Haasteena on politiikan teko, vaalien jälkeiset hallitusohjelmat, jotka ohjaavat liikaa tietoperusteista johtamista valtakunnan tasolla. Päätöksiä tulisi perustella aina tiedolla, ja niiden tuottamiseen ja analysoimiseen tulee varata aikaa ja riittävästi ja laajalta rintamalta esim. tutkijoita mukaan analyysintekoon. Merkittävät päätökset edellyttävät aikaa, ja se pitäisi niille suoda - aina kun on mahdollista.

Avoimuus on erityisen tärkeää tässä kohdassa. Joistain hallinnon yksiköistä on jäänyt sellainen kuva, että aatteet ensin -periaate on vahva. Tietoa käytetään sitten valikoiden, jotta omia lausumia voidaan tukea.

tähän tulisi pyrkiä, mutta tällä hetkellä osa tiedosta on hankalasti saatavilla tai sitä ei saa lainkaan. Eri hallinnonalojen välinen yhteistyö ontuu.

Nykyisessä hallinnossa tieto ei suuntaa eikä ohjaa toimintaa, vaan sitä ohjaa poliittiset kannat ja uskomukset.

Oltava erityisen tarkkana lähdekritiikin kanssa ja muistettava myös se, ettei mikään yhteiskunta ole samanlainen. Asia, joka voi toimia jossain ei välttämättä toimi jossain muualla, koska kulttuuri, yhteiskunnan rakenne ja käytettävissä olevat resurssit ovat erilaiset. Tästä syystä kansainvälisten trendien sokea seuraaminen on hölmöä. Toki tietoa pitää käyttää hyödyksi, mutta omat lähtökohdat huomioiden.

Turvallisuusasioissahan tiedon saatavuutta pitää ehdottomasti rajoittaa.

Hyvä, kannatettava.

Tieto toiminnan perustana olisi toivottava lähtökohta. Näin ei ole Suomessa tällä hetkellä.

Tietoa on varmasti päätösten teon perusteiksi tarpeeksi olemassa. Tiedon luotettavuuteen ja ratkaistavan asian vaikuttavuuteen on jatkossa kiinnitettävä enemmän huomiota.

Tietoa on, mutta tulkinta tehdään omien tarkoitusperien mukaan. Enemmän objektiivisuutta tiedon keräämiseen ja tulkintaan.

Tämä on ns. no braineri. Vaikeaksi se muuttuu siinä vaiheessa kun mennään käytäntöön. Vaatii varmastin nykytegnologian hyödyntämistä sekä ennen kaikkea riittäviä resursseja henkilöstöön tai henkilöstöä korvaavien tietojärjestelmien kehittämiseen.