Riippuen toimijoiden virastosta ja toimintatahoista riskinotto ja kokeilu on ainoa tapa saavuttaa edistystä. Viraston rattaana toimivia virkamiehiä pitää rohkaista kasvuun, tehokkaaseen ajatteluun ja luovuuteen työssä, mutta riskinottoon ei voi kannustaa liiaksi.

Toivottavasti uudistetaan siten, että virastoja ja työpaikkoja hajautetaan koko Suomeen.

Muutosvastarinta on monin paikoin suurta. Termistöt ja visiot uudistuvat, mutta organisaation vanhat toimintatavat säilyvät, siihen asti kunnes virkamies siirtyy eläkkeelle.

Hienoa, jos valtionhallinnossa ihan oikeasti toimittaisiin näin.

Toimivat rakenteet on kuitenkin säilytettävä. Ei muutosta muutoksen vuoksi.

Uutta syntyy vain rohkean kokeilukulttuurin kautta. Kokeiluiden kohdallakin avoimuus ja osaava tiedottaminen jalkauttavat ymmärrystä kokeiluista myös "tavalliselle kansalle".

Tavoitteita on oltava, mutta muutoksissa riskit on minimotava ja hallittava.

En kannata riskinottoa enkä kokeilemalla kehittämistä, mutta ennakkoluulotonta, laadukasta ja perusteltua kehittämistoimintaa kyllä. Lähes kaiken voi aina tehdä paremminkin, eikä pidä tyytyä siihen mitä jo on.

Päätökset tuntuvat perustuvan vanhoihin malleihin, eikä ymmärretä tietotekniikan mahdollisuuksia. Osaamista on henkilöstöllä, mutta heitä ei kuulla. Ikävä kyllä, nuoret ovat tulevaisuudestaan kiinostuneempia kuin vanhemmat ikäpolvet ja päätökset kuitenkin tehdään kuulematta nuoria. Virkamiehet Suomessa ovat maailman parhaita, mutta heihin ei luoteta. Emme tarivtse holhousta vaan esimiehet, jotka tekevät pyyteettömästi töitä suorittavaa työtä tekevien virkamiesten olosuhteiden parantamiseksi. Hallintoa tarvitaan, mutta päätöksentekoa tulee tuoda enemmän ruohonjuuritasolle. Kuuleminen onnistuu sähköisesti helposti sähköisin menettelyin. Kuten huomataan, vastauksia saadaan laajalta joukolta. Miksi tätä ei voi käyttää myös substanssiasioissa koskien omaa työtä ja työn järjestämistä?

Kyllä, juuri näin. On tärkeää omata kyky kuvitella tulevaisuus käytettävissä olevien faktojen perusteella. Esimerkiksi globaalissa mittakaavassa on erittäin tärkeää pyrkiä pysäyttämään väestön kasvu Afrikassa, Lähi-Idässä ja Aasiassa. Suomen mittakaavassa tulee julkinen sektori mitoittaa kantokyvyn mukaan ja hyödyntää digitalisaation mahdollisuuksia. Paikallisessa mittakaavassa tulee tukea lähialueen toimijoita, eli vähentää byrokratiaa ja lupaehtoja esim. elintarviketuotannossa ja tiloilta tai yrityksistä ulosmyynnissä (esimerkkinä tilateurastamot ja pienpanimot). Tosin tämä ei sovi suurpääoman tai ay-liikkeen intresseihin.