan ja säästää vaivaa tai jopa rahaakin, vaikka jokin vanha toiminta olisikin kankeampaa tai kalliimpaa.

Rohkeus on hieno asia ja muutoksiin tuleekin suhtautua optimistisesti. Riskinottojen suhteen sen sijaan tulee olla maltillisempi. Riskit tulee kartoittaa mahdollisimman hyvin ja niidenkin suhteen proaktiivisuus on erittäin tärkeää. Mikäli riskit ovat selvityksen jälkeen siedettäviä ja pieniä, muutokset ovat tervetulleita.

Kokeilut ja rohkeus ovat tärkeitä, samoin kuin jatkuvuus ja luottamuksen säilyttäminen. Tasapaino on taitolaji.

Kuulostaa hienolta, mutta valitettavasti on aika kaukana todellisuudesta.

Tämähän ei ole organisaation ominaisuus vaan ihmisen.

Julkisten palvelujen toteuttamisessa tarvitaan rohkeaa kokeilua, yksilöllisiä ratkaisuja ja erilaisen osaamisen mukaanottamista. Paikkariippumatonta ja etätyötä, työpaikkoja maahanmuuttaja- ja saamelaiskielten osaajille, uudentyyppisiä palvelujen keskittymiä, jotka palvelevat paikallisesti ja verkkochateissa ja somessa. Ketteryyttä ja monimuotoisuutta.