Ovat osin epärealistisia ja perustuvat tavoitteeseen olla aina kaikessa edelläkävijä, uudistaja ja maailman paras. Tätä voi tavoitella jossain asiassa, mutta ei kaikessa.

Hyvä kombinaatio.

Hyviä periaatteita, sopivan pyöreästi määriteltyjä, että niitä voi käyttää/tulkita oman maun mukaan. Yläkäsitteinä ihan ok, käytäntö näyttää, mitä niillä tehdään.

Tavoitteet ovat hyviä ja tasapainossa, mutta keskittyisin siihen miten ne on tuotu esille ja avattu. Meidän pitää pitää huolta siitä että emme etene liian nopeasti ja kaikille annetaan aikaa pysyä kehityksen tahdissa jos haluamme pitää Suomen yhteinäisenä, joka on tässä ajassa keskeistä ja suurin uhka tulevaisuudelle (vrt. esim. USA). Tätä varten olisi hyvä muistaa että suomen ikäluokat ovat vanhenemassa ja vanhemmilla on varmasti hieman konservatiivisemmat arvot (ei kuitenkaan pahansuovat sellaiset) ja helposti erilainen maailmankatsomus. Yhdenvertaisuuden nimissä heitä ei tule unohtaa ja tilaa tulee antaa. Tämä tarkoittaa sitä että edellä esitetyt periaatteet tulisi hioa sellaiseen kieliasuun jotka ovat hieman neutraalimpia. Puhumalla planetaarisista rajoista korostamalla moninaisuutta siten että se ei takaa moninaisuuden suojaa myös konservatiivisemmille arvoille ei kuulosta yhdenvertaiselta. Olen itse kaukana konservatiivista, mutta tunnistan tämän tilanteen ja sen mukanaan tuomat vaarat. Vaalikaa yhdenvertaisuutta suomessa koko suomen väestön osalta. Hyväksykää myös konservatiivisemmat arvot ja pyrkikää viemään kohti uutta siten ettei kukaan jää kelkasta pelkän sanamuodon vuoksi.

Hienoja konsulttien keksimiä termejä ja mahtipontisia tavoitteita (planetaariset rajat). Luin jokaisen osan vielä uudestaan, mutta en löytänyt mistään kenen asioiden hoitoon hallinto sitoutuu. Monenlaista periaatetta oli, mutta ei mielestäni sitä tärkeintä eli kenen parhaaksi hallinto toimii. Mikäli puhutaan työyhteisöstä voisi tavoite olla esimerkiksi työtyytyväisyyden korkea taso (alaisten huomioonottaminen) yksikön tavoitteita laskematta (yksikön vaatimusten täyttäminen). Valtionjohdon ollessa kyseessä tulisi ensimmäisenä avoimen hallinnon periaatteena olla yksiselitteisesti Suomen kansalaisten elämän parantaminen ja heidän edun ajaminen kaikissa tilanteissa. Yhdessä kohdassa puhuttiin sosiaalisesta pääomasta ja sen hankkimisesta. Mikäli työyhteisön jäsenet / alaiset tietävät esimiesten toimivan työyksikön tavoitteiden täyttämisen lisäksi myös heidän puolestapuhujina mahdollisuuksien mukaan, tulee pääomaa hankittua joka päivä. Kansalaisten kohdalla on katastrofaalista, mikäli on pienintäkään epäilystä valtionjohdon lojaalisuudesta omaa kansaansa kohtaan. Näistä syistä nostaisin avoimen hallinnon periaatteista ensimmäiseksi selkeän ilmoituksen hallinnon omista lojaliteeteista ja tavoitteista.

Yhdessä tekeminen myös muiden kanssa, ei vain hallinnon sisällä. Turvallisuus ja toimintavalmius.
Periaatteista tavoitteiksi, tavoitteista toimenpiteiksi.

Strategia on melko suppea ja näkökulma on kapea. Strategiassa tulee liioiteltuna esiin nykyhallituksen (Marin) tavoitteet ja arvomaailma, myös kokemattomuus ja ns. elämänviisauden puuttuminen. Strategiassa tavoitellaan moninaisuutta, mutta itse strategia ei sitä tavoitetta kapeudessaan tue. Suosittelen paljon neutraalimpaa/objektiivisempaa otetta tasapainoisen kokonaisuuden saavuttamiseksi. Strategian ”heitot” tulisi jo tässä vaiheessa olla tarkemmin perusteltuja, miksi on päädytty juuri näihin ja mitä niillä tosiasiallisesti tavoitellaan. Nämä jäävät täysin auki. Strategiassa tulisi huomioida selkeämmin myös hallinnon olemassa olevat hyvät rakenteet ja toimintatavat sekä toimenpiteet niiden vahvistamiseksi.

Tämä on hyvä alkupiste.

Hallinnon tehtävä on huolehtia, että yhteiskunta toimii kansalaisten parhaaksi.

hyvä