Jatkuvien muutosten keskellä ei aina ole saatavilla ajantasaista tutkittua tietoa. Tutkimus ei myöskään aina kohdistu hallinnon kannalta tärkeisiin/samoihin asioihin tai teemoihin. Tiedeyhteisö haluaa olla autonominen. Tietojärjestelmiin kertyy tietoa takautuvasti, joten valitettavasti aina ei ole saatavilla tietoa päätöksenteon pohjalle. Toimivien tietojärjestelmien rakentaminen suurten lainsäädäntömuutosten jälkeen kestää n. 5 vuotta.

Aktiivinen toimintaympäristön skannaaminen voisi olla vielä kiinteämpi osa toimintaa.

Tieto antaa mahdollisuudet parempaan päätöksentekoon, jos ihmiset muuttavat omaa työskentelytapaa ja ottavat tiedon avuksi ja tueksi.

Tieto on omalla hallinnonalallani pahasti siiloutunutta, joka vaikuttaa toimintaan merkittävästi. Tieto ei ole ollut ihmisen hallittavissa vuosiin, virkamiehen on täysin mahdotonta edes tunnistaa kaikkea omaan työnkuvaan liittyvää tietoa. Valmistelut tehdään tästä syystä monesti vaillinaisin tiedoin ja käynnissä on monestikin päällekkäisiä ja keskeneään ristiriitaisia prosesseja / toimenpiteitä. Tämä on myös yksi keskeisimmistä työssä uupumisen taustatekijöistä. Asiantuntijaorganisaatiossa yksittäisistä virkamiehistä muodostuu tahtomattaan helposti ns. "korvaamattomia" tai ainakin liian "vastuullisia avainpelureita" useissa eri yhteyksissä. Virkamihen tulee tuntea aiempaan nähden moninkertaisesti laajempi kirjo toimintaa ohjaavia lakeja, asetuksia, normeja ja ohejita. Omassa virastossani pelkästään oman työajan kirjaamiseen tai esim. virkamatkustamiseen liittyvän matkapyynnön käsittelyyn kuluva aika on moninkertaistunut vuosien saatossa. Hallinto työllistää itseään monissa arkisissa asioissa ja monesti syynä on se, että tarvittava tieto ei ole riittävän helposti saatavilla tai virkamiehen tulisi tuntea toimintaansa ohjaava säännöstö niin laaja-alaisesti, ettei se käytännössä ole mahdollista.

Erinomainen periaate. Myös hallinnon sisällä ja erityisesti julkisessa hallinnossa benchmarkkaus ja tiedon hakeminen myös oman piirin ulkopuolelta on tärkeää.

Tiedonkeruu menetelmät ovat todella hajanaiset ja tiedon löytyminen siksi aikaa vievää ja haasteellista. Kaikenlaista arviointi, seuranta, tutkimus ym tietoa on saatavilla eri tasoista mutta toisaalta puuttuu ajankohtaista tietoa. Valtion ja kuntien tulisi jatkaa yhteisen tiedonkeruun kehittämisponnisteluja.

Hallinnon valmistelun ja päätöksenteon perusteena on aina tieto, joka on avoimesti saatavilla. Hallinto kykenee perusteltuihin päätöksiin hakemalla laajasti parasta, kansainvälistä tietoa ja tunnistaa siten uudenlaisia toiminnan mahdollisuuksia. Esim. näin lause on helpommin luettavissa ja ymmärettävissä, ja kuitenkin asiasisältö on sama.

Juuri näin.

Pitäisi peilata kaikkea tietotulvaa, kuinka se soveltuu juuri meidän oman maan ihmisiin. Ei saa olla pässi, jota vedetään milloin mihinkin suuntaan. Mikä on juuri meidän parhaaksi

Tietoon pohjautuva päätöksenteko on hyvä periaate, mutta se ei saa kahlita päätöksentekoa tilanteissa, joissa tietoa välttämättä ei ole saatavilla ja on kyettävä kumminkin toimimaan. Tiedon määrä ei ole ratkaisevaa, vaan tiedon laatu ja tiedon varmistaminen on ratkaisevampaa. Päätöksiä ja valmisteluja on kyettävä tekemään ilman kaikkea saatavilla olevaa tietoakin, jolloin on hyvä rakentaa valmiiksi hallintoon osaamista eri asioista, jotta voidaan myös tarvittaessa nojata nopeissa tilanteissa asiantuntijuuteenkin.