Tähänkin liittyy poikkihallinnollisuus: kun nyt kaikki rakentavat omia tiedolla johtamisen malleja ja tietoaltaita, ei päästä kovin pitkälle kokonaisvaltaisessa tiedolla johtamisessa. Tässäkin tärkeätä tehdä poikkihallinnollista ja hallinnon rajat ylittävää yhteistyötä, jotta ennakointi, muutoskyvykkyys ja päätöksenteko nojaavat oikeaan ja laaja-alaiseen tietoon. Lisäisin tähän varautumisnäkökulman, joka nyt koronatilanteessa on noussut entistä merkittävämpään asemaan. Tietoa pitää myös jakaa aktiivisesti, jotta se voi toimia yhteisesti eri hallinnonalojen päätöksenteon pohjana.

Tämä on erittäin tärkeä periaate, joka pitää mahdollistaa tietojärjestelmiä rakentamalla ja yhteensovittamalla jotta moninainen tieto saadaan kaikkien käyttöön

Sanelu ylhäältä alaspäin on osoittautunut suurimmaksi esteeksi osaamattoman johdon takia.

Oikean tiedon pitäisi ohjata toimintaa hallinnossa. Lähinnä tuntuu omaan pyrkimykseen sopiva tieto ohjaavan hallinnon päätöksen tekoa. Suomessa ei tarvi aina keksiä ruutia uudestaan vaan tietoa ja hyviä hallinnon periaatteita voi ottaa myös muualta euroopasta tai mailmasta.

Toiminnan tulisi aina perustua tietoon. Tietoperusteinen toiminta edellyttää tietoa historiasta, tältä päivältä ja tulevaisuudelta, sekä sen analyyttista käyttöä. Myös tiedonhalllinta ja tietoarkkitehtuurin merkitys korostuu tämän periaatteen tosiasiallisessa toteutumisessa.

Esimerkkinä ns. KaPA-palvelut: Hallinnon yhteisten tukipalvelujen toiminta-ajatus on loistava; luodaan kansalaisille verkkopalvelu, jossa asiointi on kaikille mahdollista kaikissa tilanteissa yhden luukun periaatteella. Käytännön toteutus on kuitenkin käyttöön ottaville organisaatioille laahaava ja käyttäjille heikosti markkinoitu ottaen huomioon miten laajasta kokonaisuudesta on kyse. Miksi rakennetaan lain käytettäväksi velvoittamia, yhteisiä tukipalveluja, jotka lähtökohtaisesti saattavat kuitenkin olla lähes käyttökelvottomia. Suomi.fi-palveluiden kehittämiseen pitää osallistaa vahvemmin käyttäjäorganisaatioita, jotta sen kaltainen palvelukokonaisuus voi todellisuudessa toimia asiakaslähtöisesti tai olla kannattava viranomaiselle. Hienon toiminta-ajatuksen omaava verkkopalvelun kokonaisuus ontuu, jos a) olennaiset käyttäjäorganisaatiot eivät voi käyttää palvelua ja/tai b) kansalaiset eivät koe käyttöä riittävän helpoksi tai tunnista palvelua.

Vaatii taitoa tulkita olennaista tietoa. On vaarana, että päätöksiin vaikuttaa kovaäänisin tieto jolloin perusteltukin hiljainen mielipide jää huomiotta.

Hyvä ja luotettava tutkittu tieto on ensiarvoisen tärkeää päätöksen teossa. Päätösten tukena käytetyn tutkitun tiedon lähteet on tuotava julki myös. Hallinnon tulee tarkastella tutkittua tietoa kriittisesti ja ottaa myös lähteistä selvää.

Julkista ja ei julkista tietoa tulee hyödyntää mahdollisimman paljon. Asiantuntijoita on kuultava laajalla sektrillä, ei aina vain saman ihmisen ajatuksia. Asiantuntija harhaa on vältettävä, tohtoria ja asian kokenutta voi kuulla, mutta tausta tulee huomioida tieodn laatua arvioidessa. Ilman tietoa ei päätösten vaikutuksia on mahdotonta arvioida. Potiliittinen agenda ei ole yhtäkuin tietoon pohjautuva päätös.

Tietojohtaminen on selvästi osoitettu tapa parantaa toimintaa ja päätösten laatua. Kaikessa päätöksenteossa tulisi olla oletuksena vaatimus saatavilla olevien tietojen tuomisesta päätöksentekijöille heidän ymmärtämässään muodossa. Toki jotkin päätökset ovat lopulta arvovalintoja, mutta nekin tehdään paremmin jos tietopohja on kunnossa. Tiedon käyttökulttuuria tulee edistää ja tähän liittyy tiedon tuottajille myös vaatimus tiedon julkaisemisesta avoimesti, jotta tietoa voidaan hyödyntää.

Kunpa näin oliskin. Politiikkaan ei vain kuulu tiedolla johtaminen vaan oman aseman pönkittäminen; tällöin päätöksiä tehdään vastoin saatuja faktoja tai faktoja tulkitaan omaksi eduksi. Jossakin vaiheessa pitää myös osata sanoa; tiedon keruu seis, aloitetaan analysointi, tehdään päätös ja toimeenpannaan.