Tämäkin pitäisi jalkauttaa.

On hyvä, olla avoin uusille ratkaisuille. Ensiksi kokeillen, jottei pelätä epäonnistumisia.

Uteliaisuus, rohkeus ja eräänlainen visiointi on tarpeellista nykyisessä dynaamisessa kentässä. Byrokratian ei täydy olla este uuden kokeilulle ja vanhojen käytäntojen uudistamiselle.

Kaikki eivät ole luonnostaan suuria visionäärejä. Visionääreille tulisi kuitenkin varata aikaa ajatella ja keskustella, eikä heitä tulisi uuvuttaa hallinnon perustehtävissä avokonttorissa. Luova ajattelu vaatii aikaa, rohkeus taas esimiehen, kollegojen ja koko organisaation tukea. Yhtä tärkeää on raivata kokeilujen tieltä pois jarrumiehet, jotka kategorisesti vastustavat kaikkea uutta.

Kehittämiseen ei ole nykyisen työmäärän hoitamisen ohella aikaa mitoitettu. Enemmänkin tuntuu, että uudis- ja muutosideoita tuodaan ylhäältä alas liiankin kovaa vauhtia eikä kehittämistyön tekemisen mahdollisuuksia mm. aikapulan vuoksi ko. työtä tekevillä.

Tässäkin hallinnon yhtenäisyys ja muutoksen tekeminen yhdessä on tärkeää. Sinänsä kannatettava periaate, mutta tarvitsee tuekseen myös periaatteen yhteistyöstä ja vuorovaikutuksesta.

Innovatiivisuus ja vanhoista perinteisistä kaavoista ulos pääseminen auttaa muutoksissa. Hyvänä esimerkkinä kunnissa korona-aikana tehdyt toimenpiteet ja luodut käytännöt.

Ennakointia tarvitaan. Koko valtionhallinnon riskienhallintaosaamista tulee kehittää.

Juuri näin, Tarvitaan vahvaa johtajuutta, jossa esimerkillä suositaan uuden kokeiluja. Ja erehtyä saa ja tuleekin, mutta samassa asiassa ei uudestaan

Vaihtoehtoiset toimintatavat, skenaariot jne. ovat kovasti paikallaan ja tarpeen myös julkisessa hallinnossa. Rohkeat kokeilut ja riskienottokin ovat tarpeen, siellä ja silloin, kun näiden paikka on. Kirjausta pitäisi kuitenkin täsmentää, että näiden rinnalla tarvitaan pitkäjänteistä, poukkoilematonta ja tässä mielessä kestävää tulevaisuuden rakentamista. Pelkät kokeilut ja riskien otto eivät kanna yksinään kohti kestävää tulevaisuutta.