Erittäin kannatettava periaate, jota hallinnossa tulee noudattaa. Arvopohjaiset päätökset kuuluvat poliitikoille, mutta pohjana tulee olla tietoon pohjautuvia ratkaisuvaihtoehtoja.

Osasta tietoa on vaikea päätellä, onko se faktaa vai jonkun mielipide tai periaate. Tiedon lähteet olisi joskus hyvä ilmoittaa.

Näin olis, jos haluttaisiin kerätä oikeasti toiminnan kannalta merkityksellistä tietoa. Ongelmahan tulee esim. Kiekun kanssa siitä, että tieto, joka kerätään ei yleensä ole millään tavalla relevanttia ja samalla toiminnan kehittämisen kannalta olennaista tietoa ei saa edes kerätä; esim. huonojen tietojärjestelmien tuomat haitat toiminnalle.
Garbage in, garbage out- on ollut jo vuosia valtion järjestelmien keskeinen tiedonkeruuperuste. En usko, että tähän tulee muutosta, koska se pakottaisi tarkastelemaan monien massiivisten tietojärjestelmähankkeiden toimivuutta ja tunnustamaan täydelliset epäonnistumiset.

Tietoa on saatavilla samoista asioista monista eri lähteistä. Usein tietolähteitä käytetään liian suppeasti. Tietolähteet tulee myös kertoa/kuvata avoimesti

Niinhän tiedon tulisi tehdä. Valitettavasti tietopohjan käyttöä ohjaa pyrkimykset.

Kyllä vain. Uskalletaanko tiedon pohjalta tehdä valtavirrasta poikkeavia päätöksiä kansallisen ja kansalaisten edun turvaamiseksi esimerkiksi suhteessa EU-tason päätöksiin.

Tästä huolimatta hallinnossa on yllättävän paljon tilanteita joissa asiantuntija käyttää omaa harkintavaltaa. Eri toimistojen alueilla on erilaisia käytäntöjä ja asiakkaan tilanteen arviointi ja lopputulos on joissain tilanteissa asiantuntijan harkinnan lopputulos ja se voi valitettavasti olla erilainen eri alueilla.

Kannatan tätä. Tämän pitäisi läpinäkyvyyden ohella olla yksi tärkeimmistä periaatteista.

Tietoperusteisuus on kivijalka, johon koko systeemin tulee perustua

Asiantuntijoita kutsutaan hyvästä syystä asiantuntijoiksi. Heiltä saa tietoa päätöksen teon tueksi. Pitää kuitenkin muistaa, että päätöksen tekokyky ei voi halvaantua, koska pyritään huomioimaan kaikki mahdolliset seikat.