Puuttuu "esteettömyys" kaikessa toiminnassa. Tieto on avoimuuden lisäksi oltava myös helposti ja ymmärrettävästi saatavissa, tiedon on kuljettava sinne missä sitä tarvitaan ja molempiin suuntiin esteettä. Usein tiedetään suurinpiirtein mistä tietoa löytyy, mutta se on siellä vaikeasti löydettävissä, epäselvästi/tulkinnanvaraisesti ilmaistu tai tieto ei kulje perille asti kaikille.

Tarvitaan enneminkin toimitaa kuin periaatteita. Periaatteet löytyvä laeista.

Ihan kiva lista utopian saavuttamiseksi. Tästä tosin puuttuu sellainen näkökulma, että ihmiset toteuttavat näitä asioita käytännössä ja tällöin ne tehdään enemmän tai vähemmän henkilökohtaisten näkökulmien, ei yleisten tavoitteiden, pohjalta. Jotta tämä ideaali tavoite olisi edes teoriassa saavutettavissa, tulee keskittyä yksilöön, eli siihen tavalliseen suorittavan tason virkamieheen. Pikkupomojen ja vähän isompienkin pomojen määrää tulee supistaa merkittävästi, suorittava porras on tärkein. Tulee panostaa tämän suorittavan tason virkamiehen koulutukseen ja hyvinvointiin, jotta hän jaksaa työskennellä tunnollisena hallintoalamaisena. Tämä vaatii sopivasti keppiä ja porkkanaa. Mutta mikä onkaan sopivasti? Suomen kannalta tärkeintä on, että veroina kerätty raha riittää pitämään hyvinvointiyhteiskunnan pystyssä eikä sitä kärrätä Etelä-Eurooppaan. Tämä vaatii tulevaisuudessa priorisointia.

Suomessa hallinnon kehittämistä edesauttaisi yli hallituskausien kestävä kansallinen suurstrategia, joka määrittäisi suret linjat mihin tavoitellaan kehitettävän. Nyt suunta puokkoilee hallituskausien mukaan. Ja tästä syystä kehittämisen aikahorisontti on aidosti vain 4 vuoden mittainen. Poliittisesta halllitusohjelmasta riippumatta pitäisi kyetä muodostamaan kansallinen selviytymisstrategia, johon kaikki sitoutuvat.

Paljon viisaita ja hyviä asioita tavoiteltavaksi, mutta kansankielistäminen olisi tarpeen, jotta jokainen ymmärtäisi mitä halutaan tuoda esille.

Realismi puuttuu kautta linjan, samoin yhdenvertaisuus, joka on sivuutettu planetaarisuudella. Syrjähtelevää tekstiä kautta linjan.

Jos periaatteissa otetaan muut huomioon niitä toteuttaessa, kyllä. Jokainen rajoittaa ja toisaalta tukee toisiaan. Periaatteiden alle mahtuukin valtava määrä käytännöllisempiä ratkaisuja ja linjoja.

Ihan ookoo.

Hallinnon tulee olla myös tehokas, asiakaslähtöinen ja organisaatioiden tarkoituksenmukaisia (substanssiin pitkälti perustuvia).

Korostaisin vielä yksilön hyvinvointia, jonka kautta ja avulla voidaan saavuttaa myös yhteisön hyvinvointi.